sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Sadan punnerruksen treeni, viikko 2

Nyt olen kaksi viikkoa treenannut sataan punnerrukseen tähtäävällä ohjelmalla. Treeniä tehdään kolmesti viikossa, eli nyt on takana kuusi punnerruskertaa. Viime kerralla punnerruksia meni taukojen kanssa yhteensä 81 (16, 17, 14, 14 ja 20). Aika hyvin! Nyt sitten pitäisi testata kuinka monta punnerrusta menee peräjälkeen, jotta saan määritettyä tasoni kolmannelle viikolle. Vaikka punnerruksista tulee pidettyä välipäiviä, niin rintalihakset tuntuvat kyllä todella väsyneiltä. (Mutta pakko sanoa, että on kyllä aika siistiä, että ylipäänsä tietää nykyään omistavansa rintalihakset!). Törmäsin eilen kahvakuulaforumilla videolinkkiin, jossa oli esitetty toisenlainen punnerrushaaste - tällä kertaa ei treenata määrää, vaan eri tyylejä. Tätä täytyy testata sitten, kun saan tämän haasteen loppuun.

EDIT 20.3.2011:
Näin jälkikäteen voin todeta, että punnerrustreenit lopahtivat sitten muutaman viikon jälkeen. Kaikki treenit piti organisoida noiden punnerrusten ympärillä, ja tulin sitten siihen tulokseen, että mieluummin treenaan monipuolisesti kuin keskityn punnertamiseen. Olen kuitenkin muuttunut punnertamaan kykenemättömästä henkilöstä sellaiseksi, joka tekee vähintään yhden punnerrussarjan viikossa. Ja se on siistiä!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Hirvenlihamureke

Tästä murekkeesta riittänee ainakin neljälle normaalin ruokahalun omaavalle henkilölle. Meidän perheen kaksi suursyömäriä tosin söivät murekkeesta 2/3 yhdeltä istumalta...

Mureketaikina:
800 g hirven jauhelihaa
3 kananmunaa
1 dl kermaa tai kookosmaitoa
1 sipuli
2 porkkanaa raastettuna
50 g voita
suolaa ja mustapippuria

Täyte:

3 tomaattia
1 sipuli
desin verran juustoraastetta


1. Aloita täytteen tekemisellä. Täytettä varten pilko yksi sipuli hienoksi ja paista se pannulla voissa. Ota pannu pois levyltä, siirrä sipulisilppu kulhoon. Pilko kolme tomaattia ja yhdistä ne paistetun sipulin kanssa. Anna jäähtyä ja tee sillä välin mureketaikina.

2. Mureketaikinan teko ei ole mutkikasta: yhdistetään kaikki ainesosat, ei sen kummempaa. Jos laitat taikinaan voita, pitää sen antaa pehmetä huoneenlämmössä. Tämän jälkeen lisää voihin kerma/kookosmaito, porkkanaraaste ja hienoksi silputtu sipuli. Riko joukkoon kananmunat ja mausta suolalla ja pippurilla. Yhdistä jauhelihaan ja sekoita massaksi. Nyt mureketaikina on valmis!

3. Tässä vaiheessa sipuli-tomaattitäyte on jo jäähtynyt. Lisääpä siihen nyt juustoraaste.

4. Voitele uunivuoka. Laita 3/4 murekkeesta vuokaan. Painele massa ensin tasaiseksi ja tee sitten keskelle kolo täytettä varten. Laita täyte koloon. Peitä kolo sillä mureketaikinalla, jota et vielä laittanut vuokaan. Muotoile siistiksi, niin että "saumoja" ei näy.

5. Paista 200 asteessa 45 minuuttia.

tiistai 28. syyskuuta 2010

Sata punnerrusta

Voiko nainen tehdä sata punnerrusta? No tottakai voi - mutta voinko minä? Ajattelin ottaa siitä selvää osallistumalla sadan punnerruksen haasteeseen. Kukaan muu ei siis ole minua haastamassa kuin minä itse, mutta linkistä löytyvästä sivustosta on se hyöty, että harjoitukseen saa selkeän rungon. Itse ainakin tykkään siitä, että minulla on mustaa valkoisella siitä, mitä kunakin päivänä pitäisi tehdä. Suoraan sanottuna se ennalta ehkäisee laiskottelua - ainakin jonkin verran.

Eilen tein ohjelmaan vaadittavan alkutestin ja sain tulokseksi 18 punnerrusta. Se on ihan hyvin sellaiselta tyypiltä, joka ei vielä puoli vuotta sitten saanut tehtyä yhtään punnerrusta. Tänään sitten leikkasin-liimasin itselleni Excel-taulukoksi sivuilta löytyvän kuuden viikon ohjelman. Ihan ei taida kuudessa viikossa lihakset kasvaa niin paljon, että meikämanne pystyisi sataa itsestään irti pusertamaan, mutta ehkä jouluun mennessä? Tarkoitus on raportoida edistymistä tänne blogiin. Raportointivelvollisuus toivottavasti toimii myös lisämotivaationa olla laiskottelematta ;)

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Herkkunäkkäri


Tämä resepti on niille, jotka eivät kaihda ruokavaliossaan rasvaa! Suussasulavat keksit, joista olisi helppo varioida myös makea versio... nam!

Pähkinäinen näkkileipä


125 g voita
1 dl kookosöljyä
1 1/2 dl pellavansiemeniä
1 1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 1/2 dl sesaminsiemeniä
100 g manteleita
1 rkl vettä
5 kananmunaa
1 tl merisuolaa

1. Sulata voi ja kookosöljy vesihauteessa.
2. Jauha siemenet ja mantelit tehosekoittimessa rouheeksi.
3. Sekoita kaikkiyhteen.
4. Levitä ohuelti leivinpaperille ja paista 30 minuuttia 160 asteessa.
5. Ota uunista ja ruuduta.

Alkuperäinen resepti detox-knäckebröd on Sanna Ehdinin kirjasta Sannas Matbok - för den självläkande människan.

Suolaiset sesamkeksit


Nämä sesamkeksit sopivat esimerkiksi juustojen kera herkuteltaviksi

Sesamkeksit


1,75 dl sesaminsiemeniä
3 dl mantelijauhoa
1 tl suolaa
2 munaa
1/2 dl öljyä

1. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita.
2. Yhdistä öljy ja kananmuna. Sekoita.
3. Vaivaa kaikki ainesosat yhteen.
5. Taputtele uunipellille (tästä määrästä tulee vajaa pellillinen).
6. Jaa veitsellä ruuduiksi.
7. Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia.

Kasvispiirakkaa - jauhotta


Olen viimeisen kuukauden aikana kokeillut jos jonkinlaisia jauhottomia leipä- ja keksireseptejä, joilla viljaton elämä sujuisi vaivatta. Tänään päätin tehdä piirakan, jota voisi jatkossa varioida jos minkälaisin täyttein.

Piirakkapohja


Tätä piirakkapohjaa voi käyttää suolaisten ja makeiden piirakoiden tekemiseen.

2 dl mantelijauhoa
1,25 dl kookoshiutaleita
1,5 dl sesaminsiemeniä
2 kananmunaa
1/2 dl öljyä (kookos tai oliivi)
1 tl suolaa

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita toisessa kulhossa öljy ja kananmunat.
3. Yhdistä kaikki aineet ja "vaivaa" yhtenäiseksi massaksi.
4. Taputtele piirakkavuoan pohjalle. Esipaista 175 asteessa viitisen minuuttia ennen täytteen lisäämistä.

Kasvistäyte

Kasviksia (minä käytin mangoldia, porkkanaa ja purjoa)
4 kananmunaa
1/2 dl kookosjauhoa
1 dl vettä
1 tl suolaa
1-2 tomaattia viipaloituna
Juustoraastetta pinnalle

1. Yhdistä kananmunat, kookosjauho, vesi ja suola. Anna kookosjauhon turvota nesteessä sillä aikaa kun paistat kasvikset.
2. Paistele kasviksia paistinpannulla lähes kypsiksi.
3. Laita kasvikset esipaistetun piirakkapohjan päälle.
4. Kaada kananmunaseos piirakkavuokaan.
5. Ripottele päälle juustorastetta ja laita päällimmäiseksi tomaattiviipaleet.
6. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia.
7. Kun piirakka on otettu uunista, voit voidella reunat voisulalla.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Anti-hehkutus

Kerronpa teille nyt jotakin. Minulla on koko ajan nälkä. Siis ihan koko ajan. Vaikka söisin ja söisin, niin tuntuu, että raja ei tule vastaan ollenkaan. Olen ollut ilman sokeria ja ilman hiilihydraattihöttöä nyt kuutisen viikkoa. Paleo- ja raakaruokablogit hehkuttavat hyvää oloa ja sitä kuinka nälkä on tuntematon käsite… Mutta minä kerron, että jumalavita sitä haluaisi syödä KOKO AJAN. Juu, olo on hyvä ja olen ruokavaliooni tyytyväinen.. Mutta tiedä sitten onko tämä jokin vieroitusoire, kun kroppani rukoilee minulta ruokaa ruoan perään eikä suostu hiljenemään (saisiko sen hiljaiseksi syöttämällä sille vähän leipää?), vai onko kyseessä hormonaalimyrsky, joka ei anna sijaa kylläisyyden tunteelle? Liittyykö nälän tunne siihen, että olen lähestulkoon tuplannut harrastamani liikunnan määrän? Kuka tietää. On ahdistavaa syödä koko ajan, koska painon nousu pelottaa. Mutta on inhottavaa elää vatsa kurnien… Another day of ups and downs, I suppose.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Rakkaudesta kookokseen

Kookosöljyä käytetään meidän perheessä rutkasti. Yksi purkki on keittiössä ja toinen kylpyhuoneessa. Keittiössä öljy löytää tiensä smoothieisiin, raakaherkkuihin ja pannulle paistorasvaksi. Kylppäripurkista ammennetaan öljyä kosteusvoiteeksi, dödöksi ja hiustenhoitoaineeksi. Itselläni kosmetiikkaan on kulunut rutkasti vähemmän rahaa sen jälkeen kun siirryin kalliiden kosteusvoiteiden sijaan käyttämään ihonhoidossa kasviöljyjä. Halpaa, turvallista ja toimivaa.

Mutta nyt estradi on kookoksen; We like it raw -blogissa oli nimittäin video kookosöljyn tekoprosessista. Videosta käy ilmi muun muassa se, että tietyt kansat kutsuvat kookospuuta "elämän puuksi", koska se tarjoaa sekä ravintoa että suojaa ja on kyseisillä kansoilla äärimmäisen tärkeä. Ehkä olen vähän outo, mutta aloin kuolaamaan nähdessäni tuoreen kookosöljyn valuvan purkkiin...

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Sokeriton suklaa

Kuvan suklaa sisältää mantelitahnan ja kookosöljyn lisäksi saksanpähkinää, gojimarjoja, chiasiemeniä, carobia sekä salaista asettani, Navitasin idätettyä chia-, pellavansiemen- ja riisiseosta. Herkku on siis täysin sokeriton. Tästä suklaasta voivat nauttia monet eri allergikot, pähkinäallergikkoja lukuunottamatta.


Napapilven koekeittiössä on nyt kahtena viikonloppuna herkuteltu suklaalla, joka saa sukat pyörimään jaloissa. Tätä "suklaata" voi makunystyröistään, mielihaluistaan ja ruokavaliostaan riippuen tehdä ilman suklaata tai suklaan kera. Kun handlaa reseptin perusteet, voi suklaata maustaa ja muokata mielensä mukaan. Kuulostaako hyvältä? Kokeile, jos et muuten usko!

Perusresepti:

- mantelitahnaa (esim. Rapunzel-merkkistä, jota myydään esimerkiksi Ruohonjuuressa)
- kookosöljyä
- siemeniä/pähkinöitä/gojia
- raakakaakaojauhetta/carobia
- mausteita (esim. suolaa, kanelia, kardemummaa, vaniljaa)

Kookosöljyä ja mantelitahnaa käytetään suurinpiirten saman verran kumpaakin. Aloita vaikka kahdella ruokalusikallisella. Tarkkoja mittoja en pysty antamaan, koska tätä suklaata pitää tehdä fiiliksen mukaan. Älä silti luovu leikistä.

1. Koska huoneenlämmössä kookosöljy kovettuu, pitää se ensin saada juoksevaksi. Laita öljy pieneen kulhoon, laita vettä kattilaan kiehumaan ja pitele kulhoa kuuman kattilan yläpuolella, niin että öljy sulaa lämmössä. Voit toki myös käyttää mikroa tai muuta lämmitysmetodia, jos siltä tuntuu.
2. Kun kookosöljy on saatu juoksevaksi, sekoita siihen mantelitahna. Ja kas, nyt sinun täytyy vain päättää millä haluat suklaalevysi maustaa.
3. Jos käytät pähkinöitä, rouhi ne pieneksi. Lisää pähkinärouhe manteli-kookosöljyseokseen.
4. Lisää seokseen myös siemenet ja mausteet (esim. chiasiemeniä, kanelia ja vaniljaa).
5. Mausta seos carobilla ja/tai raakakaakaolla. Maistele, maistele ja maistele. Lisää mausteita/carobia/kaakaota, jos siltä tuntuu. Seoksen ei tarvitse olla kiinteää ollakseen valmista, vaan se voi jäädä jonkin verran juoksevaksi. Lisää massaa suklaaseen saa esim. tuolla Navitasin sekoituksella tai mantelijauholla.
6. Kun olet tyytyväinen seoksen makuun, kaada se folion päälle lautaselle levyksi. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Nauti!

torstai 4. maaliskuuta 2010

Empiirinen havainto: energiapatukka antaa energiaa

Joskus sitä tekee huonoja valintoja. Valinnat ja niiden seuraukset kannattaa tiedostaa, jotta niistä voisi oppia jotakin.

Kun kurinalainen kuukauteni päättyi, päätin villiintyä ja syödä taatelia sisältävän energiapatukan. Ei kai tuossa nyt mitään pahaa ole, mutta kroppani kertoi kyllä minulle hyvin selkeästi, että energiapatukan syöminen yhdeksältä illalla ei ole kannattavaa. Pyörin koko yön sängyssä levottomia unia nähden, kunnes neljältä aamulla heräsin suunnattoman pirtsakkana, vatsa kipeänä ja mieli huolesta toiseen juosten. Olo oli kertakaikkisen energinen, mutta jotenkin oudon huumatulla tavalla.

Tarinan opetus on, että jos syö hiilihydraatteja, niin niitä ei kannata missään nimessä syödä illalla.

Mutta muuten noista taikapatukoista:
Tilasin iherb.comista laatikollisen (16 kpl) Lärabarin Ginger Snap -makuisia patukoita. Patukka oli oikein maukas ja ainesosat olivat sellaisia, joista minä pidän: taateleita, manteleita, pekaanipähkinöitä, inkivääriä, kanelia ja neilikkaa.

Mikäs sen parempaa, jos joskus tulee oikeasti on-the-go tilanne, jossa sitä energiaa oikeasti tarvitaan.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Kurinalainen kuukausi

Jep, olen kyllä aika ylpeä helmikuustani. En syönyt sokeria enkä viljaa (yhtä laskiaispullapäivää lukuunottamatta). Ruokavalio koostui pääasiassa kasviksista, kananmunista, kalasta ja maitotuotteista. Jonkin verran lihaa pistelin myös poskeeni.

Tarkoitukseni oli nujertaa hiilihydraattiaddiktio ja siinä olenkin onnistunut. En enää himoitse leipää, pastaa ja riisiä. Olen kuitenkin osoittautunut ovelaksi pirulaiseksi, jonka on välttämättä oltava koukussa johonkin - kahviaddiktio on siis helmikuun aikana pahentunut entisestään. Olen myös lopettanut suklaansyömisen - mutta syön sen sijaan raakakaakaomassaa. En himoitse leipää, mutta en voi vastustaa juustoja. Olen siis aivan toivoton tapaus, jonka on pakko olla koukussa johonkin! Osittain ongelmani vaikuttavat siis olevan henkistä laatua.

Oliko ruokavaliolla vaikutuksia?

Kyllä ja ei. Vatsani on paljon paremmassa kunnossa, mutta ei siltikään ongelmaton. Helmikuussa oli yksi ihana päivä, jolloin vatsani oli ihan litteä! Sitten taas pyöreys palasi... Tiedä tässä sitten, minkä kokoinen oikeasti on, kun vatsanympärys voi vaihdella kymmenellä sentillä päivästä toiseen. Sekin harmittaa, että kuukautisia ei vieläkään kuulu. Olo on kuitenkin ollut energinen ja pirteä! Parempaan suuntaan ollaan menossa, ehdottomasti.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Tänä talvena

Tänä talvena katsomme aamulla lämpömittarista, kuinka monta villapaitaa pitää laittaa päälle.

Reipas kävelymme on muuttunut taaperrukseksi.

Piposta on tullut uusi paras ystävä.

Olemme oppineet varomaan katolta tippuvaa lunta.

Olemme horjuneet, mutta pysyneet pystyssä.

Olemme kaatuneet, mutta nousseet uudestaan ylös, pudistaneet lumen vaatteistamme ja nauraneet maailman pehmeydelle, joka antaa meidän tulla syliinsä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Veri good news

Tänään oli SPR:n veripalvelu työpaikalla käymässä ja luovutin sitten toista kertaa elämässäni verta. Erityisesti minua ilahdutti kuulla, että hemoglobiinini oli kiitosten arvoinen - ei mitenkään itsestäänselvyys tällaiselle semi-kasvissyöjälle. Vertailin arvoja syyskuussa mitattuihin veriarvoihin ja hemoglobiinini oli muutamassa kuukaudessa noussut. Tunnen itseni iloiseksi ja terveeksi! Verenluovutus on hyvä muistutus siitä, kuinka onnellisessa asemassa on, kun on niin terve ja hyvinvoiva, että voi verta luovuttaa (ja vaikka välillä töissä jurppii, niin on silti siistiä, että meillä voi työajalla luovuttaa verta). Fiilis on niin hyvä, että tilasin veripalvelun nettisivulta sähköpostimuistutuksen tulemaan sitten, kun voin taas luovuttaa verta.

Jonkin verran olen aikaisemmin ollut skeptinen sen suhteen, että luovuttamani veri myydään, mutta nyt veripalvelun täti valisti minua ja kertoi, että homma on kovin tarkkaa ja veren hinta määritellään Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta.

Sain myös selville veriryhmäni, niin oli vielä pakko tsekata, että mitä se kuuluisa veriryhmädieetti omasta ryhmästäni sanoo. Wikipediasta selvisi seuraavaa:

Blood group O is believed to be the hunter, the earliest human blood group. The diet recommends that this blood group eat a higher protein diet. D'Adamo bases this on the belief that O blood type was the first blood type, originating 30,000 years ago.

En ala mitään veriryhmädieettiä noudattamaan (koska olen vallan tyytyväinen ruokavaliooni tällä hetkellä), mutta ei tuo kuvaus pöllömmältä kuulosta, nyt kun olen oppinut tuntemaan itseäni vähän paremmin.

Tänään olin myös siitäkin syystä itseeni tyytyväinen, että pystyin ilman suurempia houkutuksia sanomaan ei kiitos runebergin tortulle. Olin etukäteen ajatellut, että helmikuussa menen muuten täysin sokerittomalla linjalla, mutta saan syödä runebergin tortun ja laskiaispullaa. Tänään kuitenkin osasin järjellä punnita seuraavia vaihtoehtoja:
  1. Maistaa hetken verran jotakin hyvää, mutta kokea sen seurauksena veren sokerin heittelyjä ja väsymystä.

  2. Olla ilman hetkellistä nautintoa ja pysyä tässä hyvässä, tasapainoisessa olossa.
Tasapaino voitti, ja mieli on iloinen.

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Calzone - paleo style


1 pieni parsakaali
6 munaa
5 dl maitoa
1/2 dl Navitas Naturalsin Sprouted Omega Blendiä (tai 1 dl jauhoa)
1 tl suolaa

Täyte:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g fetaa tai muuta juustoa
3 portobelloa tai rasia herkkusieniä

1. Pilko parsakaali pieneksi ja levitä se pellille leivinpaperin päälle.
2. Sekoita munat, maito, Omega Blend ja suola. Kaada leivinpaperille parsakaalin päälle.
3. Paista 200 asteessa 30 minuuttia.
4. Pilko sipulit ja valkosipuli ja paista niitä pannulla. Lisää pilkotut sienet. Paista, kunnes neste sienistä on haihtunut.
5. Siivuta feta.
6. Kun munakas on ollut uunissa puoli tuntia tai saanut kunnolla väriä, ota se uunista.
7. Lado täyte (feta ja sieni-sipuliseos) munakkaan toiselle puolikkaalle. Taita toinen puoli päälle. Halutessasi voit ripotella osan juustosta munakkaalle koristeeksi.
8. Laita vielä hetkeksi (n. 10 min) uuniin.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Kauan eläköön kalaöljy - entisen kasvissyöjän tunnustuksia

Olen nyt viikon verran vetänyt Urbaanin orangin suosittelemia kalaöljykapseleita. Johtuuko sitten niistä vai mistä, mutta fiilis on mahtava! Olen viimeiset neljä päivää pursunnut energiaa. Koko ajan tekee mieli jumpata! (Hyvän fiiliksen huomaa myös näköjään siitä, että jokainen lause tulee päätettyä huutomerkkiin) Tänään kun ei ollut mahdollista harrastaa liikuntaa ennen töitä eikä töiden jälkeen, päätin mennä kuntosalille ruokatunnilla. Tuskin jää ainoaksi kerraksi, sillä olin ainoa ihminen koko salilla ja energiaa oli lopputyöpäiväksi vaikka muille jakaa.

Primal Body - Primal Mind -kirja on myös saanut tällaisen paatuneen kasvissyöjän (12 vuotta ilman lihaa) ymmärtämään, että ihmistä ei ole tarkoitettu elämään kasvisruokavaliolla. Olen aikaisemmin pitänyt muisti-, hormoni- ja muita ongelmiani jotenkin kroppani vikana, mutta nyt ymmärrän, että eihän se kroppa skulaa, jollei sille anna rakennusaineita millä hommaa voi pyörittää.

Tiedä sitten johtuuko energiaburstini kalaöljystä vai syömästäni hirvenlihasta, mutta se on päivän selvää, että nyt saan ravinnosta jotakin sellaista, mistä minulla on aikaisemmin ollut puute.

torstai 7. tammikuuta 2010

Väsymys, vähäenergisyys, unenpuute?

Kyselen kropaltani, mitä sille kuuluu. Tunnen kuinka luomet lurpsahtelevat ja silmät haluaisivat painua kiinni. Ajatus ei juokse. Tämän kaiken kroppa minulle kertoo ja tämän kaiken minä ymmärrän. Tiedän, että olotila on seurausta jostakin, mutta mistä? Onko se seurausta liian lyhyeksi jääneistä yöunista, johtuuko se tämän päivän huonosta ravitsemuksesta, liiallisesta kahvinjuonnista vai viime päivien hermoilusta? Onko se oma pikku cocktailini kaikesta edellä mainitusta? Mielen blenderi blendaa murheet ravinnoksi ruumiille. Haluaisin oppia tuntemaan itseni paremmin, jotta tunnistaisin omat olotilani ja niiden syyt. Mikä minulle sopii ja mikä ei sovi, mikä on välttämätöntä ja mitkä pienet paheet ovat sallittuja, koska ne tuottavat mielihyvää?

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

2009 -> 2010

Kirjoitteluni on ollut ehkä tavallistakin hiljaisempaa. Syynä on se, että oletin vuoden vaihtumisen tuovan elämääni ja kirjoitteluuni jotakin suuria mullistuksia. Oletin tekeväni hienoja uuden vuoden lupauksia ja muuttuvani paremmaksi ihmiseksi. Nyt on vuotta 2010 eletty viitisen päivää eikä parannuksista ole ollut tietoakaan. Joitakin ongelmiani näen ehkä selvemmin kuin vuosi sitten ja jos nyt positiivisesti haluaa ajatella, niin ehkä siinä on avain muuttumiseen.

Vuoden ensimmäisen päivän käytin murehtimalla ja märehtimällä omaa tyytymättömyyttä itseeni. Vaelsin murheiden laaksossa, koska en ole sellainen kuin haluaisin olla. Voisinko olla? Enpä tiedä. Samaa kysymystä olen pohtinut jo melkein kaksikymmentä vuotta ja samaa tahtia sitä edelleen elellään. Se henkilö, joka haluaisin olla, on iloinen ja pirtsakka ja avoin ja aina hyvällä tuulella. Koen, että tuo henkilö asuu jossain syvällä sisälläni. Käy välillä lähempänä pintaa, näyttää kauniit kasvonsa ja sitten sukeltaa taas pinnan alle. Sellainen sisäinen cheerleader, jolla on jenkkihymy ja pirtsakka ääni. Jolle kaikki ovet aukeavat ja joka ei koskaan kohtaa murheita. Realistista, eikö? Joinain päivinä (tosi asiassa melko usein) sitä vain toivoisi voivansa olla joku muu tai toisenlainen. Onnellisuuteen tuskin voi kuitenkaan päästä käsiksi, ennen kuin oppii pitämään itsestään eikä tunne enää kaukokaipuuta toisten persoonallisuuksiin. Ehkäpä uuden vuoden lupaukseni onkin mennä kohti tuota itsensä rakastamisen tietä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...