Suklaa-punajuurikakku numero kaksi, kostea kuin fan

Lähes puolitoista vuotta sitten bloggasin suklaa-punajuurikakusta. Ja nyt teen sen taas, tällä kertaa uudella reseptillä.

Löysin jostakin lehdestä niin yksinkertaisen reseptin, että oli pakko testata (luulen että kyseessä oli Women's Health). Minusta on aina mukavampi testata uutta, kuin tehdä samalla kaavalla. Esimerkiksi viikonlopun perusleivän reseptiä muokkaan pikkuisen joka kerta – hiukan eri jauhoja, hiukan eri siemeniä...

Tuohon suklaa-punajuurikakku 1:een tulee runsaasti kananmunia. Tähän tulee vähemmän. Ykköseen tulee myös kookosta, joka voi joillekin olla kynnyskysymys – tähän ei. Ykkönen saa suklaisuutensa lähinnä kaakaojauheesta – tässä käytetään Ihan Oikeaa Tummaa Suklaata. Tämä resepti on siis todella erilainen, mutta tulos melko samanlainen kuin ykkösessä.

Extra-kostea suklaa-punajuurikakku

3 keskikokoista punajuurta
4 kananmunaa
4 rkl hunajaa
1 tl vaniljauutetta
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl mantelijauhoa*
125 g tummaa suklaata
4 rkl oliiviöljyä.

1. Keitä punajuuret kuorineen. Kun ne ovat kypsiä ja jäähtyneitä, kuori ne ja soseuta.
2. Sekoita punajuurisoseeseen kananmunat, hunaja, vanilja, kaakao, leivinjauhe ja suola. Vatkaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan kuohkeaksi seokseksi.
3. Lisää seokseen mantelit/mantelijauho.
4. Sulata suklaa vesihauteessa.
5. Lisää suklaamassaan oliiviöljy.
6. Yhdistä suklaamassa muuhun seokseen varovasti sekoittaen.
7. Kaada voideltuun uunivuokaan.
8. Paista 180 asteessa noin 35–40 minuuttia.

*Alkuperäisessä reseptissä oli 125 grammaa manteleita jauhettuna, mutta minä käytin mantelijauhoa, koska sitä oli kaapissa.

Kesäinen mantelijuoma Almond horchata

Itse en ole vielä tätä taivaallisen näköistä mantelijuomaa kokeillut, koska blenderini hajosi ja on huollossa. Mutta nyt kun aurinko alkaa lämmittää ja parvekkeella istuskelu houkuttaa, viileä janojuoma alkaa kuulostaa hyvältä. Joillekin se on ehkä tuopillinen kylmää olutta, mutta minulle ei. Minä taidan kesällä vetää pääni täyteen horchataa.

Tämä resepti, samoin kuin alla oleva kuva, ovat suoraan Women's Health -lehdestä. Itse varmaankin tulen muuttamaan reseptiä niin, että laittaisin isomman määrän manteleita likoamaan yön yli ja sekoittaisin ne veteen, en mantelimaitoon.

 

Almond horchata

noin 0,6 dl manteleita
noin 1,8 dl mantelmaitoa
1 tl limemehua
1/8 tl kanelia
1/8 tl neilikkaa

Ainekset laitetaan blenderiin ja tarjotaan jääpalojen kanssa. Halutessaan juoman voi siivilöidä ja siihen voi laittaa koristeeksi kanelitangon.

Ps. Jos siivilöit juoman ja sinulle jää mantelista koostuvaa massaa (valitettavasti ei kuitenkaan mantelimassaa), niin sitäkin voi käyttää leivonnassa. Googlaa reseptejä sanoilla almond pulp.

Sinä nyt -dieetti ja kuntoiluohjelma

Mitä jos vain olisit tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet nyt?

Vanhenet ja muutut iän myötä välttämättä. Kun aikanaan katsot taaksepäin kuvia itsestäsi tässä ajassa, huomaat kuinka nuori ja kaunis olit - etkä edes tajunnut arvostaa sitä.

Ongelma on, että haluamme aina enemmän, ja aina jotain muuta kuin mitä meillä on nyt. Haluaisin laihtua muutaman kilon, koska en mahdu farkkuihin, joihin mahduin puoli vuotta sitten. Mutta tiedättekö mitä? Kun mahduin kyseisiin farkkuihin, pidin itseäni lihavana ja halusin laihtua pari kiloa. Se pari kiloa ei ole kropassa, vaan se on mielessä.

Real Food Renegade kirjoitti kohtaamisestaan naapurissaan asuvan mummelin kanssa. Mummeli ihasteli Renegaden vartaloa ja tämän pituutta. Pituuden kaltaista ominaisuutta osaa arvostaa vasta kun sen menettää. Renegade näki itsensä mummelin silmin ja tajusi arvostaa itseään juuri nyt, sellaisena kuin on.

Jos olet terve, ymmärrä arvostaa sitä. Jos et ole terve, nauti parhaasi mukaan tästä päivästä. Olet millainen olet, sinulla on tämä hetki. Kevät on koittanut, aurinko paistaa, voit hengittää, voit liikkua, voit ajatella, voit piirtää, voit poimia kyniä lattialta varpaillasi, voit muiskauttaa pusuja, voit iskeä silmää, voit röyhtäistä, voit tanssia omalla tavallasi.

Sinulla on vaikka mitä, tässä ja nyt.

Ruoan pelko ei ole tervettä

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että ruokavalion rajoittaminen terveysperustein voi – melko salakavalasti – muodostua syömishäiriöksi. Terveellinen syöminen on – tai siitä tehdään – yhteiskunnassamme vaikea asia. Ruokamainoksia on joka puolella; yhtäällä käsketään varautumaan pirullisen pikkunälkään ja toisaalla paastoamaan 16 tuntia päivässä; yksi neuvoo juomaan kahvia terveyssyistä ja toinen sanoo sen olevan addiktoiva myrkky.

Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan?

Itse tilaan Kunto+-lehteä, joka ihan oikeasti saa minut nauramaan. Yhdessä numerossa annetaan leipäreseptejä ja seuraavassa käsketään lopettamaan leivän syönti. Terveysneuvot ovat niin ristiriitaisia, että niitä kaikkia ei voi noudattaa. Useat meistä ovat todella vierautuneita omista kehoistamme ja pelkäämme lihomista kuin ruttoa. Aina löytyy se viisi kiloa, joka pitäisi saada pois.

Minä en tiedä mikä on oikein ja väärin. Mutta sen tiedän, että ruokaa ei pitäisi pelätä. Hampurilainen tänään ei tarkoita, että huomenna tarvitset kottikärryn vatsasi kantamiseen. Ystävän synttärikakku voi turvottaa, mutta sosiaalisen hetken yhdessä jakaminen lisää yhteisöllisyyttä. Kaikki on okei. Älä pelkää.

Health Faith Love -blogin kirjoittaja on kirjoittanut ruokapelosta osuvasti.

EDIT 1.5.2013:

Lisäilen tähän muita samasta aiheesta kertovia blogikirjoituksia:

Choosing to Eat -blogi.

Real food Renegade -blogissa kirjoitetaan paleon jälkeisistä ajatuksista:

Unfortunately, I used to be one of these nutrition nazis. I’m ashamed of that. It’s certainly not the first time though and I lived to face my blunders and start anew on more than one occasion. While many of us think we are fighting a battle to save the earth and humanity, we are separating ourselves further and further from the thing that we are trying to “fix”. What if, we just let people be who they are without lectures, arguments, or judgement? I mean, what would happen if you chose not to post that PETA video today or that 3 millionth study linking gluten to every disease known to man and just met people where they are because where they are may be miles from where they were last year. But we always want MORE from others. We might focus on our own issues before taking on the job of trying to “fix” everyone else – Just sayin.

Tattarileipää talon tapaan

Tästä reseptistä tulee yksi pellillinen "pehmeää" leipää tai kaksi pellillistä lehtileipämäistä näkkäriä. Jälkimmäinen versio sopii erityisesti juustotarjottimelle!

You choose.

Nopea tattarileipä

4 dl kuumaa vettä
1 rkl psylliumjauhetta
2,5 dl tattarijauhoa
1 dl siemeniä
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta (jätä pois, jos haluat ohutta näkkäriä)

1. Kuumenna vesi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Sekoita kuivat aineet veteen.
4. Jos haluat leivästäsi pehmeää, taputtele taikina pellille. Jos haluat lehtileipämäistä näkkäriä, jaa taikina kahdelle pellille ja kaulitse ohueksi.
5. Paista 200 asteessa, kunnes leipä on saanut väriä.

Lankalauantaisena variaationa The Urbaani Oranki Special:
- laita taikinaan zahtar-mausteseosta
- kun olet levittänyt taikinan pellille, sivele pinnalle oliiviöljyä ja lisää vielä pinnalle hyvää suolaa.

Iloista pääsiäistä!

31 vuotta kestänyt ravintotutkimus

Hei! Luin yhdestä blogista tosi hyvästä ravintotutkimuksesta. Blogin nimi taisi olla Napapilvi ja se tutkimus oli kestänyt 31 vuotta! Tosi monipuolinen tutkimus, jossa oli kokeiltu kaikenlaista yhdellä koehenkilöllä veganismista lihapainotteiseen ravintoon. Välillä oli syöty pelkkää pullaa, välillä ei viljaa ollenkaan. Jossain vaiheessa testattiin maitotuotteiden välttämistä, ja kerran koehenkilö jätti pois tuotteet, joissa oli hiivaa. 

Niin. Se on minun henkilökohtainen kokeeni. Tämä kroppa on minun kroppani. Se ei ole samanlainen kuin sinun kroppasi (muistatteko vielä No man can be a rule for another -postaukseni?). Tämä 'tutkimus' tuli mieleeni, kun luin Michael Ruhlmanin postauksen, jossa kehotettiin ajattelemaan itse. Tässä vapaa käännös muutamista postauksen kappaleista:

Amerikkalaiset tuntuvat ajattelevan, että vastaukset siihen, mitä kuuluu syödä voi löytää uutisista, tutkimuksista tai lääkäriltä [...]. Minua kiinnostavat tutkimustulokset ovat ne, jotka saan syötyäni jotakin. Tuntuuko minusta hyvältä, kun olen syönyt kanaa kastikkeen, perunamuusin ja paistettujen ruusukaalien kera? Kyllä. Entä kun olen syönyt pussillisen sipsejä. Ei. Mitä se tarkoittaa? Mieti sitä. Mieti. Tuntuuko sinusta liikunnan jälkeen hyvältä? Kyllä, koska se on sinulle hyväksi. Vaihtoehtoisesti voit metsästää tietoa verkon syövereistä, jos haluat löytää Totuuden. Ole hyvä ja mene lukemaan. Tai katso uutisista, mitä uusia tutkimustuloksia on löydetty.

Osa ongelmaa on elämän pituutta - ei sen laatua - koskeva pakkomielteemme. Miksei tavoitteenamme voi olla hyvä eikä pitkä? [...]

Pahoittelen, mutta olen täynnä tutkimuksia, jotka kertovat minulle miten elää ja sellaisia tai tällaisia uusia ruokavalioita, jotka lupaavat laihduttaa minua kilokaupalla ja lisätä elämääni lukemattomia Sound of Music -vuosia. Luulen, että ihmiset eivät oikeastaan halua elää pidempään - luulen että ihmiset haluavat olla onnellisempia, enemmän sinut itsensä kanssa, herätä iloisina eivätkä pelokkaina, tuntea itsensä päivän päätteksi tyytyväisiksi eivätkä pettyneiksi. South Beach -dieetti ei saa näitä asioita aikaan.

Tämä ajatus on kieltämättä tullut minullekin mieleen, kun kuulen erinäisiä tutkimustuloksia terveyden (joka näissä tutkimuksissa on usein yhtä kuin laihtuminen) tavoittelusta. Jos terveyden tavoittelu tarkoittaa kärvistelyä, haluaako sitä todellakin pitkän elämän? 90 vuotta kärvistelyä vai 80 vuotta nautiskelua? En siis todellakaan tarkoita nautiskelulla sipsipussien syömistä (jos ymmärsit asian näin, niin lue edellä oleva lainaus uudelleen), vaan sitä, että syömisestä ei tehdä tiedettä. Omaa kroppaa voi toki kuulostella (esimerkiksi hormoniongelmat kertovat, että valitsemasi tie ei ole oikea), mutta elämässä tärkeää on myös nauttiminen.

Toimiiko sulla? Asiaa hormoneista

Moni ihminen metsästää hyvää terveyttä. Mutta mitä sillä yleensä ajatellaan? Itse olen vuosia ajatellut, että hyvä terveys = alhainen rasvaprosentti.

Nyt olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että naisilla alhainen rasvaprosentti usein tarkoittaa sitä, että kuukautiset jäävät pois. Jos kroppa ei toimi normaalisti, niin onko ihminen terve? Itse en koskaan ole ollut erityisen vähärasvainen, mutta hormonitoimintani on silti ollut todella vähäistä. Hassuinta tässä koko asiassa onkin, että pelkkä alhaisen rasvaprosentin tavoittelu voi aiheuttaa ongelmia. Kuukautiset voivat jäädä pois, vaikka kropan eteen tehtävä työ ei olisi mitenkään äärimmäistä. Mutu-tuntuman mukaan amenorrhea ei myöskään ole mitenkään harvinaista nykyään. Jos asiasta keskustelee naisten kanssa, todella monella on asiasta kokemuksia. Tämä vain kuuluu niihin aiheisiin, joita ei yleensä kahvipöytäkeskusteluissa nosteta esiin.

Leigh Peele kirjoittaa kirjassa The Metabolic Repair Manual (2008, 46):

Even if not in an extreme caloric deficit, even if eating a moderate carb diet, aggressive training can still cause stress and signaling problems. In women this is seen in hypothalamic amenorrhea. Studies show that increasing cortisol affects the various ovarian hormones, leading to a decreased level of estrogen and disruption of a menstrual cycle. This is all in absence of having low body fat or being in a caloric deficit.

Peele kirjoittaa (2008, 55-56) että syitä kuukautisten poisjäämisen on useita:

Hormonal changes with aggressive training have lead to the biggest problems in the luteinizing phase (LH). Cortisol, insulin, fluid balance, it all influences this stage and others in your cycle. This isn't just physical stess either, freaking out emotionally by just getting on the scale can do this, stressing about your carb intake can do this. LIFE can do this. Adding to the fires of daily stress by breaking the body down over and over again is going to be a sure fire way to speed this process up. Lower caloric intake is another culprit, just from one aspect it can result in lower glucose availability to the brain. This causes a disruption of GNRH and thyroid function.

Tulee suru puseroon, kun ajattelen, mitä olen itselleni tehnyt. Perustyöni lisäksi olen viime vuonna samanaikaisesti tehnyt sivutoitä, opiskellut kahdessa koulussa, hoitanut kuolinpesää, rajoittanut ruokavaliota, nostanut kuntosalilla raskaampia ja raskaampia painoja, pitänyt blogia, pätkäpaastonnut ja jäänyt auton alle... Ja samalla ihmetellyt, miksi hormonini eivät hyrrää. Tiedättekö miten yritin tuolloin asiaa korjata? Rajoittamalla ruokavaliotani lisää ja laskemalla kaloreita. Treenaamalla yhä enemmän.

Jälkiviisaus on parasta viisautta.

Mitä vastaava stressi voisi sitten aiheuttaa miehille? Usein testosteronitason romahtamista (Peele 2008, 53):

Multiple studies show that excess training leads to an excess production of cortisol, and as we have learned, a raise that means lower testosterone. A low response can mean little improvement in performance both in training and in fat loss as well as an increase in chance of injury. This is made much worse in a caloric deficit situation.

Terveys- ja treeni-intoilijoiden kannattaa siis miettiä kumpi on tärkeämpää, six-pack vai seksihalut? Yhteiskunnan kauneusnormien saavuttaminen vai hedelmällisyys?

Onko terveyden mitta sittenkään se, että näyttää hyvältä?

Arvatkaa mitä olen saanut tilalle, kun olen luopunut ruokavalion ja saliohjelmien noudattamisesta? Energisyyden, elämänilon, hymyn huulille, "Varo vaan maailma, täältä tullaan!"-fiiliksen. Virtaa! Ja se tuntuu terveeltä.



Ja hei, ei tämä ole niin vakavaa! Mutta jos paino rupeaa ahdistamaan, voi aina kuunnella Jukka Poikaa: "Pitää olla pikkasen matskuu!"

Sen pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), jotain (jotain), jotain (jotain)
Pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen plösö, (plösö), plösö (plösö), pläski (pläski)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), matskuu, (matskuu)
Jos oot liian laiha, niin sit sua paleltaa aina.
Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana ain.