tiistai 27. syyskuuta 2011

Maustekaupoilla Hakaniemessä

Oululaisen intialaisen ruoan ja kylmentyvien säiden innoittamana perhe on viehtynyt mausteisiin. Tekee mieli syödä thaimaalaista ja intialaista ruokaa. Käyttää paljon mausteita.

Juhannuksena israelilainen ystävä tutustutti meidät zatar -mausteeseen, jota olemme nyt sitten metsästäneet pitkin Hämeenkadun kauppoja – tuloksetta. Muistelin nähneeni itämaisen maustekaupan Hakaniemen metrotunnelissa ja pidin sitä viimeisenä toivonani. No, zataria ei löytynyt, mutta paljon muita kivoja tuotteita, kuten esimerkiksi ras el hanout -mausteseosta, johon olen törmännyt monessa reseptissä.

Korianterin ystävälle (minä) mukaan tarttui Shirin -merkkistä (?) maustetta riisille ja valmista intialaista maustetahnaa. Myös tamarindin ystävälle (puoliso) löytyi intialaista maustetahnaa. Ensi kerralla voisin ostaa kardemummalla maustettua kahvia ja ehkä lampaanlihaa pakasteesta.

Tämä paikka laitetaan korvan taakse.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Täytetyt kesäkurpitsat ja välineurheilua

Viikonloppu meni taas yhdessä hujauksessa. Liikuntarepertuaarini on laajentunut (viime aikoina se on ollut lähinnä vain kuntosaleilua), sillä sain synttärilahjaksi sykemittarin!

Kyllä se tekniikka on hienoa! En vielä hirveästi osaa mittaria käyttää, mutta on ollut hauskaa liikkua sillä sun tällä lailla ja testailla sykettä. Lauantaiaamuna kävin juoksemassa ja jotenkin oli ihan kammottavan rankkaa. Sykekin taisi olla sen mukainen. Ihan kiva saada tuosta sykemittarista jotakin "mustaa valkoisella", että onko se kunto toisina päivinä huonompi kuin toisina, vai tuntuuko vaan siltä.

Luulen kyllä, että sykkeen mittaus voi olla sellainen villitys, johon saatan kyllästyä. Sykemittarissa on kuitenkin paljon muitakin kivoja juttuja - ajanottoa, intervallitreenejä ja ajastusta, eli se kannustaa monipuoliseen liikkumiseen. Salillakin tuli katsottua kellosta, ettei liikkeiden välissä jäisi liiaksi lorvailemaan.

Perjantaina bodyrockasin intervalleja.
Lauantaina juoksin pää punaisena pitkin Vantaanjoen rantoja.
Sunnuntaina kävin salilla mavettamassa.
Tänäänkin vedin nopeat bodyrockit ennen iltaruokaa.
Jee.

Niin. Ne ruoat. Perjantaina tein jotakin sellaista ruokaa, mitä kukaan tässä maailmassa tuskin on tehnyt, eikä varmaan tule tekemäänkään. Ainutlaatuisuuden säilyttämiseksi en laita reseptiä tänne. Tai sitten ehkä siksi, että ruoka ei ollut mikään jymymenestys. ;) Tarjolla oli siis paistettuja muikkuja sinibataatti-kesäkurpitsa-rosmariinimuusin kera. Juh, oli kyllä aikamoinen muusi. Totesimme, että tämä violetti spesialiteetti sopisi ehkä pisaraksi ravintola-annokseen, mutta ei ehkä ole toistamisen arvoinen kokemus noin niin kuin muusina.

Lauantaina tein täytettyjä kesäkurpitsoja. Palstalla kasvaneisiin Yellow crookneck -kesäkurpitsoihin menee hermo, jos niitä yrittää kuoria. Siksi helpointa on halkaista ne, kaapia siemenet pois ja paistaa kaverit uunissa. Täytteeksi laitoin intialaisesti maustettua karitsanjauhelihaa.



perjantai 23. syyskuuta 2011

30 vuotta, 2 kakkua, 6 kananmunaa

Viime viikolla se sitten tapahtui. Täytin 30 vuotta. Huh.

Oikeastaan olin potenut kolmenkympin kriisiä siitä saakka, kun täytin 29. Nyt kun olen päässyt kolmenkympin tälle puolelle, kriisi tuntuu hellittävän. Elämä jatkuu ihan samalla tavalla kuin ennenkin.

Synttäripäivää vietin kotona rakkaiden kanssa.


Ruokia en tehnyt itse, mutta kakun tein.

Testasin ensimmäistä kertaa Skye Gyngellin keittokirjassa ollutta suklaakakkureseptiä.

Tämä pääsee ehdottomasti repertuaariini. Kakku ei ole sokeriton, ei ole paleo, ei ole terveellinen, mutta se on pirun herkullinen. Sopii juhlahetkiin.

Kymmenen suklaannälkäisen moussekakku

285 g tummaa suklaata
565 ml kuohukermaa
6 keltuaista
2 dl sokeria (minä käytin palmusokeria)

1. Sulata suklaa vesihauteessa. Kun suklaa on sulanut, yhdistä siihen kerma.
2. Vatkaa kulhossa keltuaisia ja sokeria viitisen minuuttia.
3. Yhdistä suklaaseos keltuaisseokseen.
4. Kaada taikina (joka on löysää!) uunivuokaan, joka on joko voideltu tai vuorattu leivinpaperilla.
5. Paista 130 asteessa 40 minuuttia. Kakun kuuluu jäädä hiukan löysäksi.
6. Anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia.

Noudatin reseptiä muuten, mutta annoin kakun kyllä paistua tunnin ajan. Emme malttaneet odottaa koko jäähtymisaikaa, mikä oli harmi, sillä seuraavana päivänä kun maistoin kunnolla jäähtynyttä kakkua, oli se paljon parempaa. Eli tämän voi hyvin tehdä jo edellisenä päivänä, antaa sitten maustua jääkaapissa. Silloinkaan kakku ei ole mitenkää kovin kiinteää tai (luoja paratkoon) jauhomaista, vaan todella pehmeää...

Tähän sopisi loistavasti myös chili!

Ensi kerralla teen tätä varmaankin leivosvuoissa, ja laitan päälle kermavaahtoa.

EDIT: Tein myöhemmin version numero kaksi, johon en lisännyt ollenkaan sokeria ja jossa kuohukerman sijaan käytin kookosmaitoa. Reseptin löydät täältä.


Samaan syssyyn tuli puolivahingossa tehtyä toinenkin kakkuprojekti. Suklaakakkuun meni nimittäin kuusi keltuaista. Mitäpä sitten tehdä yli jääneille kuudelle valkuaiselle? Kaivoin reseptimapista esiin Nigella Lawsonin suklaa-vadelmapavlovan reseptin... Tämä ei nyt mennyt ihan reseptin mukaan, mutta lopputulos oli nätti ja ennen kaikkea herkullinen. Nigellan reseptiin tulee 3,5 dl sokeria, mutta minä laitoin vain 2 dl. Marenki kyllä kohosi ja tuli näyttäväksi, mutta siitä ei tullut kovin kovaa.


maanantai 19. syyskuuta 2011

Tunnustus


Blogini sai Lauralta tunnustuksen. Vau.

Kiitos Laura :)

Tunnustuksen myötä kuuluu vastata henkilökohtaisia mieltymyksiä kartoittavaan haastavaan kyselyyn. No joo, ihan oikeasti - musta on tosi vaikea tietää, mikä on lempivärini. Ei tällaisia asioita ole joutunut ajattelemaan aikoihin. Jouduin siis vähän haastattelemaan itse itseäni.

Lempivärini: voiko sanoa, että kaikki muut paitsi harmaa ja ruskea? Pukeudun lähes aina mustaan, mutta en silti sanoisi, että se on lempivärini. Ei todellakaan. Tykkään turkoosista, keltaisesta, punaisesta, oranssista, joistakin sinisen sävyistä... Onneksi ei ole pakko valita suosikkiaan.

Lempiruokani: puolison tekemä moussaka, thaimaalaiset sekä intialaiset ruoat ja maut (mausteet ylipäänsä!) , lihapullat, uunissa paahdettu kurpitsa, uunibataatit, sushi.. Näitähän riittää. Näköjään en ole hyvä valitsemaan missään asiassa vain yhtä :)

Paikka, jonne haluaisin matkustaa: tätä itse asiassa eilen porukalla mietittiin. Valitsin haavekohteekseni Havaijin. Jotenkin kuvittelen, että elämä/lomailu siellä olisi yhtä chillailua. Luulen, että Havaiji tekisi minulle hyvää.

Intohimoni: joskus minua masentaa, kun tuntuu etten suhtaudu mihinkään erityisen intohimoisesti. Olen ennemminkin tasainen keskitien kulkija, vaikka joskus poukkoilenkin vähän pidemmälle joidenkin asioiden perässä.

Suosikkikukkani: japaninkello - sopii meidän parvekkeelle kuin nakutettu, jaksaa kukkia koko kesän ja näyttää kauniilta (vielä nyt syyskuussakin).

Suosikkiviikonpäiväni: nyt on pakko sanoa keskiviikko. Seuraavat kahdeksan kuukautta vietän keskiviikot opintovapaalla. Se on minun downshiftaukseni, leikittelyni huolettomalla opiskelijaelämällä ja omalla ajalla. Love it!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Viikonloppuruokaa: keksitehdas

Vaikka Ruotsissa vannoinkin, että lakkaan tekemästä ei-paleruoan korvikkeita (siis ei paleosuklaata, ei paleoleipää, ei paleomuffinsseja), on leipähimo iskenyt taas viikonloppuaamupaloilla.

Viime viikonloppuna kerroin, että testasin ruotsalaisesta Raw Food -kirjasta löytämääni reseptiä. Tänä viikonloppuna olen pyrkinyt parantelemaan reseptiä itselleni mieluisaksi.

Alkuperäisen reseptin ohje oli kuta kuinkin seuraava:
- 4 kananmunaa
- 4 rkl öljyä
- 1 dl manteleita
- 1 dl pellavansiemeniä
- 0,5 dl auringonkukansiemeniä
- 1 tl suolaa
Paistettiin 150 asteessa noin 20 minuuttia, jonka jälkeen uunista piti napsauttaa lämpö pois, jättää luukku raolleen ja antaa leivän olla uunissa vielä puolisen tuntia.

Lopputulos oli ihan maukas, mutta hassun pehmeä.

Eilen muokkasin reseptiä seuraavasti:
- 3 kananmunaa
- 4 rkl öljyä
- 1 dl manteli- ja hasselpähkinäsekoitusta
- 1 dl pellavansiemeniä
- 1 tl suolaa
Paistoin 200 asteessa kunnes haistoin palaneen käryä. Lopputulos oli ohutta näkkäriä. Hyvää, mutta haperoa (sopisi mielestäni juustotarjottimelle, mutta ei oikein aamupalapöytään).



Mikä meni pieleen? Oliko lämpö liian kova? Luulen niin.

Tänään oli taas uusi yritys. Tämän päivän kekseissä oli:
- 3 kananmunaa
- 2 rkl öljyä
- 1 dl pellavansiemeniä
- 1 dl auringonkukansiemeniä
- 1 tl suolaa
Paistoin 175 asteessa noin 20 minuuttia. Lopputulos oli hyvä (tosin ensi viikonlopun mahdollisessa yrityksessä voisin koittaa kahta kananmunaa ja 4 rkl öljyä -kombinaatiota). Levitin ensin pellille puolet seoksesta. Toisen puolikkaan taikinasta maustoin za'atar -mausteseoksella.


Keksitehtailu on hauskaa puuhaa. On kiva muokkailla reseptiä sieltä täältä ja katsoa, miten muutokset vaikuttavat lopputulokseen. Pikku hiljaa sitä oppii, mikä vaikuttaa mihinkin. Harmi vaan, että ei pysty syömään niin paljon kuin haluaisi tehdä!

Nämä kaikki keksireseptivariaatiot ovat joka tapauksessa ihan superhelppoja. Kananmunat ja öljy sekoitetaan kulhossa. Pähkinät ja siemenet hienonnetaan blenderissä tai muussa vekottimessa, jonka jälkeen ne yhdistetään kananmunaseokseen. Annetaan seoksen turvota, kunnes uuni on lämmennyt. Levitetään lusikan avulla ohueksi kerrokseksi pellille ja paistetaan kunnes on rapeaa.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Italian sitruuna

Ihania tuliaisia Italiasta! Maailman isoin sitruuna! No ei ehkä maailman isoin, mutta isoin jonka minä olen nähnyt.


Tämä kuuluisi kuulemma halkaista, laittaa pakastimeen ja syödä jäätyneenä lusikalla sokerin kera. Ehkä viikonloppuna?

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Viikonloppuruokaa: puolukoita ja punajuuria

On taas se aika vuodesta, jolloin palstaviljelijä hukkuu kesäkurpitsaan. Kesäkurpitsaa pitää piilottaa joka puolelle. Aamupalalla se maistuu kananmunan kanssa.


Palstalla on myös aivan jättiläismäisiä punajuuria. Operaatio Punajuuri pilkkoi neljä punajuurta palasiksi ja laittoi ne uuniin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin kanssa. Seurana savustettua lohta, joka kuuluu melkein aina viikonloppuun. Ja tein ensimmäistä kertaa "hierottua lehtikaalia" (googlaa 'massaged kale', niin tiedät mistä on kyse). Kyllä se lehtikaalin maku siitä hieronnasta vähän rauhoittui, mutta vähän oli vieläkin kitkerää...


Lauantai-ilalla testasin uutta keksireseptiä (mukaelma ruotsalaisen Raw Food -keittokirjan reseptistä). Kekseihin tuli 1 dl mantelia, 1 dl pellavansiemeniä, 0,5 dl auringonkukansiemeniä, 0,5 tl suolaa, 4 kananmunaa ja 4 rkl oliiviöljyä. Niitä paistettiin 20 minuuttia 150 asteessa, jonka jälkeen uunista laitettiin lämpö pois, mutta peltiä pidettiin uunissa vielä 30 minuuttia uuninluukku raollaan. Nämä eivät kyllä olleet parhaita keksejä ikinä, mutta ihan kehityskelpoisia. Ehkä yksi muna vähemmän voisi olla askel parempaan suuntaan? Tai sitten voisi lisätä porkkanaraastetta? Keksit olivat koostumukseltaan kummallisia: eivät rapeita eivätkä pehmeitä. Sellaisia keksin ja leivän välimuotoja. Ehkä pitää reseptiä vähän hioa ja sitten testata uudestaan. Jos teet tällä reseptillä, niin huomaa, että aineiden sekoittamisen jälkeen taikinan pitää antaa turvota kymmenisen minuuttia.


Sunnuntaiaamupalaksi tein puolukkamoussen (puolukkaa, chiaa, vettä, hamppujauhoa, vaniljaa, banaani ja avokado).


Palstan Yellow Crookneck - kesäkurpitsa pääsi vihdoin elementtiinsä, kun laitoin sen uunissa. Ruokamielessä en kyllä tuota lajiketta suosittele; syömistä näissä ei ole nimeksikään. Ja jos niitä yrittää kuoria, niin menee hermo. Tämä uunissa laittaminen oli huomattavasti helpompaa: kurpitsa vain puoliksi ja lusikalla siemenet sisältä pois. Täytin kesäkurpitsat tomaatti-valkosipuli-oliiviöljy-porkkana-seoksella. Kyytipoikana oli japanilaishenkistä salaattia (olenko maininnut, että kurkkua tulee palstalta sitä tahtiin, että joka aterialla on syötävä kurkkusalaattia muodossa tai toisessa) ja ihan tajuttoman hyvää flanksteakia, joka oli maustettu inkiväärillä ja soijalla. Nam nam nam nam...


Kun näitä ruokakuvia katselee, niin ei taas tarvi ihmetellä, että mihin se viikonloppu hupeni... Sinnehän se, keittiöön ja kasvimaalle. Onneksi tuli kuitenkin seikkailtua myös ihan uusissa maisemissa Helsingissä, käveltyä rannalla ja kiivettyä kalliolle. Sieltä sitä saa voimaa arkeen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...