maanantai 1. elokuuta 2011

Viikonloppuruokaa: vorschmackia sukulaisille, kookoskiisseliä kullalle

Lauantai

Aamupalalla oli porkkanarieskoja, joihin en tällä kertaa laittanut ollenkaan siemeniä.


Tomaattihummusta, johtuen siitä, että yritän välttää maitotuotteiden käyttöä.


Ja lämmintä omena-chiapuuroa, uutta supersuosikkiani.


Päivällä oli tarjolla ruokaa myös sukulaisille. Kuvia en ehtinyt nappaamaan ennen kuin suurin osa ruoasta oli kadonnut (ruoan valmistus meni todella viime tippaan)...

Tarjolla oli vorschmackia (sis. sipulia, lampaanjauhelihaa, tomaattipyrettä ja anjovista) ja blue kongo perunoita. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen vorschmack, mutta luultavasti ei kuitenkaan viimeinen. Ei siihen nyt varsinaisesti mikään himo jäänyt. Mutta oli se aika kivaa vaihtelua.

Lisukkeina oli sekalaista seurakuntaa, johon oli yritetty ympätä mahdollisimman paljon palstatuotteita.

Tarjolla oli sesammarinoituja punajuurenlehtiä ja punajuuri-porkkanasalaattia.


Lisäksi tarjolla oli kurkkusalaattia valkoisesta avomaankurkusta, jolla on hieno nimi: mezzo lungo bianco.

Jälkiruoaksi piti olla Monkeyfoodin reseptillä tehtyä kookoskiisseliä ja marjakimara. Loppujen lopuksi tarjosin vain marjakimaran - ja tummaa suklaata. Kiisselille kävi nimittäin ikävästi, sillä tein samaan aikaan paria muutakin ruokalajia, jonka vuoksi kiisseliin laittamani perunajauhot ja arrowjuuri paakkuuntuivat. En kehdannut tarjota anopille.

Sunnuntai

Palstan kurkkumäärä on oikeasti sellainen, että kurkkua on nyt joka aterialla. Sunnuntaiaamupalalla kurkku ja tomaatti pilkottiin ja maustettiin oliiviöljyllä.


Minä en vielä ole kasvissyöntivuosieni jälkeen tottunut syömään lihaa aamupalalla, joten itse söin mangoldimunakasta, kun taas puoliso söi porsaankylkeä.


Mangoldimunakkaaseen käytin kookoskiisselin valmistuksesta yli jääneet kaksi valkuaista. Laitoin toki myös kaksi kokonaista kananmunaa. Kunnon protskupaketti :)

Illalla ruokateemana oli rääppiäiset ja edellisen päivän fiaskojen parantelu.

Yritin lauantaina nimittäin tehdä myös kesäkurpitsahummusta. Tuloksena oli jotakin koostumukselaan juoksevaa ja maultaan omituista. Nautimme tuon luomukseni joka tapauksessa alkuruoaksi sunnuntaina. Kutsuin sitä kylmäksi kesäkurpitsakeitoksi.


Lauantaista yli jääneet blue kongo -perunat viipaloitiin ja paistettiin oliiviöljy-valkosipuli-timjamiöljyssä.


Rääppiäiset eivät ole hassummat, kun proteiiniksi saa ihanaa lohta!


Ja kun ei tarvinnut olla niin hienoa, niin paakkuista kookoskiisseliäkin kehtasi tarjota. Paakkuja tai ei, niin maku oli taivaallinen!


Sokerina pohjalla: löysin parvekkeelta maailman pienimmän tomaatin. Pääsisikö tällä ennätysten kirjaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...