maanantai 26. joulukuuta 2011

Kohti uusia seikkailuja

Vuodenvaihteessa on ihanaa aina katsoa taaksepäin kulunutta vuotta ja suunnitella uusia kujeita seuraavalle vuodelle.

Vuonna 2012 aion:
- opetella valokuvaamaan
- nauttia pienistä asioista
- pitää itsestäni huolta.

Tarkempi suunnitelma kehkeytynee tämän viikon aikana.

Katsoin äsken Yle Areenasta ohjelman Ikäihmisten kilpajuoksu (katsottavissa 25.1. saakka), joka oli melko inspiroiva. On tyhmää ajatella, että ei voisi aloittaa uutta liikuntaharrastusta kolmikymppisenä. Hitto, sitähän voi vaihtaa lajia vielä 85-vuotiaana, kuten yksi mies ohjelmassa! Ohjelmassa kuvattiin muutaman ikäihmisen valmistautumista Lahdessa pidettyihin ikämieskisoihin. Vanhin osallistuja oli satavuotias. Pirtein taisi olla 94-vuotias italialainen leidi, joka edelleen veti jumppatunteja... ja muisteli ensimmäisiä urheilukisojaan, jotka pidettiin vuonna 1936.

En usko siihen, että pitäisi elää mahdollisimman spartalaisesti ja niukasti terveyden nimissä. Pitkän iän hankkiminen ei houkuta, jos kaikista elinvuosistaan tekee tuskaisat. Minä haluan nauttia elämästä ja sen pienistä iloista, mutta myös siitä, että saan elää tervettä elämää. Tärkeintä kaikista saattaa olla uteliaisuus elämää kohtaan, joka yhdistää useita iäkkäämpiä ihmisiä. Ikäihmisten kilpajuoksussa juoksua harrastava 84-vuotias Nick Corish sanoi mielestäni ihanasti:

And every single day, if you don't have an adventure, that's not a good day.
But the only way you'll have adventure is to have your eyes open and your ears open.
And something will happen during that day, which will have an influence on you and will change the day. And maybe change your life.


Onko sinun elämässäsi ollut tänään seikkailua?

Oletko ollut seikkailulle avoin?

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pikkukarppien suuret valinnat

Tämän päivän Hesarissa oli taas paljon puhetta ruokavalioista. Siitä mitä ihminen syö on tullut itsestäänselvyyksien sijaan suuri identiteettien ja uskomusten taistelutanner. Joku lukija oli kirjoittanut Hesariin ja pyytänyt toimittajia selvittämään totuuden siitä, mikä ruokavalio loppujen lopulta on terveellinen. Koen itsekin olevani tuon kysyjän kanssa samassa suossa. Mihin uskoa, kun eri tutkimukset todistavat päinvastaisten ruokavalioiden tuovan terveyttä? Kai sitä itsellä on sellainen ennakkokäsitys, että olemassa on jokin yksi terveellinen linja. Ehkä totuus piileekin siinä, että olemassa on useita reittejä terveyteen. Valitettavasti niihin mihinkään ei taida sisältyä yltäkylläinen sokerilla mässäily :)

Hesarissa oli artikkeli myös päiväkotien ruokatarjonnasta. Joissakin päiväkodeissa kasvisruokaa saa vain uskonnollisista syistä. Ymmärrän kyllä, että ruoan räätälöinti jokaisen pikku piltin ja pienten pilttien vanhempien mieltymysten mukaan on sekä hankalaa että kallista. Tässäkin näkyy hyvin se, miten me lataamme ruokaan identiteettejä ja ideologioita. Yhden uskontoon kuuluu sianlihan välttely, toisen uskomuksiin vegaanisuus. Useimmiten valinnat ovat vanhempien tekemiä, mutta niitä joutuvat noudattamaan sekä lapset että päiväkodit.

Koen olevani onnekas, kun en vielä ole joutunut tekemään ruokavalintoja muiden kuin itseni puolesta. Jos olisin pari vuotta sitten saanut lapsen, olisin ehdottomasti halunnut piltin olevan kasvissyöjä. Mikäli saisin lapsen nyt, en missään nimessä haluaisi kasvattaa lasta pelkillä vihanneksilla. Nyt vannon vähäisten hiilihydraattien nimeen, mutta asian laita saattaa olla toisinpäin parin vuoden päästä. Itsellä on helppo tehdä ruokavaliokokeiluja, mutta jälkikasvun kohdalla asia on paljon mutkikkaampi. Siinä on kyse toisen ihmisen hyvinvoinnista.

Kuvalähde: http://beserkclothing.tumblr.com/

Pahinta on mielestäni kuitenkin ruoan pahuudella pelottelu. En usko, että lapselle tekee hyvää, jos seinille maalaillaan hiilihydraattimörköjä. Ei perunaa pidä pelätä – on maailmassa aika paljon vaarallisimpiakin asioita. Parasta olisi kasvattaa lapsista sellaisia, että he oppisivat kuuntelemaan itseään. Minut on aikanaan kasvatettu syömään lautanen tyhjäksi, enkä osittain siksi osaa aina kuunnella omaa kehoani. Olen myös oppinut, että itseään voi palkita herkuilla – mikä sekään ei ole pidemmän päälle kovin hyvä tapa.

Lapsuuden kokemukset luovat kuvaa siitä, millaisen lapsuuden omille lapsilleen aikaanaan haluaisi (tai ei haluaisi) antaa. Omiin rakkaimpiin ruokamuistoihini kuuluvat äidin laskiaispullat, mummin riisipuuro ja mummun voileivät. Kaikki naispuoliset sukulaiset ovat leiponeet rakkauttaan erinäisiin herkkuihin. On vaikea kuvitella, että omille lapsilleen tuottaisi rakkaita muistoja pekonilla, vihersmoothieilla tai pähkinäpallukoilla – sellaisilla ruoilla, joille itse olisi lapsena vain irvistänyt. No, mene ja tiedä. Palataan asiaan parin vuoden päästä.

Punajuuri-kookoskeitto

Talven keittokauteen kuuluu myös punajuuri. Keitot ovat ihania, koska ne lämmittävät, niihin voi laittaa melkein mitä vaan ja kerralla voi tehdä parin päivän satsin.

Punajuuri-kookoskeitto

yksi sipuli
pari punajuurta
kuutisen perunaa
vettä
voita
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
(kuivattua timjamia, kuivattua chiliä)
2 dl kookosmaitoa

1. Pilko sipulit ja paista ne voissa. Sipuli kannattaa tiskin vähentämiseksi paistaa kattilassa, jossa keiton valmistaa.
2. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kattilaan peruna- ja punajuurikuutiot. Jos käytät kuivattua timjamia ja/tai chiliä, lisää myös ne. Pyörittele kuutioita ja mausteita hetken aikaa voissa.
3. Lisää vettä, niin että kuutiot peittyvät. Lisää joukkoon suolaa ja pippuria.
4. Laita kattilaan kansi päälle, kiehauta. Kun vesi kiehuu, vähennä lämpöä ja anna kattilan olla levyllä vähintään niin kauan, että punajuuret ovat pehmenneet. Jos sinulla ei ole kiire mihinkään, voit antaa keiton porista pidempäänkin. Keitto pitää siitä, että saa maustua kaikessa rauhassa.
5. Kun punajuuret ovat kypsiä ja haluaisit pikku hiljaa päästä ruokapöytään, ota keitto pois levyltä ja soseuta sauvasekoittimella.
6. Laita soseuttamisen jälkeen kattila takaisin levylle ja lisää kookosmaito.
7. Kiehauta.


torstai 15. joulukuuta 2011

Rock'n'roll punakaali

Tämä resepti on päivältä, jolloin kotona ei ollut oikein mitään syötävää, eikä kauppaankaan ei jaksanut raahautua.

Siten päivän ateriasta muodostui kahden salaatin kokonaisuus. Ei tietenkään alku- ja pääruokina, vaan samaan aikaan lautaselle.

Suurin yllätys oli kuitenkin ex tempore -punakaalini. Se maistui ihan barbequesipseiltä – mikä ei ainakana minun mielestäni ole huono asia, kun kyseessä on ihan terveellinen sidedish.

Rock'n'roll punakaalilisuke

voita
iso kourallinen manteleita hakkeloituina
yksi kuivattu chilipalko pilkottina pieneksi
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
1/3 punakaalista

1. Suikaloi punakaali.
2. Kuumenna (iso) paistinpannu oikein kuumaksi. Lisää voi, mantelit ja chili. Pyörittele niitä hetki voissa.
3. Kaada pannulle pari ruokalusikallista oliiviöljyä, hiukan suolaa ja hiukan pippuria. Sekoita.
4. Lisää suokaloitu punakaali vähän kerrallaan. Freesaile kaalia noin minuutin verran.

Maista ja hämmästy!

Varvaskengät Adidakselta

Adidas on näköjään nyt mennyt matkimaan Vibramia kovinkin paljon ja tuonut markkinoille fivefingersit kolmella raidalla.


Kuvalähde: shopadidas.com

En oikein tiedä mitä ajatella näistä. Toisaalta kyllä miellyttävät minun silmääni enemmän kuin Vibramin kengät, mutta sitten taas tuotekopiointi on aina kopiointia... Minkäänlaista kenkämallia ei kuitenkaan voi patentoida, joten kyllähän muillakin on tietenkin oikeus vapauttaa varpaat. Hyvähän se vain on, että paljasjalkailusta tulee pikku hiljaa normi. Vähän kuin voinsyönnistä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...