perjantai 18. maaliskuuta 2011

Innostumisesta

Olen viime aikoina oppinut itsestäni sen, että olen hyvä innostumaan asioista. Nuo innostukset kestävät enemmän tai vähemman aikaa ja vievät elämää uusiin ulottuvuuksiin. Voidaanko tätä kutsua itsensä etsimiseksi? Vai elämänpiirin laajentamiseksi?

Liikunnan osalta olen viime vuosina innostunut juoksusta, astangasta, salsasta, punnertamisesta, leuanvedoista, tehotreeneistä ja kuntosaliharjoittelusta.

Ammattien suhteen olen nähnyt itseni kustannustoimittajana, yleisenä pilkunviilaajana, tutkijana, viestijänä, järjestelmäsuunnittelijana...

Toisaalta - miksi pitäisi pysähtyä ja tehdä vain yhtä juttua? Minulle ainoa syy pysyä yhdessä ammatissa olisi pyrkimys uran luomiseen ja että voisin tuntea olevani jossakin hyvä. Mutta eikö elämään voisi suhtautua myös niin, että koko elämä on oppimista? Antaa itsensä mennä innostusten perässä ja oppia uusia asioita. Työn osalta tärkeintä on saada leipä (tai mantelikeksi) pöytään ja katto pään päälle. Ja jos katon hulppeudelle ei niin ole merkitystä, ei sen kummempaan uraputkeen tarvitse erityisemmin pyrkiä.

1 kommentti:

  1. Nimenomaan ei tarvitse tehdä vain yhtä juttua. Renessanssi-ajattelulla saa paljon enemmän elämäänsä ja kaikki liittyy muutenkin kaikkeen. Kannatan!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...