torstai 7. tammikuuta 2010

Väsymys, vähäenergisyys, unenpuute?

Kyselen kropaltani, mitä sille kuuluu. Tunnen kuinka luomet lurpsahtelevat ja silmät haluaisivat painua kiinni. Ajatus ei juokse. Tämän kaiken kroppa minulle kertoo ja tämän kaiken minä ymmärrän. Tiedän, että olotila on seurausta jostakin, mutta mistä? Onko se seurausta liian lyhyeksi jääneistä yöunista, johtuuko se tämän päivän huonosta ravitsemuksesta, liiallisesta kahvinjuonnista vai viime päivien hermoilusta? Onko se oma pikku cocktailini kaikesta edellä mainitusta? Mielen blenderi blendaa murheet ravinnoksi ruumiille. Haluaisin oppia tuntemaan itseni paremmin, jotta tunnistaisin omat olotilani ja niiden syyt. Mikä minulle sopii ja mikä ei sovi, mikä on välttämätöntä ja mitkä pienet paheet ovat sallittuja, koska ne tuottavat mielihyvää?

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

2009 -> 2010

Kirjoitteluni on ollut ehkä tavallistakin hiljaisempaa. Syynä on se, että oletin vuoden vaihtumisen tuovan elämääni ja kirjoitteluuni jotakin suuria mullistuksia. Oletin tekeväni hienoja uuden vuoden lupauksia ja muuttuvani paremmaksi ihmiseksi. Nyt on vuotta 2010 eletty viitisen päivää eikä parannuksista ole ollut tietoakaan. Joitakin ongelmiani näen ehkä selvemmin kuin vuosi sitten ja jos nyt positiivisesti haluaa ajatella, niin ehkä siinä on avain muuttumiseen.

Vuoden ensimmäisen päivän käytin murehtimalla ja märehtimällä omaa tyytymättömyyttä itseeni. Vaelsin murheiden laaksossa, koska en ole sellainen kuin haluaisin olla. Voisinko olla? Enpä tiedä. Samaa kysymystä olen pohtinut jo melkein kaksikymmentä vuotta ja samaa tahtia sitä edelleen elellään. Se henkilö, joka haluaisin olla, on iloinen ja pirtsakka ja avoin ja aina hyvällä tuulella. Koen, että tuo henkilö asuu jossain syvällä sisälläni. Käy välillä lähempänä pintaa, näyttää kauniit kasvonsa ja sitten sukeltaa taas pinnan alle. Sellainen sisäinen cheerleader, jolla on jenkkihymy ja pirtsakka ääni. Jolle kaikki ovet aukeavat ja joka ei koskaan kohtaa murheita. Realistista, eikö? Joinain päivinä (tosi asiassa melko usein) sitä vain toivoisi voivansa olla joku muu tai toisenlainen. Onnellisuuteen tuskin voi kuitenkaan päästä käsiksi, ennen kuin oppii pitämään itsestään eikä tunne enää kaukokaipuuta toisten persoonallisuuksiin. Ehkäpä uuden vuoden lupaukseni onkin mennä kohti tuota itsensä rakastamisen tietä?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...