sunnuntai 28. elokuuta 2011

Viikonloppuruokaa: puhtaita makuja reissussa rähjääntyneille

Huh. Että sitä voi loman jälkeen olla väsynyt. Tekee vaan mieli ottaa bussi takaisin pohjoiseen eikä kohdata arkea.

Mutta kai se on kohdattava.

Ruotsinreissun jälkeen olimme pari päivää mök(e)illä ja saimme pitkästä aikaa hyvää, kotitekoista ruokaa. Mökillä myös rentoutuu, kun kaikkein paras ohjelmanumero on se, että ei ole mitään ohjelmanumeroita. Sitä voi syödä, uida ja saunoa. Aikas rauhaisaa.

Mökin kaapista löysin tattarirouhetta ja päätin testata tattaripuuroa.

Puuroon tuli muistaakseni 1 dl tattaria, 4,5 dl vettä ja 1 dl karviaisia sekä vähän kardemummaa. Oli se ihan syötävää, mutta ei mikään gourmetherkku.

Eilen oli sitten paluu kuumaan Helsinkiin. Parin viikon maalaiselämän jälkeen oli vaikea sopeutua ihmisiä kuhisevaan kaupunkiin. Onneksi tänään on ollut viileämpää ja on hyvällä omatunnolla voinut ladata akkuja kotona.

Ja ekaa kertaa pitkästä aikaa sunnuntain Hesari ja itsetehty aamupala! Tänään söin aamupalaksi munakokkelia, hapankaalia ja parvekkeelta napsittuja tomaatteja. Tein myös vihersmoothieta, joka tuntuu nyt olevan sitä, mitä kroppa halajaa.


Vaikka tänään en juurikaan ole kotoa poistunut, niin sentään sen verran, että viljelykset piti käydä katsastamassa. Palsta oli edelleen yllättävän vehreä. Kotiin lähti mukaan kurpitsaa, kurkkuja, punajuuria, mangoldia, sipulia, purjo ja perunaa.

Tein punajuuresta ja perunasta sosekeiton.



Hokkaidokurpitsa pääsi uuniin ja sai lautasella seurakseen savusiikaa.


Nyt jääkaapissa nököttävät odottamassa paleohkot kerroskiisselit. Ehkä niistä saa voimaa maanantaille.


maanantai 22. elokuuta 2011

Kesäloma Åressa: Mullfjälletin vaellus


Eilen tehtiin toinen pidempi vaellus. Nyt kohteena oli Mullfjället. Kokonaisuudessaan reissu kesti viisi ja puoli tuntia, ja siihen sisältyi puolisen tuntia lakkojen poimintaa.

Note to self: aina ei ole pakko tehdä niitä kaikkein pisimpiä vaelluksia. Taas kävi nimittäin niin, että viimeinen tunti oli aika tuskaa.

Sinänsä Mullfjälletin vaellus oli aika jännä ja maasto oli taas ihan erilaista kuin aikaisemmilla vaelluksilla. Ensin kivuttiin 40 minuuttia jyrkkää laskettelurinnettä ylös - taas sellainen "luulot pois -aloitus", joka pistää puuskuttamaan ja hikoilemaan ihan hulluna.

Ylämäen jälkeen oli vuorossa mutaliejuvaellusta tunnin verran. Lieju sai vaeltajan odottamaan tulevaa kauhulla, koska vasta vaelluksen loppuosan piti olla märkää maastoa. Täällä on satanut melko paljon, ja ehkä siksi polku oli niin supermärkä. Aika nopeasti sitä oppii tunnistamaan, että mikä sammal upottaa pahimmin, ja minkälaisessa liejussa liukastumisvaara on pahin. Ja minkälaisista koloista voi yhtäkkiä rynnätä sopuleita polulle.

Superliejuosuuden jälkeen vaeltajat kuitenkin palkittiin ihan mielettömillä maisemilla ja lakkasoilla!


Kaiken kaikkiaan tästä viiden tunnin tarpomisesta noin nelisen tuntia oli märkää, märempää ja supersavista. Mullfjälletin maisemat kuitenkin palkitsivat, ja marjanpoimijat saisivat täältä ämpärikaupalla kotiintuomisia. Koko reitti oli täynnä mustikoita, puolukoita ja variksenmarjoja. Jos puhtia olisi riittänyt, olisi iltapalaksi voinut saada aikamoisen marjakimaran. Nyt oli "tyytyminen" lakkoihin kermavaahdolla (tai kermavaahtoon lakoilla).


Tänään onkin sitten loman viimeinen päivä Åressa. Edessä pistäytyminen suklaatehtaaseen, viimeiset pulikoinnit uima-altaissa ja kivojen kahviloiden hyvästelyt. Huomenna auto starttaa kohti Suomea!

INFOA VAELLUKSESTA:
Lähdimme liikkeelle Duvedin kylästä ja menimme ylös rinnettä (reitti 203) kääntöpisteelle S9 asti. Sieltä koukkasimme Mullfjälletin laelle ja kuljimme reittiä 205 pisteelle S7. Lopuksi reittiä 204 Lillåstugan kautta takaisin lähtöpisteelle.

Näin jälkikäteen suosittelisen menemään reitin toiseen suuntaan (ensin Duvedista kohti Lillåstugania). Niinpäin kuljettaessa reitin tylsin osuus (jyrkkä laskettelurinnetta pitkin kulkeva sorapolku) tulisi vastaan viimeisenä - juuri silloin kun haluaa vaan päästä jo pois, eikä jaksa enää kulkea liejussa.

lauantai 20. elokuuta 2011

Terveisiä paleon toiselta puolelta


Aah, loma... Pois tutuista ympyröistä, omasta keittiöstä ja ruokavalikoimasta.

Olen sitä mieltä, että lomalla pitää ottaa rennosti. Useimmiten se sitten itselläni menee siihen, että syön ihan mitä sattuu. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut kaikkea muuta kuin paleo. Olen syönyt leipää (viime kerrasta olikin jo aikaa), suklaata, kookospalloja, hampurilaisia, nachoja... You name it, I ate it.

Toisaalta tuntuu hyvältä tällainen vapaus, että "saa syödä mitä vain". Tykkään syödä toisten laittamaa ruokaa, on se sitten ravintolassa tai hotellin aamupalalla, tietämättä jokaikisen raaka-aineen tuote- tai ravintosisältöä. Kotiin kun ei osteta mitään lisäaineita sisältävää, niin tekee ihan hyvää nähdä, että vaikka syön lisäaineita, leipää tai leikkeleitä, en kuukahda saman tien.

Silti tunnen, että kotona haluan palata takaisin paleoon. Miksi? Paleo ei ole vaikuttanut ulkonäkööni mitenkään dramaattisesti - en ole lihonut tai laihtunut. Naisena sitä jotenkin keskittyy ulkonäköön niin hirveän paljon, että terveysvaikutukset jäävät jotenkin sen piiloon. Terveysvaikutuksia on kuitenkin ollut.

Paleoon siirryttyäni:

- ihottumat katosivat
- virtsatulehduskierre loppui
- mielialat tasaantuivat (ei enää verensokeriheilahtelujen aiheuttamia kiukkupuuskia)
- hiukset pysyvät päässä
- iho ei enää ole kuiva

Kaikkein tärkein asia noista on ehdottomasti virtsatulehduskierteen loppuminen. Mikään leipä tai kakku ei ole sen arvoinen, että haluaisin takaisin tulehdusten ja antibioottien pariin. Olen melko varma, että vatsaongelmieni syy on juuri noissa antibioottikuureissa ja siinä, miten ne tappoivat vatsani hyvät bakteerit.

Nyt vielä hetken aikaa rällästän (vaikka ei enää kyllä tee oikein edes mieli - paitsi ruotsalaisia kakkuja) ja sitten palaan taas ihanaan paleoon. Sen verran herkut ovat kyllä saaneet päätäni pyörrettyä, että ehkä sen sijaan että yrittäisin vääntää sokerittomia ja gluteenittomia herkkuja, sallin itselleni herkuttelun ihan oikeilla herkuilla - silloin tällöin. Ainoa ongelma siinä on, että sillointällöiniin on osattava vetää rajat. Ainakin meillä töissä on joka päivä tarjolla jotakin herkkua ja niistä pitää muistaa kieltäytyä.

Sitten kun siltä tuntuu, niin voi pistellä poskeensa jotakin tajuttoman hyvää.

Mä en ole koskaan hymyillyt kuvassa yhtä paljon kuin tässä. Edessä järjettömän kokoinen paakkelssi, joka oli pelkkää marenkia ja kermaa. Ihan järkyttävän hyvää.


Ai että ne ruotsalaiset osaa tehdä hyviä leivonnaisia.

perjantai 19. elokuuta 2011

Åreskutanin vaellus

Matka hotellilta huipulle kesti kolme tuntia.

Puolessa välissä jaksoi vielä tanssia.


Välillä tie oli sen verran jyrkkä, että kapuamisessa piti käyttää käsiä apuna.


Huipulta oli upeat näkymät.



KÄYTÄNNÖN TIETOA:
Åreskutan on 1420 metriä korkea vuori, joka sijaitsee Åressa.

Åren vaellusreiteistä on saatavana opas sekä netistä että paikan päältä. Me menimme ylös vaikeaa reittiä 215. Hotelliltamme (Tott) huipulle kesti kolme tuntia. Menomatkalla pidimme yhden eväspaussin ja joitakin kuvauspausseja. Alas tulimme "helpompaa" reittiä 214, ja matka alas kesti kaksi tuntia. Loppujen lopuksi tuntui kuitenkin siltä, että molemmat reitit ovat lihaksille yhtä rankkoja. Reitti 215 oli vähän jyrkempi ja siinä joutuu kipuamaan välillä nelin kontin. Jos reittiä 214 menisi ylöspäin, niin sen alkupää on niin himputin rankkaa ylämäkeä, että siinä kyllä otetaan luulot heti pois. Reitillä 215 oli kyllä mielestäni hienommat maisemat. Ehkä oma kehu haisee, mutta suosittelisin tätä meidän reittivalintaamme: ylös reittiä 215 ja alas reittiä 214.

Jos koko reitin haluaa kävellä, niin vaaditaan hyvää kuntoa. Varusteista tärkeimmät ovat hyvät vaelluskengät, sillä maasto vaihtelee sorasta ja suosta kallioihin. Jos matkaan lähtee lenkkareissa, niin takaisin tulee takuuvarmasti märissä sukissa. Itse en vuorelle lähtisi huonolla ilmalla enkä heti sateen jälkeen. Vaikka mitään rotkopudotuksia ei matkan varrella ole, niin liukastuessa voi kuitenkin taittaa nilkkansa.

Lähelle Åreskutanin huippua pääsee myös hiihtohissille. Matka hissiltä vuoren huipulle on melko lyhyt, mutta vaatii kuitenkin hyvän peruskunnon. Vuoren huipulla on kahvila, josta saa vohveleita, kahvia ja kaakaota. Vessaa ei ole. Hieman alempana sijaitsevalla hissiasemalla on ravintola ja vessa.

Omasta mielestäni reissussa mahtavinta olivat maisemat, hiljaisuus, sopulit. Mukava päivävaellus, joka antaa paljon, mutta vie samalla myös kaikki mehut. Ehdottomana plussana pitää mainita se, että koko reitillä ei ainakaan näin elokuussa ollut yhtään hyttystä, hirvikärpästä tai muuta ötökkää. Maisemista sai nauttia rauhassa :)

torstai 18. elokuuta 2011

Tee se itse triathlon

Eilen illalla, ennen hotellimökkihöperyyden iskemistä, piti keksiä puuhaa. Keksin thriathlonhaasteen.

1. Kapua vuorelle ja takaisin, noin 30 min.
2. Salitreeni, noin 30 min.
3. Uintia, noin 30 min.

Tänään vuorossa oli duathlon: viisi tuntia vuorikiipeilyä ja puoli tuntia uimista.

Nyt on jalat niin väsyneet, että sormet eivät enää jaksa kirjoittaa :)

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Sadepäivän reeni


Pidin eilistä treeniäni - burpeeseja ja leuanvetoja - todella luksuksena, sillä ajattelin, että Helsingin saleilla ei koskaan voisi pitää leuanvetotankoa niin pitkään itselleen varattuna. Sittan tajusin, että kotonahan tuota treeniä voisi tehdä vaikka kuinka paljon - kun sattuu leaunvetotangon ja jumppamaton omistamaan.

Tämän päivän treeni oli samaa sarjaa: kiva tehdä salilla, mutta voisi tehdä myös kotonakin. Lähinnä hyppäsin narua ja heilutin kahvakuulaa. Tunti tuli salilla kuitenkin oltua. Kun kerran välineitä on, niin on kiva leikkiä niillä ja testata, mitä kaikkea voi puuhata. Salilla on myös sen verran hyvät peilit, että on hyvä testata uusia liikkeitä ja saada ne tehtyä mahdollisimman oikein.

Kuva on hotellin salin "leikkihuoneesta", jossa on kahvakuulia, medicine balleja, hyppynaru, dippiteline, selkälihasliiketeline, jumppapalloja, nyrkkeilykamoja ja jumppamattoja. Näiden lisäksi vielä muita värkkejä, joista en (vielä) tiedä mitä ovat.


Ennen reeniä katsoin Dan Johnin opetusvideon heilautuksista. Tykkään miehen opetustyylistä (ja vielä enemmän hänen kirjastaan, jota parhaillaan luen).

tiistai 16. elokuuta 2011

Jälkkäri pannulla


Kun vaihtoehtoja on vähän, sitä luo erikoisia yhdistelmiä. Joskus ne toimivat, joskus eivät. Tämä toimii.

Banaani-viikunajälkkäri


1 banaani per ruokailija
1 kuivattu viikuna per ruokailija
kookosöljyä
pähkinää (esim. hasselpähkinää, mantelia ja saksanpähkinää)

1. Siivuta banaanit ja paloittele viikunat.
2. Laita pannulle kookosöljyä.
3. Kun kookosöljy on lämmennyt, lisää banaanit ja viikunat.
4. Sillä aikaa kun banaanit ja viikunat paistuvat, rouhi pähkinät
5. Kun banaanit ovat paistuneet ja saaneet väriä pintaansa, siirrä ne tarjoiluastoioihin.
6. Paahda pähkinöitä pannulla, kunnes ne saavat väriä. Koristele annos pähkinöillä.

Jos haluat oikein pröystäillä, tarjoa kermavaahdon tai kookoskiisselin kera. Siinä tapauksessa riittänee puolikas banaani per annos.

maanantai 15. elokuuta 2011

Rumpajumppaa

Tänään hotelliin oli tullut uusia vieraita, jotka toivat mukanaan uudet tavat. Aiemmin tyhjä kuntosali täyttyi ihmisistä (siis aiemman kahden ihmisen sijaan henkilöitä taisi olla parhaimmillaan viisi). Kaikki nämä tyypit tuntuivat kuitenkin kuuluvan johonkin kardioklubiin. Kuka polki pyörää, kuka juoksi matolla - irtopainot saivat maata rauhassa telineissään.

Toisten ihmisten treenejä on hauska tarkkailla. Ensinnäkin, on mielenkiintoista nähdä millä kaikilla eri tavoilla voi treenata. Toiseksi, muiden tavoista voi oppia jotakin itselle uutta.

Tänään näin yhden tytsyn tekevän kahden kardiokoneen rumpajumppaa. Ensin ehkä vartin verran stepperillä semikyykkäävässä asennossa raskaalla vastuksella (ainakin meno näytti siltä, ettei se ihan kepeää ollut). Sitten kuntopyörän polkemista seisten toisen vartin verran. Tämän jälkeen jotakin käsilihasliikettä. Tässä vaiheessa lähdin itse pulikoimaan, joten noita lihasliikkeitä en saanut sen enempää tarkkailtua. Lihasosuus ei kuitenkaan kauaa kestänyt, koska tytsy tuli uimaan melkeinpä heti jälkeeni. Sellainen sixpäkki tyypillä oli, että älkää ihmetelkö, jos kohta näette minut stepperiä tahkoamassa! Mielenkiintoista tässä oli, että on liikkumista ja on liikkumista. Sitä kuntopyörää voi polkea keveällä vastuksella tunnista toiseen, tai sitten voi laittaa kunnolla vastusta ja polkea seisten.

Oma treenini meni jokseenkin näin:

Kohta kolmekymppisen piiskaus

- lämmittelyä hyppynarulla
- erilaisia heilautuksia kahden kahvan medicine ballilla
- kymmenen setin verran:
  • leuanvetoja maksimimäärä
  • kymmenen vatsalihasliikettä leuanvetotangosta roikkuen (yhteensä sata)
  • kymmenen burpeesia (yhteensä sata)
- lopuksi hyppynarua ja kahvakuulaa
- pulikointia altaassa

Treenin alussa ja lopussa hyppäsin siis narua. Koska itseään on kiva haastaa, niin keksin itselleni hyppynaruhaasteen. Haasteessa kutakin hyppyä tehdään kaksikymmentä. Jos mokaa, niin sarja pitää aloittaa alusta:
- 20 perushyppyä
- 20 haarahyppyä
- 20 sivulta sivulle
- 20 polvennostohyppyä
- 20 kantapäät pakaroihin
- 20 eteen taakse

Aikas kivaa olla lomalla, kun on aikaa leikkiä :)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kuinka paljon tavaraa ihminen tarvitsee?

Matkalla kaikki maallinen mammona pakataan matkalaukkuihin. Laukkuun laitetaan tärkeimmät ja tarpeellisimmat. Muu jää matkasta pois.

Mietin tätä, kun nyt olen kolme viikkoa tien päällä. Kun kassit oli pakattu, vilkaisin vaatehuoneeseeni ja se näytti mukavalta. Siis se samainen vaatehuone, joka on yleensä on niin ääriään myöten täynnä, että vaatteet tursuavat hyllyiltä lattialle.

Kun kolmen viikon vaatekerrat oli poistettu, vaatehuoneeseen jäi vielä yllin kyllin kamaa, mutta tuntui että se tavaramäärä oli hallittavissa.

Mutta jos en yhtään noista vaatteista tarvitsisi kolmen viikon aikana, tarvitsinko niitä ylipäätään?

Pakkaaminen toimi myös hyvänä inventaariona, sillä jos omistan yli 21 paria sukkia ja 21 alushousut, minun ei varmaankaan tarvitse ostaa niitä yhtään enempää...

Tässä on matkavaatekaappini sisältö. Mahtuu pieneen tilaan, koostuu lähinnä urheiluvaatteista - lisäksi mukana muutamat farkut, yksi hame ja mekko.


Myös kosmetiikan tarpeellisuutta on helppo mitata matkalla. Kotona kylpyhuone tursuaa kaikenlaista kosmetiikkaa ja sieltä täältä hankittuja koruja. Matkalla kaikki mahtuu kahteen pussukkaan.


Entä sitten keittiössä? Matkailijan maustekaappi näyttää tältä.


Lähinnä kirjoitan tätä itselleni, jotta kotiin tultuani miettisin, onko kotona jotain, mistä voisin luopua. Tai että ymmärtäisin olla ostamatta lisää.

torstai 11. elokuuta 2011

Lähiruokaa Ruotsissa


Ensimmäinen ilta meni pröystäilyksi. Pakko oli heti testata kaikki ICA:n lähiruokatarjonnat.


Täällä lähiruoka on tosi pop. Ravintolat tarjoavat ylpeinä paikallista kalaa ja riistaa. Kymmenellä eurolla saa lounaaksi riistasta tehtyä chili con carnea.


Minä tykästyin lammassalamiin. Juustojakin tuli sitten syötyä kuukauden tauon jälkeen. Sellaista se lomailu on.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Bosuillen salilla

Hotellissa on ihan mieletön sali. Olen päättänyt olla noudattamatta salilla mitään ohjelmaa - aion vaan leikkiä laitteilla. Tänään tein kyykkyjä, leuanvetoja ja erilaisia apinaheiluntoja leuanvetotangossa (jep, salilla ei ollut muita), heiluttelin ihan superihanaa kahvakuulapalleroa, hypin narua ja yritin tehdä vatsalihasliikkeitä bosupallolla.

Jonkinlaisia vatsoja pystyin bosulla tekemään, mutta loppujen lopuksi kellahdin pallolta pois niin, etten meinannut päästä ylös.

Apuun piti nyt illemmalla ottaa YouTuubbi, jospa se osaisi kertoa, mitä bosulla tehdään. Tässä yksi hyvä esimerkki :)

maanantai 8. elokuuta 2011

Hotelli Lasaretti, Oulu



Oulusta puheen ollen - suosittelen yöpymiseen Hotelli Lasarettia. Syitä on kaksi:

- sijainti veden äärellä, liikuntapolkujen tuntumassa
- aamupala

Ehkä paras hotelliaamupala koskaan? Aurinkokuivattuja tomaatteja, luomujuustoa, luomumeetvaria, taivaallista lämminsavulohta, mustikoita...

Kahvi oli hyvää, ja tee oli irtoteetä, jota sai haudutella pannussa. Astiat olivat Arabiaa (anteeksi vain, mutta musta on aina kivempi syödä näteiltä astioilta).

Jos satut pitämään pullasta, niin ainakin sunnuntaiaamuna aamupalalla oli korvapuusteja ja lettuja.

Hotelli markkinoi itseään jonkinlaisena hyvinvointipaikkana, mutta älä silti odota trendikkyyttä. Tosi asiassa hotelli toimii kuntoutuspaikkana, joten monet asiakkaat ovat reippaasti elämän ehtoopuolella. Ei siinä mitään. Jotenkin tuo kuntoutusasia tuo Lasarettiin sellaisen pysähtyneen tunnelman, jossa mielen on helppo antaa levätä. Pois suorittaminen ja hötkyily.

Hotellissa on iso kuntosali, mutta ööö... Ei yhtään irtopainoa, levytankoa tai kahvakuulaa. Laitteet toimivat ilmanvastuksilla ja aiheuttivat minussa enemmän pakokauhua (pakko päästä pois!) kuin liikunnan iloa. Suurimman osan treenistä tein jumppamatolla kehon painoa käyttäen. Onhan se kätevää, kun aina on mukana oma kroppa, tuo liikuntalaitteistä näppärin.

Intialaisesti Oulussa

Aah, intialainen ruoka. Olikin jo ollut sinua ikävä. Muistot naanleipien mässyttämisistä ja raitakastikkeista olivat vesittäneet muistoni sinusta.

Mutta nyt haluaisin opetella käyttämään mausteita niin, että sielu hymyilee.


Sain Oulussa ihanaa intialaista ruokaa. Oikeasti, näihin ruokamuistoihin on parin päivän kuluessa palattu jo useasti. Ruokapaikkana oli Indian Cuisine, joka sijaitsee Oulun rautatieaseman kupeessa. Ulkoapäin paikka ei kummoiselta näyttänyt - tai näytti pimennettyjen ikkunoidensa takia lähinnä suljetulta. Sisällä kuitenkin tunnelma oli lämmin ja mukavan hämyinen.

Alkuruoaksi söimme seekh kebabit, joissa oli tandooriuunissa kypsytettyä lihaa salaattipedillä. Liha oli aivan ihanan makuista, ja kyytipojaksi oli vielä mangochutneyta ja tamarindikastiketta. Tykkäsin, kun annos oli aseteltu lautaselle todella kauniisti. Ei ollut mitään sellaista tusinaruokaa, jonka vuoksi intialaisissa paikoissa käyminen on viime aikoina jäänyt itseltäni vähiin.

Pääruoaksi tilasin yhden keittiömestarin (ja tarjoilijan) suosituksista, lammasta akrabi gosht, joka kuulemma on lammasta kokin omassa erikoiskastikkeessa. Jotenkin tuosta ruoasta vain paistoi, että se on tehty rakkaudella. Pidin myös siitä, että annokset tulivat pöytään erillisissä kulhoissa, niin että ne oli helppo jakaa ruokaseurueen kesken. Ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun annokset olivat niin isoja, että meidän perheen suursyömärit eivät meinanneet jaksaa syödä kaikkea. Eli jos et ole tottunut syömään reippaasti, alkuruoan voi kyllä ruoan määrää ajatellen jättää ottamatta. Pidin myös siitä, että tässä paikassa naanleipää ei pakkosyötetty asiakkaille (en tykkää naanleivän syömisestä, mutta tuntuu myös pahalta jättää se syömättä), vaan sitä sai, jos erikseen tilasi.

Oulu kyllä näytti meikäläisille parhaat puolensa. Ruoka oli hyvää, ihmiset iloisia ja rannassa soi jazz. Paleoruokailijalle suosittelisin myös Oulun torin tarjonnan tsekkaamista, sillä siellä näytti olevan tarjolla paljon poro-, hirvi- ja kala-annoksia.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Omena-tuorepuuro

En tiedä mikä omenainnostus minuun on iskenyt, mutta tuleepa syötyä melkein omena päivässä.

Ensin oli proteiinipitoinen omena-chiatuorepuuro.

Sitten lämmin omenapuuro.

Ja nyt pehmeä moussemainen omenapuuro. Tästä tuli mieleen omenapiirakka.

Omena-tuorepuuro

1 omena
1 avokado
2 rkl chiasiemeniä
2 rkl kookoshiutaleita
kanelia
vettä

Kaikki ainekset laitetaan blenderiin. Vettä lisätään sen verran, että syntyy sopiva moussemainen koostumus.

lauantai 6. elokuuta 2011

Kaapit tyhjäksi -uunimunakas

Päivän haaste: laittaa koko jääkaapin sisältö yhteen ateriaan.



Blue kongo -perunaa, edelliseltä päivältä yli jäänyttä paistettua kesäkurpitsaa, kolme kurkkua, tomaatteja, kahdeksan kananmunaa, sipulia, keltainen kesäkurpitsa, kukkakaali.

Tulos?


Kahdeksan munan uunimunakas, jonne sai piilotettua suurimman osan kasviksista. Yksi kurkku tuli salaattisidedishiksi. Kaksi kurkkua piti lahjoittaa naapurille.

Goodbye kitchen, hello hotel brekkies!

perjantai 5. elokuuta 2011

Ansaittu kesäloma ja miten kävi Leangainsin

Tavallaan tuntuu, että kesä on jo ohi. Mutta silti loma on edessä! Huomenna auto starttaa kohti pohjoista, kurvaa sitten länteen ja takaisin etelään. Luvassa on kolme viikkoa muu-maa-mustikassa.

Blogia päivittelen loman aikana mahdollisesti kuvien muodossa. Kokkaukset tulevat jäämään sikseen – hotellihuoneessa on kai pieni keittokomero, mutta sen varustelutasosta ei ole vielä tietoa. Eilen vielä pohdiskelin blenderin pakkaamista matkaan mukaan, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että vatsalle tekee varmaan hyvää poiketa normipöperöistä.

Miten kävi Leangainsin?

Kirjoitin yhdeksän viikkoa sitten päätöksestäni muokata ruokavaliota Leangainsin tapaiseksi pätkäpaastoiluksi. Hyvin olen päätöksessäni pysynyt – vain muutaman kerran on tuo 14 tunnin tauko jäänyt pitämättä. Elämässä kun pitää välillä myös elää – istua kaverin kanssa terassilla juomassa punaviiniä tai nautiskella aamupuurosta viikonloppuna. Nämä ovat kuitenkin ehdottomasti olleet poikkeuksia.

Pikku hiljaa olen kuitenkin ymmärtänyt, että Leangainsiin kuuluu kuitenkin isona osana ei vain aterioiden rytmi, vaan niiden yhteispeli treenin kanssa. Tämä osa palapelistä on kuitenkin jäänyt minulta puuttumaan.

Tuliko sitten tuloksia? Noh. Mielestäni olen jonnin verran leanimpi kuin ennen, mutta mitään ihmeitä ei kyllä ole tapahtunut. Ja leanautumisesta ei voi olla varma, että mikä siihen vaikuttaa. Viimeisen neljän viikon aikana olen nimittäin:
- työmatkapyöräillyt noin 400 kilometriä (ja lisäksi käynyt salilla)
- lopettanut maitotuotteiden käytön
- huomattavasti vähentänyt pähkinöiden syömistä
- stressannut vähemmän (opiskeluista kesätauko)
- syönyt joka päivä marjoja
- syönyt paljon, paljon perunaa
- vähentänyt kahvin juontia (luonnollinen seuraus siitä, että maito on ollut kiellettyjen listalla)

Tuloksena on ollut:
- parempi olo
- vähempi turvotus
- kirkkaampi iho
- iloisempi mieli
- kapeampi vyötärö

Nyt sitten lomalla tutkimusmatka omaan terveyteen jatkuu. Tuntuu, että pikku hiljaa sitä pääsee paremmin perille siitä, mikä itselle sopii ja mikä ei. Suurin hämmästyksen aihe on tosiaan ollut se, että maitotuotteet eivät sovi minulle. Maitotuotteet ovat nimittäin olleet AINA ruokavalioni kivijalka! Nyt sitten seitsemän vuoden vatsaongelmien jälkeen olen ollut muutamia viikkoja maidotta, ja vaikutus on ollut ihan älytön. Turvotus kadonnut ja iho on parempi kuin koskaan (mutta – näistäkään ei tiedä, että mikä vaikutus on ollut päivittäisellä pyöräilyllä ja niin edelleen… Kaikki vaikuttaa kaikkeen).

Käytännössä ruokavalioni Leangainsin myötä muuttui siis niin, että ruokailurytmistä klo 6 – klo 10.30 – klo 15 – klo 18-20 tippui pois tuo aamun ensimmäinen ruokailu.

Jatkuuko Leangains?

Tjaa, pitää kysyä puolisolta. Seuraavat kolme viikkoa asutaan hotelleissa ja hotelliaamupalaa ei koskaan voi jättää väliin J. Leangainssatahan voi siltikin – syö sitten illalla viimeisen ruoan vähän aikaisemmin. Mutta lomalla on mun mielestä joka tapauksessa tärkeintä nauttia eikä niinkään miettiä aikatauluja – ei syömisen eikä minkään muunkaan suhteen.

Tässä vielä pari kuvaa, joista ensimmäinen on otettu Leangainsin alussa ja toinen tänään.

Before:



After:



keskiviikko 3. elokuuta 2011

Oppia ikä kaikki

Oletteko muuten huomanneet, miten mahtava tarjonta kokkauskursseja on kansalaisopistoissa? Selasin äsken pääkaupunkiseudun kansalaisopistojen kurssitarjontaa, ja tarjolla on vaikka mitä: intialaista, thaimaalaista, vietnamilaista, chilisuklaata, makkarakurssia ja baka ditt eget knäckebröd!

Lisäksi minua houkuttavat valokuvauskurssit ja keramiikkakurssit ja kielikurssit ja ja ja...!

Elokuu on ilmoittautumisten aikaa.

Nähdään kursseilla!

tiistai 2. elokuuta 2011

Lämmin omena-chiapuuro

Tämä on vaan niiiiiin hyvää. Ja niiiiiin täyttävää. Ja uusi suosikkini.

Omena-chiapuuro

1 omena
2 rkl chiasiemeniä
1 dl vettä
1 mittalusikallinen hamppuproteiinijauhetta
kardemummaa, kanelia
kookosöljyä, gheetä tai voita paistamiseen

1. Laita chiasiemenet, hamppuproteiinijauhe ja mausteet veteen likoamaan.
2. Kuutioi omena.
3. Paista omenakuutioita pannulla rasvassa, kunnes kuutiot ovat pehmentyneet.
4. Laita chiasekoitus ja omenakuutiot blenderiin ja blendaile sopivasti. Minä tykkään, että puurossa on mukana kokonaisia omenanpalasia.


Omenat ovat sopivasti pehmenneet ja saaneet vähän väriä.

Tässä turvonnut chiamassa. Kuvaushetkellä puuhastelin montaa asiaa samaan aikaan, jonka vuoksi chiamassa ehti ihmeä kaiken veden itseensä. Massasta ei kuitenkaan tarvitse tulla näin kiinteää.

maanantai 1. elokuuta 2011

Viikonloppuruokaa: vorschmackia sukulaisille, kookoskiisseliä kullalle

Lauantai

Aamupalalla oli porkkanarieskoja, joihin en tällä kertaa laittanut ollenkaan siemeniä.


Tomaattihummusta, johtuen siitä, että yritän välttää maitotuotteiden käyttöä.


Ja lämmintä omena-chiapuuroa, uutta supersuosikkiani.


Päivällä oli tarjolla ruokaa myös sukulaisille. Kuvia en ehtinyt nappaamaan ennen kuin suurin osa ruoasta oli kadonnut (ruoan valmistus meni todella viime tippaan)...

Tarjolla oli vorschmackia (sis. sipulia, lampaanjauhelihaa, tomaattipyrettä ja anjovista) ja blue kongo perunoita. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen vorschmack, mutta luultavasti ei kuitenkaan viimeinen. Ei siihen nyt varsinaisesti mikään himo jäänyt. Mutta oli se aika kivaa vaihtelua.

Lisukkeina oli sekalaista seurakuntaa, johon oli yritetty ympätä mahdollisimman paljon palstatuotteita.

Tarjolla oli sesammarinoituja punajuurenlehtiä ja punajuuri-porkkanasalaattia.


Lisäksi tarjolla oli kurkkusalaattia valkoisesta avomaankurkusta, jolla on hieno nimi: mezzo lungo bianco.

Jälkiruoaksi piti olla Monkeyfoodin reseptillä tehtyä kookoskiisseliä ja marjakimara. Loppujen lopuksi tarjosin vain marjakimaran - ja tummaa suklaata. Kiisselille kävi nimittäin ikävästi, sillä tein samaan aikaan paria muutakin ruokalajia, jonka vuoksi kiisseliin laittamani perunajauhot ja arrowjuuri paakkuuntuivat. En kehdannut tarjota anopille.

Sunnuntai

Palstan kurkkumäärä on oikeasti sellainen, että kurkkua on nyt joka aterialla. Sunnuntaiaamupalalla kurkku ja tomaatti pilkottiin ja maustettiin oliiviöljyllä.


Minä en vielä ole kasvissyöntivuosieni jälkeen tottunut syömään lihaa aamupalalla, joten itse söin mangoldimunakasta, kun taas puoliso söi porsaankylkeä.


Mangoldimunakkaaseen käytin kookoskiisselin valmistuksesta yli jääneet kaksi valkuaista. Laitoin toki myös kaksi kokonaista kananmunaa. Kunnon protskupaketti :)

Illalla ruokateemana oli rääppiäiset ja edellisen päivän fiaskojen parantelu.

Yritin lauantaina nimittäin tehdä myös kesäkurpitsahummusta. Tuloksena oli jotakin koostumukselaan juoksevaa ja maultaan omituista. Nautimme tuon luomukseni joka tapauksessa alkuruoaksi sunnuntaina. Kutsuin sitä kylmäksi kesäkurpitsakeitoksi.


Lauantaista yli jääneet blue kongo -perunat viipaloitiin ja paistettiin oliiviöljy-valkosipuli-timjamiöljyssä.


Rääppiäiset eivät ole hassummat, kun proteiiniksi saa ihanaa lohta!


Ja kun ei tarvinnut olla niin hienoa, niin paakkuista kookoskiisseliäkin kehtasi tarjota. Paakkuja tai ei, niin maku oli taivaallinen!


Sokerina pohjalla: löysin parvekkeelta maailman pienimmän tomaatin. Pääsisikö tällä ennätysten kirjaan?

Inspiraatiota iHerbistä

Tilaan verkkokauppa iHerbistä lähinnä kahdenlaisia tuotteita: kosmetiikkaa ja pientä syötävää. Kosteusvoidetta, suihkugeelejä, shampoota. Proteiinijauhetta, proteiinipatukoita, tummaa suklaata. Kaikenlaiset välipalapatukat tulevat tarpeeseen, kun opiskelevan työmuurahaisen päivät venyvät liian pitkiksi.

Välillä iHerbin valtava valikoima tekee valitsemisesta hankalaa, mutta toisaalta taas on kiva nähdä selkeästi mitä tuotteet sisältävät (tämä pätee niin kosmetiikkaan kuin ruokatuotteisiinkiin) sekä lukea muiden arvioita tuotteista. Tosin arviot ovat yhtä subjektiivisia kuin Neljät häät -tv-sarjan morsioiden arviot toistensa häistä: "Ihan kiva, mutta mä nyt en itse tykkää tällaisista."


Viimeksi tilasin seuraavia tuotteita:
  • Go Raw -merkin Carrot cake super cookieseja, banana bread flax bar -patukoita ja spirulina -patukoita. Näissä tarkoitukseni oli lähinnä selvittää maun ja koostumuksen perusteella, miten näitä voisi tehdä itse. Patukat ovat tosi pieniä ja yksilöpakattuja, joten jos sellaisia kiireiseen elämäänsä tarvitsee, niin suosittelen. Banaanipatukat olivat semipehmeitä ja spirulinapatukat melko rapsakoita. Spirulinapatukoidenkin maku on enemmänkin banaaninen kuin leväperäinen (heh). Carrot cake -keksit olivat ehdottomasti minun makuuni - toisin sanoen, ne olivat täynnä kookosta! Kooltaan sellaisia pienen kolikon muotoisia. Tykkäsin kovasti. Ei kyllä hajuakaan, miten näitä voisi itse tehdä. Porkkanaa vaan raasteeksi, joukkoon banaania ja kookoshiutaleita ja sitten uuniin kuivumaan? Ei kai se toisaalta sen haastavampaa ole. Kotitekoisissa kekseissä itselle tuottaa vaan päänvaivaa tuo säilyvyys, kun on paljon helpompaa, kun joku kaupan setä on sen valmiiksi pussin kylkeen merkinnyt.
  • Vega naturalsin Savipähkinöitä. Menin helppoon, kun sanat omega3 ja suklaa oli laitettu yhteen pakettiin :) Tuloksena oli, että tilauksessani oli laatikollinen pieniä pähkinäpussukoita. Ilmeisesti nämä savipähkinät ovat ihan terveellisiä. Mutta tiedättekö mitä? Omega3 maistuu ilmeisesti lohelta. Välillä nimittäin näitä pähkinöitä syödessä, tulee kalanmaku suuhun. Melko perverssiä kamaa. Mutta jep, pähkinät ja suklaa eivät koskaan ole hirveän huono yhdistelmä. Eivät edes pienellä kalatwistillä maustettuina.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...