sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Let's do lunchbeat!

Hesarissa oli tänään ihana uutinen Tukholmasta. Siellä järjestetään kuulemma lounasdiskoja. Lounaalla siis mennään baariin, saadaan murua rinnan alle ja joraillaan samalla.

Mikä tässä on mieletöntä? No ainakin se, että kyseessä on diskoilu ilman alkoholia. Ja se, että tuosta saa varmaan ihan käsittämättömän määrän energiaa!

Nyt vaan odottelen, että sama saadaan Espooseen. Mutta ehkä sitä saa odottaa aika kauan: suomalaiset tuskin laittavat jalalla koreasti, jollei veressä ole ainakin muutama pisara alkoholia.

Lisää tietoa lounasdiskoista löytyy täältä: Lunchbeat.org.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kermaa kahvikupposen verran

Uh, olen taas ihan koukussa kahviin. On se vaan niiiiin hyvää...

En tykkää juoda kahvia mustana, vaan mieluummin maidolla/kookosmaidolla/soijamaidolla/kermalla höystettynä.

Kokonaista kermaa tai kookosmaitoa ei kuitenkaan yleensä viitsisi avata pelkästään kahvin takia, ja maitoa ei kotona koskaan ole. Tänään löytyi hyvä ratkaisu, kun kaivoin pakastimesta houkutusten täytteestä yli jäänyttä kermavaahtoa.


Nimittäin kun noihin houkutuksiin valmistamani pohjat oli käytetty ja kermavaahtoa oli vielä jäljellä, pursotin lopun kerman nokareiksi ja pakastin. Nyt nappasin kahvikupposeen kaksi nokaretta pakasteesta. Kuuma kahvi sulatti kerman ja kerma pehmensi kahvin maun... Namnamnamnam.

Aikas pirkkamainen niksi!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Flunssapäivän uutispuuro

Uuniriisipuuroon tulisi paketin kyljen mukaan laittaa litra maitoa. Minä laitoin desin kermaa, kaksi kookosmaitoa ja seitsemän vettä. Hyvää tuli. Uunissa tein siksi, että olin kipeä enkä jaksanut hämmennellä.


Kyytipoikana mustikoita, kanelia ja kehäkukan terälehtiä.

torstai 24. marraskuuta 2011

Blogiuutuuksia ja uusi blogi

Vietin vielä tänään rokulipäivää kotona. Sen sijaan, että olisin jatkanut katsomalla Canal+:n huonoja leffoja, sain Lauralta jonkinlaisen innostuksen kipinän ja pistin töpinäksi.

Toteutin pari jo jonkin aikaa kytenyttä blogiajatusta. Ensinnäkin päätin alkaa julkaisemana tätä blogia omalla nimelläni ja kuvallani. Loin myös sivun, jossa kerrotaan tämän blogin tarinasta ja omasta terveys- ja liikuntahistoriastani. Heitän nyt maailman hyväntahtoisille energioille toiveen, että tätä kautta voisin joskus löytää itselleni uuden työpaikan.  

*Swuush!*

Perustin myös muotiblogin.

Nuoruusvuosina käytin kaikki rahani vaatteisiin ja olen ihan varma, että jos silloin olisi ollut muotiblogeja, niin olisin ehdottomasti sellaista pitänyt. Viime viikonloppuna kirpputorilla vaatteeni saivat sen verran kehuja, että tajusin, että voihan sitä muotiblogia pitää vieläkin. Ekohippi minussa vastustaa kulutuksen lisäämistä, mutta toisaalta muotiblogit ovat tapa näyttää, miten jo olemassa olevia vaatteita voi käyttää eri tavoin. Vahvuuteni ei kuitenkaan ole stailauksessa, vaan yksittäisten ihanuuksien löytämisessä. Nykyään noiden ihanuuksien painopiste on ehdottomasti laadukkaissa materiaaleissa. Vaatteiden pitää kestää aikaa ja käyttöä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Rokulipäivä

Äh, flunssa iski.

Nyt sitten vietän rokulipäivää kotona. Yritän parantaa itseäni jouluenergialla. Heti aamusta join flunssanparannusglögiä, johon tuli sokeroimatonta mustaherukkamehua, joulumausteita ja pakuritinktuuraa. Katsoin leffan Joulu latinolaisittain päästäkseni oikeaan tunnelmaan. Kohta syön aamupalaksi riisipuuroa.

Aloin lukemaan Vogueta, jonka lahjavinkkien perusteella rupesin surffailemaan netistä hienoja kalentereita ja muistikirjoja. Olen ihan innoissani, että kohta saa ostaa uuden kalenterin ensi vuodelle. Netistä kalenterin ostamisessa on se huono puoli, että niistä on aika vähän kuvia olemassa. Ei voi tietää, onko paperi paksua vai ohutta, kuinka paljon kalentereissa on sivuja jne.

Minä haluaisin kalenterin, jossa on kuukausittainen näkymä ja jokaisesta kuukaudesta olemassa myös plan B -vaihtoehto, kun suunnitelmat menevät uusiksi. Parhain löytämäni kalenteri taitaa olla nimeltään Do it all. Mutta vielä parempi olisi What you did when you couldn't do it all.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viikonloppuruokaa: makeaa mahan täydeltä

Huh huh. Jopas on tullut syötyä. Ihan täydellinen lihapulla-, suklaa- ja kermaoverdose. Tein viikonloppuna anopin 60-vuotisjuhlakakkutestejä ja siinä sivussa tuli koko ajan laitettua suuhen lusikallinen tai kaksi kermaa ja suklaata... Apua.

Tässä poimintoja viikonlopun ruoista.

Löysin marokkolaisen sieluni marokkolaisen ruoan keittokirjasta.

Tämä on marokkolaista bussiasemaruokaa. Laitan reseptin tänne myöhemmin.
Nämä ovat marokkolaisia ras el hanout'lla ja inkiväärillä maustettuja palleroita

Löysin tanskalaisen sieluni marsipaanitaivaasta.

Jos olet perso marsipaanille, älä mene illalla surffamaan Odense Marcipan -firman reseptisivustolle. Minä menin, ja vietin sen jälkeen aika monta tuntia keittiössä.

"Sarah Bernhardtin houkutuksista" tuli tehtyä sekä paleohkot että antipaleoversiot.

Anoppi sanoi noista antipaleoista ehkä kolme kertaa, että olivatpa ne hyviä, ja halusi ehdottomasti niitä synttäreilleen.


This is kinda paleo (pohjassa mantelijauhoa).
This is so not paleo (pohja on mantelimassaa).
Söin aamulla taas siemenkeksejä, kunnes kuvassa oleva herrasmies kertoi pellavansiementen haitallisuudesta hormonitoiminnalle.

Lautasella on perunamunakasta kahdella tavalla: uunipannussa tehtynä, sekä possunrasvassa paistettuna, juustolla ja zahtarilla maustettuna. Arvatkaa kumpi oli parempaa?

 Nautin herrasmiehen loihtimasta intialais-nepalilais-marokkolais-helsinkiläisruoasta.


Ja nyt viikonloppua on jäljellä vielä pari arvokasta tuntia. Ensin ehkä kävelylle, sitten vielä hetki kotitehtäviä ja sitten toivottavasti aivot narikkaan. Kiitos tästä viikosta!

lauantai 19. marraskuuta 2011

Tavara kiertää

Olin tänään pitkästä aikaa kirpputorilla myymässä. Etukäteen se tuntui hyvältä ajatukselta, myöhemmin iski stressi kun yritti arkipäivän velvollisuuksien ohessa yrittää kerätä myyntitavaraa kokoon ja eilen vaan ahdisti. No nyt on myyntivelvollisuudet ohi ja kivaa oli!

Tuntuu hyvältä, että sellaiset vaatteet, jotka eivät itselle ole tuntuneet kotoisilta, saivat nyt hyvän kodin. Tuntuu myös oudolta, kun tajuaa millaisia tunnelatauksia vaatteissa on. Jokaisella vaatteella on tarina, oma historiansa. Eräs hippityttö osti 70-luvun Marimekon paidan, jonka itse olin ostanut kirpputorilta samanlaisena hippiäisenä 15 vuotta sitten. Raumalaisen kenkäkaupan loppuunmyynnistä löytyneet punaiset hippakengät saivat arvoisensa omistajan. Pieni punainen kukkaro päätyi tyylikkäälle, ranskaa puhuvalle pariskunnalla. Kirpputorin kassipäivästä mukaan tarttunut 80-luvun olkatoppausmekko päätyi muodikkaan ostajan arkivaatteeksi. Loppuunkäyttämäni hame löysi omistajan, joka pystyi uudelleen jalostamaan siitä jotakin vielä elinkelpoista. Moni näki vaatteeni samalla tavalla kuin itse olen ne aikanaan nähnyt. Osa taas ei tajunnut ollenkaan.

Mitä tarttui mukaan? Opin ainakin sen, että myyjän kannattaa olla aikaisin Valtterilla paikalla, vaikka onkin inhottavaa laittaa kello viikonloppuaamuna soimaan. Suurin osa kaupoista tuli nimittäin tehtyä jo ennen kello yhdeksää. Ensi kerralla aiomme ottaa mukaan kaikki kaapeista löytyvät turhat sähkölaitteet ja johdonpätkät, sillä niille vaikutti olevan kovasti kysyntää. Ne voi sitten myydä heti aamusta pois ja sen jälkeen laittaa pöydälle omasta mielestä myyntikelpoisempaa tavaraa. Sähkötavara, vaatteet ja pikkubändien cd-levyt olivat kovassa huudossa.

Vanha sanonta "toisen roska on toisen aarre", pitää ehdottomasti paikkansa. Myytyä tuli sellaisiakin vaatteita, joista oli miettinyt kehtaako niitä edes myydä. Ja kaikki outo tavara tuntui tekevän kauppansa (meillä ei mitään niin outoa myynnissä ollut, mutta ohi vaelsi ostajia uimarenkaiden, luistinten, ikivanhojen suksisauvojen ja ties minkä hilavitkuttimien kanssa).

Ihmiskunnan kannalta tuntuu valitettavalta, että monella on jokin kaamea ostovimma. Ihan sama mitä ostaa, kunhan halvalla saa. Tunnistan sen kyllä itsestänikin vanhoilta kirppisajoilta, kun pahinta oli lähteä kotiin tyhjin käsin (noina aikoina haalimiani aarteita myyn nyt sitten pois kuleksimasta). Toisaalta on hyvä, että ihmiset tyydyttävät ostotarvettaan ostamalla käytettyä. Olen tosi iloinen, että jollekin kelpasi rikkinäinen rannekello, jolla  en itse olisi tehnyt mitään. Ja että joku osti ties mistä kaappeihini päätyneet Madonna-rintamerkit (en edes pidä Madonnasta - mikä ehkä kertoo jotakin tuosta aiemmin mainitsemastani ostovimmasta). Nyt on kaapissa enemmän tilaa, tuli vaihdettua muutamia mukavia sanoja ihmisten kanssa ja taskussa on pari sataa euroa enemmän kuin eilen.

Ensi vuonna sitten taas.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Minä siis harrastan kuntosalilla käymistä (vaikka se näin kirjoitettuna tuntuukin vähän oudolta 'harrastukselta'). Nostan painoja. Nostan isoja painoja. En silti ole painonnostaja. Lähinnä vaan koen pienillä painoilla ja reisikoneilla leikittelyn turhaksi.

Tämä video ehkä osoittaa, miksi isojen painojen nostaminen on vaan niin paljon siistimpää.

torstai 17. marraskuuta 2011

Fingerfood! Eli porkkanatikkuja ja feikkimajoneesia

Tämä on hyvää!

Sopii kaikille niille (=meille), jotka pitävät dippailusta... Kuvassa majoneesin kavereina on porkkanatikkuja, mutta eipä olisi hassumpaa bataattiranskalaistenkaan kanssa.


Feikkimajoneesiin eli jogurttikastikkeeseen tulee:
  • kreikkalaista jogurttia
  • pieni tilkka omenaviinietikkaa
  • ripaus suolaa
  • teelusikallinen dijon-sinappia
  • teelusikallinen harissaa
Maistuu ihan majoneesilta. Sai myös puolisolta hyväksynnän - tai ainakin annos katosi minuutissa kotistudion jääkiekkokatsomossa.

Nuo kuvassa olevat uunivuoat ostin eilen Stockalta. Ajattelin, että sopivat tarjoilukulhoiksi, pienten keittojen syömiseen ja jälkiruokakokkailuun. Viikonloppuna on nimittäin tarkoitus tehdä anopin juhliin tulevasta kakusta muutama eri testiversio ja ajattelin, että samaa taikinaa eri twisteillä voi sitten tehdä pienissä vuoissa.

Ps. Nyt vielä jääkiekkosohvalta kuului ääni, joka sanoi olevansa innoissaan kohta syötävästä ruoasta. Ai miksikö? No koska sen kanssa saa vielä syödä tuota majoneesia. Kannattaa siis testata!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Unikeko

Viimeiset kaksi viikkoa olen raahautunut eteenpäin kahvin voimalla ja ihmetellyt miksi olen niin väsynyt.

Tänään se sitten selvisi: en ole nukkunut tarpeeksi.

Vitsi sitä voi olla kropastaan vieraantunut.

Tänään on opiskelupäivä ja kello soi kaksi tuntia normaalia myöhemmin. Yhdeksän ja puolen tunnin unien jälkeen olen kuin uudesti syntynyt. Suosittelen!

tiistai 15. marraskuuta 2011

Asiasta ja asian vierestä

Perhe
Viikonloppu tuli vietettyä sukulaisten seurassa.

Isovanhempieni mielestä olin kasvanut, mutta valitettavasti se taitaa olla niin päin, että he ovat kutistuneet sitten viime näkemän. Pappa oli tehnyt superhyvää gulassikeittoa. Mummu jakoi rakkautta tarjoamalla sokeriherkkuja. Pappa kertoi 45-vuotiaana vetäneensä 30 leukaa.

Työ ja opiskelu
Työrintama on yhtä vuoristorataa. Eilen itkin, tänään nauroin. Toisaalta haluaisin valmistua nopeasti, jotta pääsisin omalle alalle töihin - toisaalta taas en voi kuvitella koskaan lopettavani opiskelua. Kaikki tässä maailmassa on niin hirveän mielenkiintoista!

Kuntosali
Tänään näin salilla hiiren. Kirjaimellisesti, en kuvainnollisesti.

Parin viikon hurjan salimenestyksen jälkeen tuntuu, että kehitys on vähän tyrehtynyt. Toisaalta olen nukkunut niin vähän, että ei ole ihme, jos lihas ei kasva. 

Ruoka
Olin perjantaina syömässä Groteskissa ensimmäistä kertaa. Oli kyllä tosi hyvää ruokaa ja oikein mukava tunnelma. Syötiin seurueen kanssa kolmen ruokalajin chef's menu ja siihen sitten joka ruokalajiin sopivat viinit. Viinimäärä oli itselleni vähän liikaa ja seuraavana päivänä olo oli hippasen heikko. Jotenkin sitä ei voinut kuvitella, että ulkona syömisestä voi tulla krapula!

Puoliso on oppinut tekemään intialaista ruokaa. Lucky me! :)

Luopuminen
Ensi viikonloppuna on vuorossa vaatteiden myyntiä Valtterilla. Tekisi mieli päästä isosta määrästä kamaa eroon. Toivottavasti onnistaa! (Tämä on kyllä sikäli tekopyhää, että ostin juuri uudet kengät. Ja haluan kaappiin tilaan, koska olen muutaman viikon kuluttua menossa ostosretkelle Wieniin. Mutta sellaista se on.)

maanantai 7. marraskuuta 2011

Monday morning music

Törmäsin tänään tähän. Sopii jotenkin ihan täydellisesti maanantaiaamun tunnelmiin.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Arkiruokaa: uunimunakas jauhelihalla

Helppo ruoka, josta riittää syötävää pariksi päiväksi. Tämä oli vähän sellainen summamutikka-aikaansaannos, joten mitään tarkkaa reseptiä ei ole antaa.

Munakkaaseen tuli ainakin nämä ainekset, ehkä myös jotakin muuta:
- 8 kananmunaa
- kookosmaitoa
- 400 g jauhelihaa
- 2 sipulia
- munakoiso
- pari porkkanaa
- pari tomaattia
- suolaa ja intialaisia mausteita (garam masalaa, kurkumaa, inkivääriä, chiliä)

Paistoin sipulit ja jauhelihan. Toisessa pannussa paistoin munakoison kypsäksi, lisäsin joukkoon myös porkkanat ja parsakaalin. Kun sekä liha että kasvikset olivat kypsiä, sekoitin ne uunivuoassa. Ladoin päälle tomaattiviipaleita. Kulhossa sekoitin yhteen kananmunat, kookosmaidon ja mausteet.

Kaadoin muna-kookosmaitoseoksen vuokaan ja paistelin vuokaa 200 asteessa, kunnes munamaito oli hyytynyt.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Helpot paleokeksit, versio 2

Opintovapaapäivän aamupalaksi tein keksejä ja munavoita.

Munavoi!

Muistatteko munavoin? Ihan loistavaa!

Kekseihin tuli:
0,5 dl sesaminsiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl chiasiemeniä
0,5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 kananmuna
2 rkl oliiviöljyä
1 porkkana

Keksien teko on äärimmäisen helppoa. Laitetaan siemenet ja suola kulhoon. Lisätään vesi, kananmuna ja öljy. Raastetaan porkkana ja lisätään se myös. Napsautetaan uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, levitetään taikina pellille.

Keksien ensimmäinen, porkkanaton versio on täällä.

Munavoi puolestaan ei vaadi muuta kuin suolaa, pari keitettyä kananmunaa ja hiukan huoneenlämpöistä voita.


tiistai 1. marraskuuta 2011

Kynä käteen kun illat pimenevät

Onpas aika ihanaa, kun saa polttaa kynttilöitä ja olla hyvällä omatunnolla kotona villasukat jalassa. Ruotsiksi voi sanoa mysa, tanskaksi hygge, islanniksi sama sana on myös olemassa, mutta olen unohtanut sen. Onko meillä Suomessa mitään hyvää sanaa tunnelmalliselle kotioleskelulle?

Marraskuu on monelle aikaa, jolloin käännytään sisään päin. On aikaa itsetutkiskelulle ennen vuoden vaihtumista ja jouluhässäkkää. Osa pohtii parhaiten kirjoittamalla.

Marraskuu on myös sikäli virallinen kirjoittamiskuukausi, että silloin on NaNoWriMo, National Novel Writing Month. NaNoWriMoon voi osallista kuka vain. Tarkoitus on marraskuun aikana kirjoittaa kokonainen kirja, vähintään 50 000 sanaa.

Osallistuin itse NaNoWriMoon vuonna 2002 ja kirjoitin silloin kirjan. Nyt tuo kirja on tuolla pöytälaatikossa, mutta olen iloinen siitä, että se on siellä. Olen kirjoittanut kokonaisen kirjan! Vaikka mitään kirjoittamaani ei koskaan julkaistaisikaan, on silti mukavaa tietää, että on joskus saanut jotakin luovaa aikaa.

Vuonna 2002 olin täysipäiväinen opiskelija, joten aikaa kirjoittamiselle oli toisella tavalla kuin nyt. Muistan, kuinka kirjoitin kirjaa kirjastossa, konserteissa, kotona, kaupungilla, ihan joka paikassa. Eri asiat inspiroivat, ja lisäsin niitä kirjaani sitä mukaan, kun ne esiin tupsahtivat. Jälkeenpäin en kirjaa ole edes lukenut, mutta uskon sen kuvaavan sen aikaista henkistä tilaani (kirja kertoi nuoresta tytöstä, joka vaelteli ympäriinsä sanomatta sanakaan).  Ehkä luen kirjan joskus, ja ymmärrän sen jälkeen paremmin itseäni.

Tänä vuonna en aio kirjoittaa 50 000 sanan mittaista kirjaa, sillä se on aikataulullisesti mahdotonta. Sen sijaan ajattelisin, että voisin joka päivä marraskuussa yrittää kirjoittaa edes jotain luovaa, ihan vain omaksi ilokseni.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...