maanantai 31. lokakuuta 2011

Viikonloppuruokaa: karhupurilainen ja ruisleipää

Leivoin pitkästä aikaa ruisleipää. Edellisestä oli kulunut jo niin pitkä aika, että hapanjuureni oli ehtinyt kuolla. Onneksi sain työkaverilta uuden juuren (ja maailman helpoimman reseptin, jossa ensimmäisessä vaiheessa tehdään velli ja toisessa vaiheessa lisätään jauhoja, kunnes ei enää jakseta sekoittaa).

Leivänteko onnistui hyvin, mutta maha tuli kauhean kipeäksi. Jäi siis kertaluonteiseksi kokeiluksi.

Vaikka kaikki ei mennyt ihan paleosti, niin sisälsi viikonloppu myös paleoelementtejä. Lähikaupan tiskistä sai karhukotletteja ja päätimme tehdä karhuhampurilaisateriat paleotyyliin. Ateriaan tuli bataattiranskiksia...

salaattia ja pihvi, joka kuvassa piileskelee taiteellisesti aseteltujen tomaattisiivujen alla.


Tein sunnuntain kunniaksi freestyle-lihapataa. Aluksi ajattelin tehdä gulassia, mutta sitten tajusin, että en tiedä mikä gulassista tekee gulassin, ja annoin vaan mennä. Poristessa pata oli vielä värikäs, mutta pöydässä ei niinkään.

Olen kyllä ihan fiiliksissä kaikista keitoista ja padoista nyt.

Jostain netistä myös lueskelin, että lihaliemi on erittäin hyödyllistä vatsaongelmaisille. Jotenkin se tuntuu oikealta. Keitot tekevät hyvää.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Uusia lajeja, uutta virtaa

Töissä alkoi tällä viikolla joka vuotinen kuntokisa, joka kestää sata päivää. Säännöt ovat helpot: jokaisesta yhtäjaksoisesta puolen tunnin liikuntasuorituksesta saa yhden pisteen. Se joukkue, jolla on sadan päivän jälkeen eniten pisteitä kasassa, voittaa. Palkintoja ei ole. Tärkeintä on haastaa itseään liikkumaan ja kannustaa ihmisiä kokeilemaan uusia lajeja.

Tällä viikolla kävin itse kolmella uudella tanssitunnilla. Ostin CityDealistä kolme tanssituntia SalsaStudiolla. Maanantaina testasin hot reggaetonia, joka oli melko siistiä. Tiistaina tuskailin kuubalaisen afron tunnilla. En vaan millään saanut ryhmistä kiinni, ja hytkytin niitä osia, joiden ei olisi kuulunut hytkyä, ja muita osia hytkytin sitten väärään ryhmiin. Toisaalta tunnista ei saanut oikein mitään irti, mutta toisaalta oli hauskaa tuntea itsensä tyhmäksi, kun ruumiinosat eivät vaan liikkuneet niin kuin niiden olisi halunnut liikkuvan.

Tänään olin dancehall reggae -tunnilla, ja se oli ihanaa! Tunnilla saatiin aikaan pieni tanssisarja, rytmi toimi, osat hytkyivät suurin piirtein oikein ja hiki virtasi. Love it! Tunti oli omien sunnuntaideni osalta hyvään aikaan (klo 13), joten tuolla voisin alkaa käymään.

Sitten joskus voisi osata vääntää näin:



Ensi viikolla olisi rugbyn alkeiskurssi ja harkitsen osallistumista. Oikeastaan muutoin voisin hyvinkin mennä testaamaan, mutta harjoitussessiot loppuvat siihen aikaan, kun minä olen yleensä jo nukkumassa. Ehkä siis pitää sanoa rugbylle ei.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Sinä pystyt siihen

Sinä voit vetää leukoja.



Sinä voit aloittaa käymään salilla parikymppisenä...



nelikymppisenä...



viisikymppisenä...



tai seitsemänkymppisenä...



Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Ja jos sinusta tuntuu, että "En pysty, koska minulla on ---", katso tämä video:

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Kotitreenejä kaikille aisteille

Olen noin vuoden verran ollut tietoinen Bodyrock.tv -verkkosivustosta, jolla on treenivideoita. Olen tästä joskus blogissa maininnutkin. Kun sekä opiskelen että käyn töissä, on aika joskus tiukassa. Bodyrockin treenit ovat lyhyitä ja intensiivisiä ja sopivat kiireiseen aikatauluuni.

Aluksi suhtauduin sivustoon jokseenkin epäilevästi, koska treenivideoissa zoomataan useimmiten jumppia esittelevän Zuzanan rintoihin tai takapuoleen. Zuzana on kuitenkin ihan hirveän herttainen ja mukava kaikilla videoilla ja on todellakin voittanut minut puolelleen.

Kirjoitin viime viikolla Bodyrock-sivustosta esseen koulua varten ja pohdiskelin, miksi sivustoa täytyy ikäänkuin myydä kahdelle eri kohderyhmälle – jumppaajille ja tirkistelijöille. Päädyin siihen lopputulokseen, että pienten mediatoimijoiden, jotka elävät mainostuloilla, on pyrittävä maksimoimaan verkkosivujen kävijämäärät keinolla millä hyvänsä.


Löysin tänään Wordle.net -sivuston, jolla voi luoda eri teksteistä sanapilviä. Tässä koko yhdeksänsivuinen esseeni tiivistettynä.

Jos viestinnän opiskelu on minussa jotain saanut aikaan, niin ainakin se on saanut sisäisen feministini heräämään. Ennen opintoja pidin median tapaa esittää naisia ihan itsestäänselvänä ja oikeudenmukaisena. Ajattelin, että tässä maassa olemme kaikki tasa-arvoisia ja lehdistö meitä myös sillä tavalla kuvaa. Opiskelu on avannut silmäni eriarvoisuudelle.

Bodyrock-esseetä varten luin Sanna Ojajärven ja Sanna Valtosen artikkelin siitä, miten naisille ja miehille suunnatut urheilulehdet puhuttelevat lukijoitaan eri tavoin. Miehiä pidetään asiantuntijoina ja heille tarjotaan teknisiä termejä. Naisille liikunnasta puhutaan keinona pitää kilot kurissa; esitellään uutuuksia, jotta into säilyisi; lasketaan kaloreja; treenataan ruumiinosia (Peppu piukaksi!) eikä tavoitella hyvinvointia. Naisurheilijoita tytötellään ja pidetään nimenomaan naisurheilijoina. Naisten liikuntaharrastukset ovat jumppia, kun taas miehet treenaavat.

Mitä tällä tahdon sanoa? Ehkä sen, että omassa asenteessani ja blogissani haluaisin päästä pois tuollaisesta naistenlehtimäisestä tavasta puhua liikunnasta ja itsestäni. Haluan muuttaa asennettani. En liiku yhtä ruumiinosaa tiukentaakseni, vaan koska se on kivaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...