sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Viikonloppuruokaa: puolukoita ja punajuuria

On taas se aika vuodesta, jolloin palstaviljelijä hukkuu kesäkurpitsaan. Kesäkurpitsaa pitää piilottaa joka puolelle. Aamupalalla se maistuu kananmunan kanssa.


Palstalla on myös aivan jättiläismäisiä punajuuria. Operaatio Punajuuri pilkkoi neljä punajuurta palasiksi ja laittoi ne uuniin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin kanssa. Seurana savustettua lohta, joka kuuluu melkein aina viikonloppuun. Ja tein ensimmäistä kertaa "hierottua lehtikaalia" (googlaa 'massaged kale', niin tiedät mistä on kyse). Kyllä se lehtikaalin maku siitä hieronnasta vähän rauhoittui, mutta vähän oli vieläkin kitkerää...


Lauantai-ilalla testasin uutta keksireseptiä (mukaelma ruotsalaisen Raw Food -keittokirjan reseptistä). Kekseihin tuli 1 dl mantelia, 1 dl pellavansiemeniä, 0,5 dl auringonkukansiemeniä, 0,5 tl suolaa, 4 kananmunaa ja 4 rkl oliiviöljyä. Niitä paistettiin 20 minuuttia 150 asteessa, jonka jälkeen uunista laitettiin lämpö pois, mutta peltiä pidettiin uunissa vielä 30 minuuttia uuninluukku raollaan. Nämä eivät kyllä olleet parhaita keksejä ikinä, mutta ihan kehityskelpoisia. Ehkä yksi muna vähemmän voisi olla askel parempaan suuntaan? Tai sitten voisi lisätä porkkanaraastetta? Keksit olivat koostumukseltaan kummallisia: eivät rapeita eivätkä pehmeitä. Sellaisia keksin ja leivän välimuotoja. Ehkä pitää reseptiä vähän hioa ja sitten testata uudestaan. Jos teet tällä reseptillä, niin huomaa, että aineiden sekoittamisen jälkeen taikinan pitää antaa turvota kymmenisen minuuttia.


Sunnuntaiaamupalaksi tein puolukkamoussen (puolukkaa, chiaa, vettä, hamppujauhoa, vaniljaa, banaani ja avokado).


Palstan Yellow Crookneck - kesäkurpitsa pääsi vihdoin elementtiinsä, kun laitoin sen uunissa. Ruokamielessä en kyllä tuota lajiketta suosittele; syömistä näissä ei ole nimeksikään. Ja jos niitä yrittää kuoria, niin menee hermo. Tämä uunissa laittaminen oli huomattavasti helpompaa: kurpitsa vain puoliksi ja lusikalla siemenet sisältä pois. Täytin kesäkurpitsat tomaatti-valkosipuli-oliiviöljy-porkkana-seoksella. Kyytipoikana oli japanilaishenkistä salaattia (olenko maininnut, että kurkkua tulee palstalta sitä tahtiin, että joka aterialla on syötävä kurkkusalaattia muodossa tai toisessa) ja ihan tajuttoman hyvää flanksteakia, joka oli maustettu inkiväärillä ja soijalla. Nam nam nam nam...


Kun näitä ruokakuvia katselee, niin ei taas tarvi ihmetellä, että mihin se viikonloppu hupeni... Sinnehän se, keittiöön ja kasvimaalle. Onneksi tuli kuitenkin seikkailtua myös ihan uusissa maisemissa Helsingissä, käveltyä rannalla ja kiivettyä kalliolle. Sieltä sitä saa voimaa arkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...