lauantai 19. marraskuuta 2011

Tavara kiertää

Olin tänään pitkästä aikaa kirpputorilla myymässä. Etukäteen se tuntui hyvältä ajatukselta, myöhemmin iski stressi kun yritti arkipäivän velvollisuuksien ohessa yrittää kerätä myyntitavaraa kokoon ja eilen vaan ahdisti. No nyt on myyntivelvollisuudet ohi ja kivaa oli!

Tuntuu hyvältä, että sellaiset vaatteet, jotka eivät itselle ole tuntuneet kotoisilta, saivat nyt hyvän kodin. Tuntuu myös oudolta, kun tajuaa millaisia tunnelatauksia vaatteissa on. Jokaisella vaatteella on tarina, oma historiansa. Eräs hippityttö osti 70-luvun Marimekon paidan, jonka itse olin ostanut kirpputorilta samanlaisena hippiäisenä 15 vuotta sitten. Raumalaisen kenkäkaupan loppuunmyynnistä löytyneet punaiset hippakengät saivat arvoisensa omistajan. Pieni punainen kukkaro päätyi tyylikkäälle, ranskaa puhuvalle pariskunnalla. Kirpputorin kassipäivästä mukaan tarttunut 80-luvun olkatoppausmekko päätyi muodikkaan ostajan arkivaatteeksi. Loppuunkäyttämäni hame löysi omistajan, joka pystyi uudelleen jalostamaan siitä jotakin vielä elinkelpoista. Moni näki vaatteeni samalla tavalla kuin itse olen ne aikanaan nähnyt. Osa taas ei tajunnut ollenkaan.

Mitä tarttui mukaan? Opin ainakin sen, että myyjän kannattaa olla aikaisin Valtterilla paikalla, vaikka onkin inhottavaa laittaa kello viikonloppuaamuna soimaan. Suurin osa kaupoista tuli nimittäin tehtyä jo ennen kello yhdeksää. Ensi kerralla aiomme ottaa mukaan kaikki kaapeista löytyvät turhat sähkölaitteet ja johdonpätkät, sillä niille vaikutti olevan kovasti kysyntää. Ne voi sitten myydä heti aamusta pois ja sen jälkeen laittaa pöydälle omasta mielestä myyntikelpoisempaa tavaraa. Sähkötavara, vaatteet ja pikkubändien cd-levyt olivat kovassa huudossa.

Vanha sanonta "toisen roska on toisen aarre", pitää ehdottomasti paikkansa. Myytyä tuli sellaisiakin vaatteita, joista oli miettinyt kehtaako niitä edes myydä. Ja kaikki outo tavara tuntui tekevän kauppansa (meillä ei mitään niin outoa myynnissä ollut, mutta ohi vaelsi ostajia uimarenkaiden, luistinten, ikivanhojen suksisauvojen ja ties minkä hilavitkuttimien kanssa).

Ihmiskunnan kannalta tuntuu valitettavalta, että monella on jokin kaamea ostovimma. Ihan sama mitä ostaa, kunhan halvalla saa. Tunnistan sen kyllä itsestänikin vanhoilta kirppisajoilta, kun pahinta oli lähteä kotiin tyhjin käsin (noina aikoina haalimiani aarteita myyn nyt sitten pois kuleksimasta). Toisaalta on hyvä, että ihmiset tyydyttävät ostotarvettaan ostamalla käytettyä. Olen tosi iloinen, että jollekin kelpasi rikkinäinen rannekello, jolla  en itse olisi tehnyt mitään. Ja että joku osti ties mistä kaappeihini päätyneet Madonna-rintamerkit (en edes pidä Madonnasta - mikä ehkä kertoo jotakin tuosta aiemmin mainitsemastani ostovimmasta). Nyt on kaapissa enemmän tilaa, tuli vaihdettua muutamia mukavia sanoja ihmisten kanssa ja taskussa on pari sataa euroa enemmän kuin eilen.

Ensi vuonna sitten taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...