maanantai 22. elokuuta 2011

Kesäloma Åressa: Mullfjälletin vaellus


Eilen tehtiin toinen pidempi vaellus. Nyt kohteena oli Mullfjället. Kokonaisuudessaan reissu kesti viisi ja puoli tuntia, ja siihen sisältyi puolisen tuntia lakkojen poimintaa.

Note to self: aina ei ole pakko tehdä niitä kaikkein pisimpiä vaelluksia. Taas kävi nimittäin niin, että viimeinen tunti oli aika tuskaa.

Sinänsä Mullfjälletin vaellus oli aika jännä ja maasto oli taas ihan erilaista kuin aikaisemmilla vaelluksilla. Ensin kivuttiin 40 minuuttia jyrkkää laskettelurinnettä ylös - taas sellainen "luulot pois -aloitus", joka pistää puuskuttamaan ja hikoilemaan ihan hulluna.

Ylämäen jälkeen oli vuorossa mutaliejuvaellusta tunnin verran. Lieju sai vaeltajan odottamaan tulevaa kauhulla, koska vasta vaelluksen loppuosan piti olla märkää maastoa. Täällä on satanut melko paljon, ja ehkä siksi polku oli niin supermärkä. Aika nopeasti sitä oppii tunnistamaan, että mikä sammal upottaa pahimmin, ja minkälaisessa liejussa liukastumisvaara on pahin. Ja minkälaisista koloista voi yhtäkkiä rynnätä sopuleita polulle.

Superliejuosuuden jälkeen vaeltajat kuitenkin palkittiin ihan mielettömillä maisemilla ja lakkasoilla!


Kaiken kaikkiaan tästä viiden tunnin tarpomisesta noin nelisen tuntia oli märkää, märempää ja supersavista. Mullfjälletin maisemat kuitenkin palkitsivat, ja marjanpoimijat saisivat täältä ämpärikaupalla kotiintuomisia. Koko reitti oli täynnä mustikoita, puolukoita ja variksenmarjoja. Jos puhtia olisi riittänyt, olisi iltapalaksi voinut saada aikamoisen marjakimaran. Nyt oli "tyytyminen" lakkoihin kermavaahdolla (tai kermavaahtoon lakoilla).


Tänään onkin sitten loman viimeinen päivä Åressa. Edessä pistäytyminen suklaatehtaaseen, viimeiset pulikoinnit uima-altaissa ja kivojen kahviloiden hyvästelyt. Huomenna auto starttaa kohti Suomea!

INFOA VAELLUKSESTA:
Lähdimme liikkeelle Duvedin kylästä ja menimme ylös rinnettä (reitti 203) kääntöpisteelle S9 asti. Sieltä koukkasimme Mullfjälletin laelle ja kuljimme reittiä 205 pisteelle S7. Lopuksi reittiä 204 Lillåstugan kautta takaisin lähtöpisteelle.

Näin jälkikäteen suosittelisen menemään reitin toiseen suuntaan (ensin Duvedista kohti Lillåstugania). Niinpäin kuljettaessa reitin tylsin osuus (jyrkkä laskettelurinnetta pitkin kulkeva sorapolku) tulisi vastaan viimeisenä - juuri silloin kun haluaa vaan päästä jo pois, eikä jaksa enää kulkea liejussa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...