lauantai 19. joulukuuta 2009

Blendattu 2 in 1 jälkkäri: suklaajäätelö ja raakaruokailijan piparkakkutaikina

Lapsena rakastin piparien leipomista. En niinkään pipareita, vaan sitä raakaa piparitaikinaa, jota sai jääkaapista pihistää. Tänään sitten vahingossa keittiössä valmistuikin raakaruokamuodossa herkkua, joka maistuu melkein piparkakkutaikinalta. Reseptin muokkasin netistä löytämästäni raw food suklaajäätelön ohjeesta, eli samalla reseptillä voit tehdä sekä jäätelöä että "piparkakkutaikinaa". Tästä annoksesta riittää kahdelle sivistyneelle syöjälle tai yhdelle nälkäiselle sudelle.

Suklaajäätelö / Raakaruokailijan piparkakkutaikina

1 avokado
1 tosi kypsä banaani
4 rkl raakakaakaojauhetta
1 taateli
6 rkl kookosöljyä
hiukan vaniljahippusia
veitsenkärjellinen merisuolaa
piparkakkumausteita (kanelia, neilikkaa, kardemummaa), jos teet "piparkakkutaikinaa"

1. Laita kaikki ainekset blenderiin ja anna blenderin blendata, kunnes ainekset ovat hyvin sekoittuneet.
2. a) Jos haluat tehdä jäätelöä, laita massa pakastimeen. Sekoittele silloin tällöin. Nauti kylmänä.
2. b) Jos haluat syödä jälkkärisi "piparkakkutaikinana", niin iske lusikka mössöön ja lusikoi menemään!

maanantai 7. joulukuuta 2009

Leivätöntä leipää aamuleivän ystäville


Olen nyt kahtena viime viikonloppuna syönyt aamupalaksi leipää, joka ei ole leipää nähnytkään. Olen nimittäin tehnyt pieniä munakaslettusia, joiden päälle olen kasannut juustoa ja vihanneksia. Nannaa! Lähestulkoon parempaa kuin leipä, eikä aiheuta hiilariväsymystä.

Munakaslettuset (annos kahdelle nälkäiselle)

5 kananmunaa
1 dl maitoa
½ dl kauraleseitä tai jauhoja (voi jättää pois)
n. 1 tl suolaa

Riko kananmunat kulhoon. Lisää suola, maito ja leseet/jauhot. Sekoita reippaasti. Paista lettupannussa molemmilta puolilta.

Friends & enemies

Minä ja vatsa olemme viime viikkojen aikana tutustuneet toisiimme ja opetelleet tuntemaan toisiamme. Vatsa on kertonut minulle mistä pitää ja mistä ei pidä. Yhteiselomme vaatii kuitenkin vielä hiomista. Minä pidän suklaasta, mutta vatsa ei. Minä pidän viinin lipittämistä, mutta vatsa ei. Vatsani olisi loppujen lopuksi tyytyväisin saadessaan vain terveellisiä ruokia… Mutta minä en. Mieli tahtoo yhtä, vatsa toista. Seuraavia asioita vatsani on kertonut minulle.

Vatsani pitää:
- raikkaista jutuista
- yrttiteestä
- avokadosta
- pähkinöistä
- kananmunista
- hedelmistä
- tomaateista

Vatsani ei pidä:
- kahvista
- suklaasta
- sokerista
- alkoholista
- hiivasta

Mielenkiintoista on, että nuo jutut, joista vatsani ei pidä, ovat sellaisia, joista ei pidä myöskään pääni. Kahvi, suklaa, sokeri ja alkoholi pistävät kaikki pääni enemmän tai vähemmän sekaisin – olotila, josta en liiemmin pidä. Silti mieleni himoaa näitä asioita eikä pysty pysyttelemään esim. kahvista erossa. Kylläpä sitä voi ihminen itsessään sisältää paljon ristiriitoja.

Ehkä vielä joskus vatsani, mieleni ja kieleni pääsevät sopuun makuasioista.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Takapakkia, takapakkia

Pitihän se arvata. Heti kun kuuden viikon koeaika oli täyttymässä, piti laittaa ranttaliksi. Ensin oli illanvietto työporukan kanssa, jossa oli ”pakko” syödä jälkiruokaa. Sitten tuli toinen tilaisuus, jossa buffet-pöytä tarjosi kasvissyöjälle lähinnä pastaa ja leipää. Jonka jälkeen työpaikalla oli tarjolla kermakakkua. Enkä minä osannut sanoa ei. Salakavalasti ruokavalioni palasikin vanhoihin, ongelmia aiheuttaviin uomiinsa. Ja ongelmat alkoivat taas.

Ensimmäiset viisi viikkoa koeajasta vatsani voi siis mainiosti. Sitten kuudennen viikon lopulla sain havaita, että tämä muutos ei ollutkaan pysyvä, vaan täysin riippuvainen kunkin päivän ruokavaliostani. Aamuisin pitää taas juosta vessaan. Kannattiko repsahdus? No ei todellakaan. Tunnen itseni pieneksi robotiksi, jolla alkaa kuola valua pelkän kermakakku-sanan maininnasta. En voi edes sanoa, että kakku olisi loppujen lopuksi ollut hyvää. Mutta jotenkin minuun on ohjelmoitu, että kakku on herkkujen herkku ja kakun syöminen on nautinto. Ja ääni sisälläni sanoo, että totta kai sitä pitää itselleen sallia pieniä nautintoja silloin tällöin.

Nyt pitäisi siis oppia tuosta vanhasta tavasta pois, pyyhkiä kuola suupielestä ja opetella sanomaan ei. Ehdoton kieltäytyjä en halua olla, sillä on sellaisiakin herkkuja (kuten suklaapavlova ja crema catalana, nammi nam nam), jotka ovat vatsanväänteiden arvoisia. Mutta ne ovatkin sellaisia herkkuja, joita syödään kerran vuodessa. Päivittäiset ja viikottaiset herkuttelut pitää laittaa pannaan.

Vanhat tavat tietenkin istuvat tiukassa, koska olen tottunut olemaan itselleni kiltti. Ongelmaisen perheen lapsena olen aina ajatellut, että kukas minusta huolen pitäisi, jos en minä itse. Nyt kun on ollut stressaavaa töissä ja töiden ulkopuolella, olen katsonut olevani täysin oikeutettu lohturuokaan. Ongelman ydin onkin siinä, että ohjelmoidut aivoni kuvittelevat herkkujen tuovan lohtua. Tosi asiassa ne saattavat maistua hyvälle, mutta se ilo on kovin hetkittäistä verrattuna niiden aiheuttamiin ongelmiin. Uusiin ongelmiin tarvittaisiin taas uutta lohtua, jolloin oravanpyörä onkin valmis.

Mutta ei auta itku markkinoilla. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta siitä voi toki ottaa opikseen. Jos nyt hyviä puolia repsahduksesta etsii, niin ainakin sain hyvin selkeästi selville, että vatsaongelmieni takana ovat länsimaalaisten ylimmät ystävät, herra Sokeri ja herra Vilja.

Nyt jatketaan siis taas tiukan linjan mukaan ja toivotaan, että uusia repsahduksia ei olisi edessä.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Energiaa päivään: tuorepuuro


Viime viikolla päätin ensimmäistä kertaa kokeilla aamupalana tuorepuuroa. Muutaman päivän kokeilun perusteella olen todella innoissani! Loistava, ihana ja energiaa antava aamupala.

Tuorepuuro

Kourallinen manteleita ja auringonkukansiemeniä
Pari ruokalusikkaa (chia- ja) pellavansiemeniä
Hedelmää (esim. banaani ja päärynä)
Pakastemarjoja

Kun teet tuorepuuroa aamupalaksi, laita edellisenä iltana mantelit ja auringonkukansiemenet purkkiin pieneen vesimäärään likoamaan. Laita toiseen purkkiin chia- ja pellavansiemenet ja noin desi vettä.

Aamulla laita tehosekoittimeen mantelit, auringonkukansiemenet sekä chia- ja pellavansiemenistä muodostunut "lima". Lisää hedelmät ja jäiset pakastemarjat. Anna tehosekoittimen tehdä tehtävänsä, kunnes puuron koostumus vaikuttaa suurin piirtein vispipuurolta.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Nti Nuuti Nuutunut

Eilen ja toissapäivänä olin aivan loppu. Energiaa ei ollut yhtään. Olin niin naatti, että kaikki ajattelua vaativa tuntui mahdottomalta. Kaiken kruunasi vielä jälkimmäisenä naattiuspäivänä päälle pukannut megapäänsärky, joka sai minut sammumaan sohvalle kahdeksalta. Heikon ruumiin ajatukset pyörivät ruoan ympärillä - kroppa kaipaa kaloreita energian puutokseensa. Makasin sängyssä ja mietin, mitä söisin, jos voisin syödä ihan mitä vaan. Valintani olivat Mars-patukka ja lämmin tonnikalavoileipä... Hiilihydraattihinkuni oli valtava.

En tiedä johtuiko nuutuneisuus dieetistä, unenpuutteesta, kellojen siirtämisestä, stressistä, jostakin pienestä flunssanpoikasesta, vai edellä mainittujen yhdistelmästä. Olen kuitenkin iloinen siitä, etten taipunut helppoihin hiilihydraatteihin, sillä tänään voin jälleen mainiosti. Äsken oli juoksulenkin jälkeen vielä niin energinen olo, että hyppelin ympäri kämppää Animal-biisin tahdissa. Mitä tästä opin? Aina ei kannata antaa periksi hetken mielihaluille.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Chococolate fix

Olen löytänyt kaksi oivaa tapaa antaa suklaanhimolle periksi "sallitulla" tavalla.

1. Kokonaiset kaakaopavut (nannaa!)

2. Viherpiipertäjän kotikutoinen suklaapirtelö. Viherpiipertäjän suklaapirtelöön tulee banaania, maitoa ja terveellistä suklaa-viherjauhetta (Amazing Grass Green Superfood Chocolate Drink Powder). Voin vannoa, että maistuu ihan tismalleen suklaapirtelöltä (tai sitten makunystyräni ovat täysin kieroutuneet) ja on ainakin minun tietojeni valossa terveellistä! Jotenkin nuo ainesosat onnistuvat löytämään toisensa tavalla, joka tekee drinkistä kermamaista ja kuohkeaa... Päivän vitamiinit todella herkullisessa muodossa!

Kolmannen viikon tuntoja

Paremman vatsan dieettiä on nyt eletty kolmatta viikkoa. Vatsa voi huomattavasti paremmin, mutta ongelmia edelleen kuitenkin on. Aamuisin on tarvinnut rynnätä vessaan vain muutamana päivänä, mutta ongelmaksi on muodostunut suolen vilkas toiminta iltaisten juoksulenkkien aikana. Enää ei siis tarvitse juosta vessaan aamuisin, mutta juoksulenkillä on ollut pakko vaihtaa kävelyksi, jotta pystyisi pidättelemään. Ei tämäkään mukavaa ole. Toivottavasti kuitenkin ohimenevää.

Viikonloppu nro II meni kieltämättä vähän penkin alle. Perjantaina minut oli kutsuttu juhliin, joissa tarjottiin ruoaksi suolaisia lettuja. Letut paistettiin kullekin osanottajalle erikseen, joten vehnäähän siinä tuli syötyä. Onneksi kuitenkin van yhden letun verran. Olin myös saanut kerättyä viikon pidättyvyyden aikana itselleni hillittömän leivän ja sokerin himon, jota sitten toteutin syömällä lauantaina ja sunnuntaina kunnon kasat rieskaa ja suklaata. Täysin puhdasoppisesti en siis ole ruokavaliota noudattanut, mutta huomattavasti on kuitenkin sokerin ja viljan osuus ruokavaliosta vähentynyt.

Vielä nuo vatsa-asiat harmittavat, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen ruokavaliota. Ja bonuksena on vielä mainittava, että iho on ruokavalion myötä muuttunut kirkkaammaksi ja kuultavammaksi. Ei hassumpaa siis.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Kylmien iltojen kurpitsasosekeitto


Ihanan mausteinen keitto, joka lämmittää kroppaa ja sydäntä kylminä iltoina.

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli pilkottuna
Noin kilon painoinen butternut squash-kurpitsa
1 pieni kesäkurpitsa
1/2 tl kanelia
1/2 tl muskottia
suolaa
valkopippuria

1. Pilko sipuli ja kesäkurpitsa. Poista butternut squashista kuori ja pilko sisälmys.
2. Laita oliiviöljy kattilaan ja kuullota sipuli öljyssä.
3. Lisää pilkotut kurpitsat kattilaan. Sekoittele.
4. Kun kurpitsat ovat hieman pehmittyneet, lisää kattilaan vettä, niin että kurpitsat peittyvät. Heitä joukkoon hyppysellinen suolaa. Anna kiehua hiljakseen kannen alla noin 20 minuuttia.
5. Ota pois levyltä ja anna jäähtyä 5 minuuttia.
6. Kaada kattilasta keitinvettä pois, mutta jätä tilkka jäljelle. Ota ylimääräinen keitinvesi talteen, jotta voit tehdä keitosta halutessasi juoksevampaa.
7. Lisää kattilaan kaneli ja muskotti.
8. Soseuta sauvasekoittimella soseeksi. Lisää tarvittaessa keitinvettä, jotta saat haluamasi koostumuksen.
9. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Peruna-bataattirieskat

Olen jo pitkään leiponut viikonlopun aamupalaleivät. Yksi helpoimmista leivistä on kieltämättä perunarieska. Itse olen onnistuneesti käyttänyt rieskaan eri suhteissa perunaa, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Jauhoina käytän fiiliksen mukaan ohraa, spelttiä, kauraleseitä ja -hiutaleita. Kunhan pitää soseen ja jauhojen suhteen suht samana, niin rieska onnistuu.

Peruna-bataattirieskat

5 dl peruna-bataattisosetta
4 dl jauhoja (esim. 1,5 dl kaurahiutaleita ja 2,5 dl kokojyväspelttiä)
2 kananmunaa
1 tl suolaa

Soseeksi voi käyttää edelliseltä päivältä ylijäänyttä sosetta tai soseen voi valmistaa varta vasten. Perunat kannattaa laittaa kiehumaan ennen bataatteja, koska bataatit kypsyvät nopeammin kuin perunat. Jäähtyneeseen soseeseen sekoitetaan kananmunat, suola ja jauhot. Seos levitetään pellille noin 2 sentin paksuiseksi kerrokseksi jauhotetuilla käsillä taputellen. Ajellaan taikinapyörällä 3x3 tai 4x4 ruuduiksi ja pistellään haarukalla. Paistetaan 275 asteessa noin 15 minuuttia.

perjantai 9. lokakuuta 2009

Viides päivä

Viides paremman ruokavalion päivä menossa. Olen menestyksekkäästi onnistunut noudattamaan uutta ruokailun linjaa. Ilokseni työpaikkaruokalasta on joka päivä löytynyt jotain sokeritonta & viljatonta syötävää. Ja vatsakin voi paremmin! Enää ei ole tarvinnut rynnätä vessaan hengen hädässä vaan asioille on voinut lampsia halutessaan. Pieni riemuvoitto siis on koettu jo näin lyhyen ajan jälkeen!

Eilen kroppa sai myös uutta ja erilaista ruokaa - söin Helsingin silakkamarkkinoilla elämäni ensimmäistä kertaa neulamuikkuja. Vähän sitä tunsi itsensä pieneksi kissaksi vedellessään kipollista kokonaisia pikkukaloja ruotoineen päivineen. Jälkeenpäin vatsakin ilmaisi, että hei, näitä ei kuule niin vain sulateta ja raskas tunne mahassa säilyi pitkään.

Kaiken kaikkiaan tähän saakka on tuntunut siltä, että en ole jäänyt mistään paitsi. Ei erityisemmin edes tee mieli pullia tai pastoja. Olen todella tyytyväinen tuohon vessaretkien vähemmän ryntäilevään olemukseen. Vielä ei kuitenkaan olla (eikä se näin lyhyessä ajassa olisi mahdollistakaan) täysin kuivilla vesillä, sillä turvotusta on vatsassa edelleen lähes päivittäin.

Huomenna tuleekin sitten ensimmäinen "notkahdus" - täysin suunniteltu tosin - sillä en aio luopua viikonloppuaamujeni perinteestä: tummasta suklaasta. Suklaa nousi muutama vuosi sitten aamukahvin viikonloppuiseksi seuralaiseksi, mutta on pysynyt kuvioissa, vaikka kahvinjuonnin muutama kuukausi sitten lopetinkin. Paheen tie on jo niinkin suunniteltu, että kävin hyvissä ajoin ostamasta Vivanin luomusuklaata aamun herkkuhetkeä varten. Täytyypä siis nauttia täysin rinnoin.

tiistai 6. lokakuuta 2009

Yhden naisen semi-paleoliittinen vatsankunnostusruokavalio

Pääsääntöisesti tarkoitus on noudattaa Michael Pollanin ohjetta: "Eat food. Mostly plants. Not too much." Aion etenkin rajoittaa valkoisen viljan ja sokereiden syöntiä. Täydellistä rajoittamista tuskin kuitenkaan tule, koska arkisin lounaani on täysin riippuvainen työpaikkaruokalan tarjonnasta. Tarkoitus olisi kuitenkin sieltäkin löytää aina se paras vaihtoehto, eikä ahtaa napaa piukaksi pastalla.

Mitä vältän:
- valkoista viljaa (mukaan lukien pasta & nuudelit)
- sokereita, hunajaa, makeutusaineita
- valkoista riisiä
- eineksiä.

Mitä suosin:
- kasviksia
- luomutuotteita
- mahdollisimman vähän käsiteltyjä tuotteita
- kananmunaa ja kalaa proteiinin lähteenä.
Kärsittyäni epämääräisistä vatsaoireista vuosien ajan uskalsin vihdoinkin tänä syksynä mennä lääkärille puhumaan vaivoistani. Lääkäri lähetti testeihin. Testien perusteella olin terve - ei keliakiaa, laktoosi-intoleranssia tai muuta selvää syytä oireille. Lääkäri lähetti minut ravitsemusterapeutin pakeille. Terapeutti julisti ongelmieni syyksi tavallista herkemmän vatsan, josta johtuen olin "sairastunut" ärtyneen suolen oireyhtymään eli IBS:ään. Olin samaa mieltä diagnoosin kanssa, mutta terapeutin ehdottama "korjaava" ruokavalio sen sijaan ei saanut minua lääpälleen. Ruokavalioni on nimittäin kasvispainotteinen (en syö lihaa) ja terapeutin mukaan palkokasvit (eli minulle tärkeä proteiinin lähde) pitäisi jättää ruokavaliosta pois. Tavalliset maitotuotteet pitäisi korvata HYLA-tuotteilla. Leivänsyöntiä pitäisi lisätä. Ruisleivän syöminen pitää lopettaa ja mieluummin vaikka valkoisista jauhoista tehtyä leipää tilalle.

Olin hämilläni. Syön muuten terveellisesti, mutta minulla on herkutteluhetkeni kerran tai kaksi viikossa. Olin kuvitellut, että terapeutti ehdottaisi valkoisten viljojen ja sokerin jättämistä ruokavaliosta pois. Sen sijaan hänen ratkaisunsa olikin, että minun pitäisi lisätä leivän syöntiä.

Ravitsemusterapeutin tapaamisen jälkeen oli sellainen olo, että en tiedä enää mistään mitään. Lehdet ovat täynnä kirjoituksia sokerin aiheuttamista ongelmista, mutta minäkö saisin kuitenkin sokeria hyvillä mielin syödä? Ehkä näitä teesejä olisi helpompi noudattaa, jos vatsaongelmat olisivat alkaneet siirryttyäni terveelliseen ruokavalioon. Aikaisemmin kuitenkin (silloin kun oireet alkoivat) ruokavalioni koostui lähinnä valkoisesta viljasta ja söin todella paljon leipää. Tämän jälkeen olen pikku hiljaa siirtynyt terveellisempään ja kasvistäyteläisempään ruokavalioon. Vatsaongelmat ovat kuitenkin jatkuneet. Tuskinpa siis oireet lähtevät alkuasetelmiin palaamalla?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...