keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Matkalle

On se lentäminen niin ihmeellistä.

Yhdellä hetkellä voi istua kotisohvallaan, ja muutamaa tuntia myöhemmin olla tuhansien kilometrien päässä.

Lähden tänään matkalle. Maahan, jota joitakin vuosia sitten kutsuin kodikseni ja jossa en sen koommin ole käynyt. Tuhansien muistojen maa :)

Seuraavat päivät tulevat varmaankin olemaan tunteiden vuoristorataa, kun nykyinen minä vaeltelee entisen minän kotikonnuilla ja pohdiskelee, miten elämä menikään sinne minne meni. Ja miten muiden elämät ovat menneet tyystin erilaisia polkuja.

Veikkaan kuitenkin, että tulee olemaan aivan mahtavaa nähdä taas meri ja vuoret. Ja kävellä kotikatua. Ja sanoa sanoja, joille ei ole vastinetta suomen kielessä. Ja imeä itseensä sitä rentoa tunnelmaa, jossa asiat aina järjestyvät.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Ilo

Hän tarttuu tankoon, kiskoo itsensä ylös. Kasvoille leviää hämmästys - ja hymy. Mitä ihmettä?!

Kroppa ei tunnu omalta, koska se pystyy johonkin, mihin ei tiennyt sen pystyvän. Tässä on varmaankin tapahtunut joku erehdys.

En se ollut minä, tai ehkä vain kuvittelin.

Todistajani sen kuitenkin sanoi todeksi: vedit tänään leuan.

Ensimmäistä kertaa. Koskaan.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Feeling figgy

Löysin työpaikkaruokalasta aarteen… Kaksi viikunaa!

Ihan oikeita, mehukkaita, ihania viikunoita… Nyt ne möllöttävät tossa mun pöydällä paperipyyhkeisiin käärittyinä… Uskaltaako ne kuljettaa kotiin? En halua, että raukkaparat musertuvat laukussa…

Mutta mitä on viikuna ilman juustoa? Voiko viikunaa syödä ilman viikunatoveria? Mulla on eväänä ainoastaan kaksi kananmunaa… Ehkä niistä ei kumminkaan ole viikunan pariksi?

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Proteiinipatukat



Olen pari kertaa tehnyt kotona proteiinipatukoita. Menen melkein joka päivä suoraan töistä opiskelemaan tai salille, joten eväs on iltapäivästä poikaa!
Aineksina olen käyttänyt:
- pähkinöitä
- pähkinävoita
- hamppu- ja heraproteiinia
- kookosöljyä
- kookoshiutaleita
- taateleita
- carobia
- kaakaota
- sesaminsiemeniä
- kanelia ja kardemummaa

Blenderiä tarvitsee vain pähkinöiden murskaamiseen, muuten voi sekoittaa ihan käsipelillä. Kaikki vain sekaisin tasaiseksi massaksi. Sitten muotoillaan pötkö, joka leikataan veitsellä sopivan kokoisiksi paloiksi. Palaset kääritään folioon ja heitetään pakastimeen. Namminam. Eikunsiis... Ihan vaan proteiinin lähteeksi, tietenkin ;)

Valistusta kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Ravintoguru Paula Heinonen kävi tänään työpaikallani luennoimassa. Reilun tunnin mittaisessa "saarnassa" oli paljon asiaa, mutta ulosanti oli melkoista tykitystä. Ihmiset tuntuivat innostuneilta, heräsivät miettimään ravintoasioita. Heinonen shokeerasi näyttämällä valokuvia pallomallia olevista ihmisistä ja puhumalla elintasosairauksista. Hyvä, että ihmiset saadaan heräämään!

Olisipa minullakin aseinani Heinosen esiintymiskyky ja vakuuttavuus, niin voisin julistaa oikean ravinnon ilosanomaa samanlaisella varmuudella! Mitään uutta ei luento itselleni tuonut, mutta tuntui, että monelle tuli ihan uutena asiana, että esimerkiksi margariinia ei pitäisi käyttää tai että pillereitä ei pitäisi popsia. Tulevaisuus sitten näyttää, että kuinka moni työtovereistani ottaa oikeasti onkeensa noista Heinosen sanoista. Arjessa on kuitenkin aina helpointa kulkea sitä tuttua polkua.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Sokeriton suklaakakku


Olen viime viikkoina pyrkinyt luomaan täydellistä sokeritonta suklaakakkua. Täydellisyyttä ei vielä ole saavutettu, mutta uusin tulos on kyllä vallan hyvä. Ensimmäinen luomukseni oli täysin sokeriton, makeuttajana oli ainoastaan carobia. Sen jälkeen kokeilin makeutusta banaanilla. Viimeisessä versiossa testasin viikunoita. Tässä koekeittiön testien tulos:

Sokeriton suklaakakku

1,5 dl kookosmaitoa
2 dl mantelijauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
8 kaakaopapua (näiden rooli ei ole mitenkään tärkeä)
2 kuivattua viikunaa
2 rkl kookosöljyä
1 kananmuna

Ainekset sekoitetaan blenderissä. Paistetaan voidellussa vuoassa noin 45 minuuttia 175 asteessa. Lopputulos on mehevä.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Innostumisesta

Olen viime aikoina oppinut itsestäni sen, että olen hyvä innostumaan asioista. Nuo innostukset kestävät enemmän tai vähemman aikaa ja vievät elämää uusiin ulottuvuuksiin. Voidaanko tätä kutsua itsensä etsimiseksi? Vai elämänpiirin laajentamiseksi?

Liikunnan osalta olen viime vuosina innostunut juoksusta, astangasta, salsasta, punnertamisesta, leuanvedoista, tehotreeneistä ja kuntosaliharjoittelusta.

Ammattien suhteen olen nähnyt itseni kustannustoimittajana, yleisenä pilkunviilaajana, tutkijana, viestijänä, järjestelmäsuunnittelijana...

Toisaalta - miksi pitäisi pysähtyä ja tehdä vain yhtä juttua? Minulle ainoa syy pysyä yhdessä ammatissa olisi pyrkimys uran luomiseen ja että voisin tuntea olevani jossakin hyvä. Mutta eikö elämään voisi suhtautua myös niin, että koko elämä on oppimista? Antaa itsensä mennä innostusten perässä ja oppia uusia asioita. Työn osalta tärkeintä on saada leipä (tai mantelikeksi) pöytään ja katto pään päälle. Ja jos katon hulppeudelle ei niin ole merkitystä, ei sen kummempaan uraputkeen tarvitse erityisemmin pyrkiä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...