Partypähkinät

Maustettuja pähkinöitä on tosi helppo tehdä kotona. Vain taivas on rajana - ja tietty se, minkälaista yleisöä kotikatsomossa on. Tässä siis oivaa studioevästä penkkiurheilun ystäville. Minä maustoin nämä vappuaaton bilepähkinät chilillä ja valkosipulilla. Suosittelen testaamaan, ovat ihan äärettömän nopeita tehdä!

Valkosipuli-chilipähkinät

öljyä/voita
1 valkosipulinkynsi
chiliä (chilitahnaa, tuoretta chiliä tai chilijauhetta)
pähkinöitä
suolaa

1. Hienonna yksi valkosipulinkynsi.
2. Lorauta pannulle tilkka öljyä tai nokare voita. Kun öljy/voi on lämmennyt, lisää pannulle valkosipuli ja chili.
3. Kun valkosipuli on saanut hiukan väriä, lisää pannulle pähkinät. Sekoittele. Mausta suolalla.
4. Paahda kunnes pähkinät ovat saaneet hiukan väriä (pari minuuttia).

Valmiit pähkinät voit halutessasi laittaa talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy lähtee pois (hardcorerasvansyöjät tietysti lisäävät öljyä tässä vaiheessa). Tarjoa ja valmistaudu henkisesti tekemään toinen satsi kotikatsomon ahmateille!

Parsamunakas

Keitä tai höyrytä ensin parsat kypsiksi. Tee sitten munakaspohja (minä käytin viisi kananmunaa). Kun munakas on hiukan hyytynyt, lisää päälle parsat. Ripottele kypsän munakkaan päälle parmesaania ja oliiviöljyä.

So you wanna be a cookie monster?

Vappuaaton ex tempore -suklaakekseistä tuli hitti!

Suklaakeksit

2,5 dl mantelijauhoa
50 g tummaa suklaata tai kaakaomassa (minä käytin tätä Ghirardellin suklaata, jonka ostin iHerbistä)
6 kuivattua taatelia
0,5 tl vaniljaa
0,5 tl kanelia
0,5 tl kardemummaa
3 rkl kookosöljyä

1. Sekoita aineet tehokkaassa blenderissä tasaiseksi massaksi.
2. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin, jotta sitä on helpompi muotoilla.
3. Muotoile keksit haluamallasi tavalla (piparimuotilla kuvioita; pyörittämällä ja litistämällä pallukoita saat tehtyä pyöreitä; leikkaamalla voit tehdä neliöitä jne)
4. Paista 200 asteessa noin 10 minuutin ajan.

Otetaan opiksi

Tänään oli Hesarissa ihana ja inspiroiva juttu. Jutussa kerrottiin vanhuksista, jotka harrastavat yhdessä liikuntaa, lähinnä kai kävelyretkien muodossa. Silloin tällöin ryhmäläiset jättävät kävelysauvansa kotiin, ottavat niiden sijaansa mukaan roskapussit ja putsaavat tienvarsia. Peukut pystyyn ryhmäläisille! Miksei sitä itse saa tuollaista aikaiseksi? Ehkä siksi, että yksinäinen tienvarrenputsaaja saa helposti hullun leiman otsaansa. Tuohon ehdottomasti vaaditaan hiukan isompi porukka.

Ihanaa jutussa oli myös se välittäminen ja lämpö, joka ryhmän jäsenten välillä vallitsi. Iässä, jossa ei välttämättä pärjää aina yksin, kaveria ei jätetä.

Tyttö ja pallo

Aloitin tänään jalkapalloharrastuksen, kypsässä 29 vuoden iässä. Ihanaa! Viime vuonna MM-kisojen innoittamana tutkailin mahdollisuuksia aloittaa jalkapallon pelaaminen, mutta noviiseja tunnuttiin ottavan mukaan vain ala-asteikäisenä.

Nyt sitten työpaikalle perustettiin naisten jalkapallojoukkue, jonne ei ollut mitään "sisäänpääsyvaatimuksia". Tänään oli ekat treenit ja opeteltiin pallon kuljettamista, syöttämistä ja vetoja. Whiii!!! Ihan mielettömän kivaa saada aikuisiällä opetella uusia taitoja ja tehdä jotain ihan vaan siksi, että se on hauskaa. Ja nyt jalat on treeneistä ihan väsyneet. Oli taas jotain uusia lihaksia käytössä :)

Matkalla Islannissa: jäätiköllä III

Paluumatkalla pysähdyimme Skógarin vesiputouksella. Jossa tuplasateenkaari!


Opas tiesi kertoa, että tämän vesiputouksen luota lähtee yksi Islannin suosituimmista vaellusreiteistä.

Suosittelisinko jäätikkövaellusta muille?

Ehdottomasti! Ainutlaatuinen elämys ja mahdollisuus haistella puhdasta jäätikköilmaa!

Valinnanvaikeutta on kyllä matkanjärjestäjissä. Todella moni tarjoaa samanlaista matkaa juuri tuohon 20 000 ISK:n eli noin 120 euron hintaan. Jokin toinen matkanjärjestäjä, jonka reissua myös harkitsin, järjesti samantyyppistä matkaa, johon kuului:
- parin tunnin vaellus laavakentillä
- uinti kuumassa lähteessä
- kävely jäätiköllä

Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin ehkä valinnut tuon reissun, koska jääkiipeily jäi kuitenkin ihan vain pintaraapaisuksi. Siitä olin iloinen, että valitsin pienen matkanjärjestäjän, koska luulen että isojen matkanjärjestäjien (esim. Iceland Excursions) reissut tapahtuvat todella isoissa porukoissa.

Seuraavaa kertaa odotellessa!

Matkalla Islannissa: jäätiköllä II

Matka oli melko letkeä. Oppaina oli kaksi reipasta tyttöä (joista toinen jälkikäteen paljastui hyvän ystäväni hyväksi ystäväksi - koska Islannissa kaikki tuntevat toisensa, tottakai). Meitä turisteja oli matkassa yhdeksän. Minä, mies ja nainen New Yorkista sekä kuuden hengen kansainvälinen työporukka. Sakki ei ollut erityisen urheilullinen, joka vähän söi mielikuvaani itsestäni reippaana vuorenvalloittajana. Tämä mielikuva karisi siis viimeistään silloin, kun pissatauolla matkatoverini hamstrasivat huoltoaseman karkkeja matkaevääksi kaksin käsin. (Mun huulia taas kuivasi niin paljon, että itse ostin huoltikselta pinkin huulirasvan. Ei sekään ehkä kovin sporttista! :D)

Kun pääsimme jäätikölle, meille jaettiin valjaat, kenkiin laitettavat raudat sekä teräase (ei hajuakaan miksi tätä pitäisi kutsua), joka toimii kävelykeppimäisesti tasapainoilussa auttamisessa.


Ja sitten lähdettiin matkaan! Käppäilimme ylös jäätikköä, aurinko paistoi ja oli todella kaunista. Kävely ei ollut vaativaa tai vaarallista - turvaa toivat oppaat, jotka osoittivat meille niitä petollisia kohtia, joihin ei missään nimessä saisi astua.


Puolen tunnin kävelyn jälkeen löysimme kiipeilyyn sopivan jääseinän. Oppaat laittoivat seinän valmiiksi kiipeilyä varten ja me söimme eväitä. Sitten islantilaiseen tyyliin tuli kahden minuutin selitys siitä, miten seinää kuuluisi kiivetä ylöspäin - ja sitten vain kiipeämään!

Lähdin rohkeasti liikkeelle, kopautin hakkuni jäähän ja kapusin ylöspäin. Kopautin ja kapusin ja potkin kenkien piikkejä seinään, kopautin ja kapusin taas. Ja oli rankkaa! Tuntui oudolta, että hakkujen kärjet upposivat seinään vain piiiikkiriikkisen, mutta silti pystyivät kannattamaan painoani. Tarkoituksena oli pitää kolme raajaa koko ajan seinäkontaktissa ja liikuttaa yhtä kerrallaan. Pari kertaa sitten kaikki neljä raajaani irtosivat seinästä ja killuin pelkän köyden varassa...! Näin jälkeenpäin ajatellen (ja kuvista päätellen) kipuamistapani oli täysin väärä - sen sijaan että kroppani olisi ollut lähes kiinni seinässä, kipusin peppu pitkällä todella, todella hankalassa asennossa... Pääsin kuitenkin seinän ylös! Usko meinasi kuitenkin jo loppua aikaisemmin, kun lihakset alkoivat tärisemään... Olin kuitenkin paria päivää aikaisemmin vetänyt elämäni ensimmäisen leuan ja olin siitä voimaantuneena psyykannut itseäni - uskoin että pystyn kapuamaan vuoren huipulle!


Lisää tietoa matkanjärjestäjästä kirjoituksessa Matkalla Islannissa: jäätiköllä I.

Lisää kuvia ja tietoa paluumatkasta kirjoituksessa Matkalla Islannissa: jäätiköllä III.

Matkalla Islannissa: jäätiköllä I

Tarkoitukseni oli kirjoittaa pieni kirjoitussarja Islanninmatkastani heti kotiin palattuani, mutta arkeen palattua asia painui muiden kiireiden alle. Muutaman blogauksen ajattelin kuitenkin tehdä, vaikka kuulumiset eivät nyt olekaan niin tuoreita kuin verkkomaailmassa pitäisi.

No.

Halusin sisällyttää viiden päivän Islannin matkaani sekä liikunnallisia elementtejä että elämää Reykjavikin ulkopuolella. Mikä olisi parempi tapa yhdistää nämä, kuin kävelyretki jäätiköllä?

Islannista löytyy useita matkanjärjestäjiä, jotka maksua vastaan kävelyttävät turisteja jäätiköllä. Ilman opasta en jäätikkömatkaa suosittelisi, jollet oikeasti tiedä mitä teet. Ihan vaan siksi, että se mikä näyttää kantavalta lumelta, voikin olla parikymmenmetrinen railo. Ei kannata ruveta leikkimään.

Itse valitsin matkanjärjestäjäksi Arctic Adventuresin ihan vain siksi, että heidän toimistossaan oli mukavan letkeä tunnelma. Oletin, että myös retki olisi letkeä ja muu seurue nuorekas ja liikunnallinen. Ostamaani pakettiin kuului matka jäätikölle ja takaisin (2,5 tuntia suuntaansa), eväät (eli pillimehu ja leipä), muutaman tunnin kävely jäätiköllä sekä tutustuminen jääkiipeilyyn. Paluumatkalla oli vielä ekstrapysähdys ison vesiputouksen luona. Lähtö oli aamuyhdeksältä ja takaisin kaupunkiin palasimme puoli kuuden maissa. Hintaa koko komeudella oli noin 120 euroa (mikä mielestäni ei ole ollenkaan paha hinta mielettömästä elämyksestä).


Lisää tietoa jäätikkökävelystä kirjoituksessa Matkalla Islannissa: jäätiköllä II.
Kuvia ja tietoa paluumatkasta kirjoituksessa Matkalla Islannissa: jäätiköllä III.

Äidin kakku

Äidin kakku

Pohja
2 rkl pellavansiemeniä
4 rkl vettä
1 dl pähkinöitä
1 rkl voisulaa
3 rkl stevialla makeutettua suklaanmakuista heraproteiinia

Cashewtäyte
3,5 dl cashewpähkinöitä liotettuna (liota kylmässä vedessä 2-12 tuntia)
0,8 dl kookosöljyä juoksevana
1 tl vaniljaa
0,5 dl kookosmaitoa
puolikkaan sitruunan mehu
vähän sitruunankuorta raastettuna

Vadelmahilloke
1 pussi (200 g) pakastevadelmia
2 rkl vettä
1 tl agar-agaria jauheena

1. Laita ensin pohjaan tarvittavat pellavansiemenet ja vesi yhdessä pieneen kuppiin. Anna olla rauhassa, jotta pellavansiemenistä muodostuu "limaa".

2. Tee sitten vadelmahilloke, koska sen pitää ehtiä jäähtyä. Laita kattilaan vesi ja vadelmat. Anna kiehahtaa. Lisää agar-agar. Sekoita hyvin! Ota pois levyltä ja anna jäähtyä.

2. Tee kakun pohja. Murskaa pähkinät blenderissä. Yhdistä pähkinöihin voisula, pellavansiemenlima ja heraproteiini.

3. Laita kakkuvuoan pohjalle leivinpaperi. Painele vuoan pohjaan tekemäsi pähkinäseos. Jos on vaikeuksia, laita vuoka pähkinäseoksineen hetkeksi jääkappiin. Kylmettynyttä pohjaa on helpompi muokata.

4. Valmista täyte. Laita blenderiin liotetut cashewpähkinät, kookosöljy, vanilja ja kookosmaito. Anna blenderin tehdä tehtävänsä, kunnes seos on pehmeää.

5. Kaada 2/3 cashewseoksesta vuokaan pohjan päälle.

6. Sekoita loppu 1/3 seoksesta vadelmahillokkeeseen. Kaada seos vuokaan.

7. Laita koko komeus pakastimeen jähmettymään. Ota esille hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

Kakkujen aatelia

Pyöräytin sitten eilen kakun. Ja siitä tuli ihan huippu! Tätä reseptiä tulen käyttämään jatkossakin - oli ihan superhyvää ja reseptiä on helppo varioida.

Alkuperäinen resepti löytyy siis täältä: raw cashew dream cake.

Muuttelin kyseistä reseptiä siten, että:
- en laittanut pohjaan taatelia, koska en ole taatelifani
- laitoin täytteeseen vähemmän sitruunamehua ja jätin hunajan kokonaan pois
- kuumensin vadelmat, koska pakastevadelmia ei suositella käytettävän kuumentamattomina.
- vielä huomautus: kakkua ei siis paisteta, vaan se on jähmetetään pakastamalla. Alkuperäisessä reseptissä ilmoitettu 30 minuutin sulamisaika ei riitä, jos kakku on ehtinyt kunnolla jäätyä - itse en tosin malttanut odottaa sulamista, vaan söin jäätelökakkuna :)

Minun versioni saattaa näyttää monimutkaiselta, mutta se johtuu siitä, että kokeilin oikean koostumuksen saamista. Resepti pähkinänkuoressa on tällainen:
- tee pähkinämurskasta ja rasvasta kakun pohja
- tee cashewpähkinöistä nesteen ja kookosöljyn kanssa blenderissä tasainen tahna. Tätä tahnaa voit sitten halusi mukaan maustaa vadelmilla, mustikoilla, suklaalla tms.

Reseptini löytyy täältä: äidin kakku.

Herkkulinkkejä

Äiti tulee tänään kylään. Mikä olisi parempi syy kakun tekemiseen?

Tässä pari herkkukandidaatteja, joihin törmäsin männä viikolla:

Raw cashew dream cake

Lemon coconut bars

Kyllä se taitaa olla tuo ylempi vaihtoehto, jonka yritän pyöräyttää. Jälkimmäisessä reseptissä on liikaa outoja aineita, joita ei kaapista löydy. (Mitä on sorghum flour?)

Kerron myöhemmin, miten kävi!

Kotona

Reissu on nyt reissattu. Ihanaa oli. Reippailin, shoppailin, itkin ja nauroin. Teki oikein hyvää.