torstai 6. lokakuuta 2011

Tekniikan ihmelapsi

Alkukantaisen ruokavalion kannattaja on nyt varustettu uudella tekniikalla. Kerroinkin jo, että sain synttärilahjaksi sykemittarin. Nyt olen mitannut sykettäni siellä sun täällä, tarkkaillut ihan uutta puolta itsestäni. Ja tänään hommasin vaa'an. Huh.

En ole omistanut vaakaa sen jälkeen kun muutin pois kotoa. Long time no see.

Miksikäs sitten tuon vempaimen hankinta? Oliko syynä Hullut päivät? No, itse asiassa kyllä sekin vaikutti asiaan. Kehonkoostumusta mittaavan vaa'an kun sai 25 eurolla.

Mutta siis. Työpaikallani on kerran vuodessa järjestetty (halukkaille!) kehonkoostumusmittaus. Tämä oli kolmas vuosi kun kävin neukkarissa punnittavana. Eikä se ollut kivaa.

Muistan kuinka silloin ensimmäisellä kerralla ahdistuin, kun olin juuri juossut puolimaratonin, ja vaaka näytti huimaa rasvaprosenttia. Silloin protestoin – ei tämä voi olla totta, ei ihminen voi juosta 20 kilsaa ja olla enimmäkseen rasvaa!


Tässä vaiheessa on toki hyvä muistuttaa siitä, että aivot ovat lähinnä rasvaa... Rasva on hyvästä!

Viime vuonna olin paleo ja aloittanut kuntosaliharjoittelun. Ja himputin himputti, vaa'an mukaan rasvaprosenttini oli edelleen korkea.

Tänä vuonna olin valmistunut henkiseen nöyryytykseen. Olen treenannut salilla kovemmin kuin koskaan (sunnuntaina mavetin yli 80 kiloa). Entä miten kävi? Vaaka oli muuttunut edistyneemmäksi versioksi ja kertoi rasvaprosentin lisäksi sen, että minun pitäisi laihtua 7 kiloa rasvaa.

No huh huh.

Iloisena puolena on se, että rasvaprosentti oli laskenut viime vuotisesta ja lihastakin oli tullut lisää. Mutta ottaa se silti päähän, kun treenaa ja syö mielestään hyvin, mutta vaa'at valittavat. (Juu, ja toki tuon mittauksen jälkeen ajattelin, että hiiteen paleo ja tänne conventional wisdom. Sittemmin olen kyllä rauhoittunut.)

Mistä siis tullaankin siihen, että päätin ostaa vaa'an kotiin. Ajattelin, että treenin vaikutus on helpompi nähdä, jos vaikka kerran kuukaudessa tarkistaa rasva- ja lihasprosenttinsa. Jos rasvaprosentti on mennyt alaspäin ja lihas ylöspäin, niin treeni toimii. Jos tulosta ei ole tullut, niin treenisuunnitelmaa kannattaa vaihtaa, tai syömistään tarkastella. Minulla se ongelma taitaa kyllä olla tuossa jälkimmäisessä.

3 kommenttia:

  1. Kävin täällä aamulla kommentoimassa, mutta kommenttini katosi taivaan tuuliin. Lyhyesti: ymmärrän, että on halu mitata onnistumista, mutta kokemuksesta tiedän, että vaaka voi pilata päivän. Tai vaikka koko viikon. Voi olla ensin mahtava olo ja sitten näkee vaa'an lukeman ja masentuu. Olin itse joskus vaakaorja, mutta en ole käynyt vaa'alla puoleentoista vuoteen eli sen jälkeen kun lopetin nyrkkeilyn. Ja "tietysti" kehonkoostumus on ihan eri asia (heh), mutta sekin on vain luku. :D

    Ja paleosta, olen minäkin meinannut viskata mäkeen koko homman, mutta ajattelen sitä nykyään enemmänkin elämäntapana. Että pyrin elämään luonnonmukaisesti ja sapuska on niin kuin osa sitä. Mutta en jaksa sitä(kään) enää ottaa vakavasti. Ainakaan usein. :) Sitä paitsi paleokin muuttuu ja kehittyy koko ajan. Ensin puhuttiin low carbista ja nyt melkein kaikki ovat sitä mieltä, että hiilarit ovat jees, mutta fruktoosi on bad ja glukoosi ei. Peruna käy, mutta pähkinät ovat pannassa. Ennen ei saanut käyttää maitotuotteita, mutta nyt saa ja varsinkin raakamaitotuotteita. Huh, tulee hiki, kun yrittää pysyä perässä. :) Pitää vaan muistaa kuunnella OMAA kehoa. Oliko se nyt sitten niin huonoa aikaa, kun syötiin aamupuuro ja juotiin saunan jälkeen greippijaffaa? (Okei, oli vuosi 1986.)

    Apua, olikohan tässä mitään punaista lankaa, join juuri ison lasin punaviiniä, heh hehh. :)

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, känniavautuminen! :D

    Joo, mä kyllä aion pitää sen vaa'an käytön melko minimissä. Onneksi se sujahti hyvin kylppärin kaapin alle piiloon, eikä ole missään näkyvillä :)

    Mä olen kyllä itse aika hukassa kehon kuuntelun suhteen, ei oikein ymmärretä toisiamme (siis minä ja keho). Lainasin jopa kirjastosta kirjan tietoisesta syömisestä – pitäisi siihen ehtiä tutustumaan jossain vaiheessa. Tääkin on taas vähän tällaista – cityhipit opiskelee kirjasta, miten syöminen toimii ja käy luonnollisen liikkumisen treeneissä opiskelemassa miten metsässä kävellään.

    Voisin kyllä tilittää tästä aiheesta loputtomasti itsekin, mutta itsesensuuri iskee... Ehkäpä keskustellaan tästä joskus kasvotusten :)

    VastaaPoista
  3. Mä ymmärrän tuon kehon kanssa hukassa olon - itselleni se on välillä helppoa ja välillä todella vaikeaa ja jotenkin huomaamattani lipsun siihen, että uskon joitain ulkoapäin annettuja ohjeita, vaikka mieli sanoisikin muuta - jos sitä siis kuuntelisin.

    Mutta.. ei voida olla ollenkaan varmoja, mistä ulkoinen tieto on peräisin - eikä varsinkaan sen paikkaansapitävyydestä - eikä varsinkaan varsinkaan omakohtaisesta paikkaansapitävyydestä. Eli ainoa tapa on todellakin itse kokeilla ja kuunnella. Voisin kertoa elävän esimerkin, mutta säästän sen. :)

    Itse alan enemmän ja enemmän uskoa siihen, että kaikista tärkein tekijä on mieli, jos onnellisuudesta, terveydestä ja hyvinvoinnista puhutaan. Ravinnolla voi olla pienempi osuus kuin ollaan luultu. Ihminen on kuitenkin sellainen, että selviää pitkiäkin aikoja vaikka pelkällä perunalla - niin kuin on pärjätykin.

    Mutta joo, näistä kaikista asioista voisi kirjoittaa pari kirjaa - tai saada liiasta ajattelusta pahan mielen. Yksinkertaisimmat asiat ovat kuitenkin kauneimpia. En osaa sanoa, miksi yksinkertainen on joskus vaikeaa - paitsi, että se tekee elämästä mielenkiintoista.

    Mutta joo, näihin tunnelmiin - joskus toivottavasti voimme jatkaa juttua kasvotusten. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...