tiistai 25. joulukuuta 2012

Luettua: The Translator

Kirjojen maailma on siitä ihmeellinen, että joskus se voi lyödä ällikällä. Valitset kirjastosta tai kirjakaupasta jonkun kirjan, joka vaikuttaa ihan lupaavalta, mutta et koskaan voi olla varma millainen lukukokemuksesta muodostuu. Voi mennä syteen tai saveen.

Sain tänään luettua Daoud Harin kirjan The Translator, jonka olin poiminut puolivahingossa mukaani yliopiston kirjastosta. Kirja oli jostakin syystä piiloutunut viestinnän oppikirjojen väliin. Vaikka kansanmurhat ovat kaikkea muuta kuin aihe, josta mielelläni lukisin, päätyi kirja mukaani. Ja mikä mieletön kokemus kirja olikaan! En edes osaa pukea sitä sanoiksi. Kirjassa Hari kertoo kokemuksensa Sudanissa tapahtuneesta kansanmurhasta. Hari toimi kääntäjänä, joka vei toimittajia Darfurin alueelle henkensä kaupalla. Kirja on kertomus uskomattomasta julmuudesta, uskomattomasta rohkeudesta, positiivisen ajattelun voimasta, ihmisten hyvyydestä – ja pahuudesta. Siitä, kuinka ihmiset ympäri maailman ovat kaikki samanlaisia.

You have to find a way to laugh a little bit each day despite everything, or your heart will simply run out of the joy that makes it go. 

Sanottakoon, että tämän aihepiirin kirjat ovat minulle vieraita ja olen aina ollut kaukana ihmisoikeusaktivista. Kirjan luettuani on kuitenkin sellainen olo, että haluaisin voida auttaa. Yritin selvittää, millainen tilanne on Sudanissa nyt, mutta puolueettoman tilanteen selville saaminen on vaikeaa. Eikä tietenkään kyse ole vain Sudanista, vaan julmuuksista ja oikeuksien polkemisesta ympäri maailman. Kirja on siis sellainen, joka herättää.

You have to be stronger than your fears if you want to get anything done in this life.

Kirjan löytää Amazonista tästä osoitteesta: http://amzn.com/0812979176.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Ken kuuseen kurkottaa

Vanha suomalainen sanonta kuuluu: "Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa." Sanonnalla tarkoitetaan, että ei pidä tavoitella kuuta taivaalta; ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa; ei pidä pyrkiä liian korkealle.

Tämä sanonta tuli kuitenkin mieleeni, kun luin The Daily Dietriben kirjoitukset sisäisestä suorittajasta, joka laittaa ihmisen liian tiukalle. Minulle tuo sisäinen suorittaja on ainakin kovin tuttu. Olen myös kantapään kautta saanut kokea, että liiallinen suorittaminen (kuuseen kurkottelu), saa ihmisen ennen pitkää "kapsahtamaan katajaan" eli tipahtamaan maan pinnalle. Jos itseään pistää liian piukoille, kroppa sanoo ennen pitkää stop, tavalla tai toisella. Minä opin unen tärkeyden monta vuotta sitten, kun nukahdin seisaaltani työpaikalle. Käteni oli monta päivää toimintakyvytön, koska olin nukahtaessani rojahtanut  sen päälle. Ja vaurioituneesta kädestä huolimatta olin täysin kanttuvei ja nukuin työpaikan lattialla monta tuntia. Kroppa toden totta sanoo stop, kun se ei jaksa enää.

Kuitenkin tämä yhteiskuntamme on niin suorituskeskeinen ja kulttuurimme arvostaa töitä niin paljon, että sitä edelleen menee mukaan suorittamiseen. Kandintutkinnostani (joka on minulle jo toinen), puuttuu enää muutama kurssi, ja noita kursseja nyt suoritan kuin mielipuolinen. Minulla oli viikko sitten yksi tentti ja pari päivää sitten toinen. Lisäksi pidin viime viikolla ruotsinkielisen esitelmän muutosjohtamisesta, jota jännitin aivan mielettömästi, palautin yhden ryhmätyön ja kirjoitin kandintyötäni aivan liekeissä. Ja tämän kaiken tein siis päivätöideni ohella.

Voitte siis ehkä ymmärtää miksi blogini ei tällä hetkellä kuhise uusia reseptejä tai kertomuksia uusista liikuntakokeiluista. En yksinkertaisesti ole ehtinyt kokkailemaan, enkä totta puhuen juuri liikkumaankaan. Lähinnä olen joogannut kotosalla (thank God for YouTube)!

Niin, ne Daily Dietriben kirjoitukset.

Toinen on nimeltään How to love your inner demons ja se kertoo sisäisen suorittajan kohtaamisesta.

Toinen on ajankohtaisesti nimetty 10 tips for staying sane during the holidays ja siinä on ihan kätevä työkalu, jolla voi miettiä, mitä perfektionismista lopulta hyötyy.

Muita kuulumisia? Tänään aion ottaa iisisti. Minulla on uusin Vogue, uusin Glorian Ruoka & Viini, ja illalla kylään tulevat veli ja käly. Aamupalaleivät ovat nyt uunissa ja jääkaapissa on jättimäinen briejuusto. Iltaa varten on kolmea erilaista glögiä (heh, hurahdin glögiin). Koska tämän vuoden tentit ovat ohi, ei enää tarvitse lukea työmatkoilla tenttikirjoja. Rakastan lukemista, ja tuntuu ihan mielettömältä, että voin tosiaan lukea ihan mitä vain. Tällä hetkellä kesken on Sofi Oksasen Puhdistus ja eilen ostin Caitlin Moranin kirjan How to be woman. Myös hyllyssä olevat vanhat suosikkini, Haruki Murakamin kirjat, houkuttavat.

Ja niin! Murakamista tuli mieleeni, että parin viikon päästä menen Reykjavikiin pitkälle viikonlopulle! (Murakamista tämä tuli mieleeni siksi, että olen aikanaan nähnyt Murakamin Islannissa, ja siellä asuessani olin aivan hulluna Murakamin kirjoihin). Voipi olla, että pitää siis ottaa yksi Murakami reissuun mukaan.

Joulukuu vaikuttaa kyllä aivan mielettömän kivalta kuukaudelta. Whii!



Kuva Reykjavikista on peräisin osoitteesta http://trainedmonkey.tumblr.com/image/36370430554.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Jos olet selvinnyt maanantaista, siirry tiistaihin

Bongasin Facebookista Daily Inspiration and Motivation -tyypiltä kirjoituksen 16 Rules for Tuesday. Ja koska nyt on tiistai, on hyvä paneutua näihin.


1. Get and stay out of your comfort zone.
 I believe that not much happens of any significance when we're in our comfort zone. I hear people say, "But I'm concerned about security." My response to that is simple: "Security is for cadavers."

2. Never give up.
Almost nothing works the first time it's attempted. Just because what you're doing does not seem to be working, doesn't mean it won't work. It just means that it might not work the way you're doing it. If it was easy, everyone would be doing it, and you wouldn't have an opportunity.

3. When you're ready to quit, you're closer than you think.
There's an old Chinese saying that I just love, and I believe it is so true. It goes like this: "The temptation to quit will be greatest just before you are about to succeed."

4. With regard to whatever worries you, not only accept the worst thing that could happen, but make it a point to quantify what the worst thing could be.
Very seldom will the worst consequence be anywhere near as bad as a cloud of "undefined consequences."

5. Focus on what you want to have happen.
Remember that old saying, "As you think, so shall you be."

6. Take things a day at a time.
No matter how difficult your situation is, you can get through it if you don't look too far into the future, and focus on the present moment. You can get through anything one day at a time.

7. Always be moving forward.
Never stop investing. Never stop improving. Never stop doing something new. The moment you stop improving your organization, it starts to die. Make it your goal to be better each and every day, in some small way. Remember the Japanese concept of Kaizen. Small daily improvements eventually result in huge advantages.

8. Be quick to decide.
Remember what General George S. Patton said: "A good plan violently executed today is far and away better than a perfect plan tomorrow."

9. Measure everything of significance.
I swear this is true. Anything that is measured and watched, improves.

10. Anything that is not managed will deteriorate.
If you want to uncover problems you don't know about, take a few moments and look closely at the areas you haven't examined for a while. I guarantee you problems will be there.

11. Pay attention to your competitors, but pay more attention to what you're doing.
When you look at your competitors, remember that everything looks perfect at a distance. Even the planet Earth, if you get far enough into space, looks like a peaceful place.

12. Never let anybody push you around.
In our society, with our laws and even playing field, you have just as much right to what you're doing as anyone else, provided that what you're doing is legal.

13. Never expect life to be fair.
Life isn't fair.You make your own breaks. You'll be doing good if the only meaning fair has to you, is something that you pay when you get on a bus (i.e., fare)

14. Solve your own problems.
You'll find that by coming up with your own solutions, you'll develop a competitive edge. Masura Ibuka, the co-founder of SONY, said it best: "You never succeed in technology, business, or anything by following the others." There's also an old Asian saying that I remind myself of frequently. It goes like this: "A wise man keeps his own counsel."

15. Don't take yourself too seriously.
Lighten up. Often, at least half of what we accomplish is due to luck. None of us are in control as much as we like to think we are.

16. There's always a reason to smile.
Find it. After all, you're really lucky just to be alive. Life is short. More and more, I agree with my little brother. He always reminds me: "We're not here for a long time, we're here for a good time!"

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Hyvää elämää

Optimal Performancen Jonilla oli Facebookissa kuva makoilusta aurinkorannalla. Joni pohdiskeli sitä, tarvitseeko elämän olla sellaista, että kokee tarvetta lähteä lomalle. Ajatusten evääksi Joni tarjosi Seth Godinin lauseen:

Instead of wondering when your next vacation is, maybe you should set up a life you don't need to escape from.

Joni esitti kysymyksen siitä, millainen olisi se elämä, josta ei tarvitsisi paeta. Minun ajatukseni unelmaelämästä ovat tällaisia:

Oikea tasapaino työn ja levon (suorittamisen ja lapamatoilun) välillä. Osata nautta itselle tärkeistä asioista, elää itselle sopivaa elämää ja arvostaa niitä asioita, jotka ovat elämässä hyvin jo nyt.
Elämässä pitäisi viihtyä arkenakin. Eikö se ole Seppälä, joka mainostaa, että voit olla oman elämäsi supermalli? Minä sanon, että tee omasta arjestasi lomapäivä! Tähän vielä lainaus Urbaanilta orangilta, joka sanoi saman jo vuonna 2011 (eikä siksi taida enää sanoa mitään, kun on jo sanottavansa sanonut:
Matkustamisessa ei kyse ole niinkään siitä uuden näkemisestä ja kokemisesta vaan siitä, että nähdessään uutta mieli päästää helpommin irti vanhasta. Arjen rutiinit unohtuvat kun aistit täyttyvät uusilla elämyksillä. Tätä vapauden ja hetkessä olemisen tunnetta me haemme matkustamalla. Tämän saman vapauden voi kuitenkin tuntea aivan yhtä hyvin liikahtamatta itse mihinkään. Onkin parempi katsoa samoja asioita eri tavalla kuin uusia asioita samalla tavalla.


tiistai 13. marraskuuta 2012

Omenapiirakkaresepti korvan taakse

Kun seuraavan kerran haluan leipoa, tiedän jo mitä teen.




Calvadosomenapiirakan! Voi herran tuutelin tei, sen on pakko olla hyvää!

Kuva ja reseptit ovat Mimi Thorissonin blogista, joka on minulle täysin uusi tuttavuus (samassa blogipostauksessa on myös tattarilettujen ohje – niitäkin pitää testata). Itse asiassa en tällä hetkellä edes blogeja seuraa, koska sellainen netissä surffailuun riittävä vapaa-aika on juuri nyt melko tuntematon käsite (mikä selittää myös tämän blogin hiljaiseloa).

Hiukan enemmän ehdin päivittelemään Tublrin kuvablogejani, joissa aiheena muoti, kodit ja onnellisuus.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Identiteetin muodostusta liikunnan avulla

Kävin tänään salilla.

Tuntui siltä, etten ollut käynyt todella pitkään aikaan, vaikka tosiasiassa edellisestä kerrasta oli aikaa reilu viikko. Aloin pohtimaan sitä, miten liikunnan(kin) avulla on helppo luoda itselleen jonkinlaista identiteettiä, johon sitten helposti ripustautuu.

Sinä aikana kun olen pitänyt tätä blogia, olen kokenut, että minun liikuntaidentiteettini muodostuu pitkälti kuntosalilla käymisen perusteella. Toki olen kokeillut jalkapalloa, salsaa, reggaetonia, tankotanssia, cross trainingia ja ties mitä muuta.

Olen parin vuoden ajan treenannut salilla ohjelman mukaan ja kirjoittanut ylös jokaisen suorituskerran. Treeni on tuottanut tulosta ja vuosien varrella olen jaksanut nostaa yhä painavampia painoja. Vartalostani on muokkaantunut lihaksikas.

Aiempi identiteettini oli se, että minä olen epäliikunnallinen. Lapsena en ollut missään urheiluseurassa tai pelannut joukkuelajeja – yhden kesän kestänyttä pesäpallouraa lukuunottamatta. Olin huono koululiikunnassa. Koin, että liikunta ei ole minua varten. Toki harrastin ratsastusta, kävelin ja pyöräilin joka paikkaan, joogasin kotona, kävin tanssitunneilla, luistelin ja hiihdin. Mutta mielsin itseni aina enemmän lukutoukaksi kuin liikkujaksi.

Nykyään minut tunnetaan "sinä urheilullisena tyttönä". En enää edes osaisi olla muuta. Salilla käynnistä ja sporttisuudesta on tullut osa identiteettiäni.

Sitten tuli kesä 2012. Sain testitulokset, joiden mukaan hormonitoimintani on täysin olematonta. Vietin kolme viikkoa Kreikassa ja otin iisisti. Luovuin paleoruokavaliosta ja leangainsin mukaisesta pätkäpaastoilusta. Hikoilin ainoastaan auringosta, en liikunnasta. Toki kävelin ja uin, mutta en mitenkään ihmeellisen paljon. Kun tulin kotiin, tajusin, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka en kävisikään salilla monta kertaa viikossa. Päätin ottaa rennosti. Syyskuussa herättelin henkiin vanhaa joogaharrastustani, kävelin ja kävin uimassa. Syyskuun kuntosalikerrat voinee laskea yhden käden sormilla.

Mieli on kuitenkin siitä ihmeellinen, että se niin kovasti haluaisi tarrautua johonkin identiteettiin. Tuntuu vaikealta (vaikkakin hyvältä) harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Joogankin suhteen kävi siis niin, että halusin heti ostaa uusia joogavaatteita ja mietin joogalehden tilaamista. Tulisiko minusta sittenkin "se joogatyttö" (tiedätte varmaan sen jenkkileffojen stereotyypin)? Tänään taas nostelin rautaa salilla ja se tuntui siltä, kuin olisi tullut kotiin. Painojen nostaminen on yksinkertaista – se on aina samaa ja se tuntuu rauhoittavalta elämässä, jossa on paljon meneillään. Sain itseni kiinni ajatuksesta, että haluan sittenkin olla "se tyttö, joka nostaa raskaita painoja ja jolla on iso haba".

Onneksi tunnistan ainakin näitä joitakin ajatuksia itsestäni, enkä anna niiden viedä mukanaan. Oikeasti haluaisin olla "se tyttö, joka ylläpitää terveyttään nauttimalla elämästä ja liikunnasta".

Siinä on kuitenkin vielä opettelua.

Aamupala – still in vogue!

Tässä blogissa olen välillä tunnustautunut ehdottomaksi aamupalaihmiseksi, joka kattaa pöytään leipää, banaanilettuja, tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia tai omena-riisipuuroa.

Välillä olen kertonut, että en syö aamupalaa ollenkaan (päivityksen vuoksi voin kertoa, että se aika on nyt virallisesti ohi).

Mutta totuuden vuoksi kerrottakoon, että aina aamupalani ei ravitse ruumista. Välillä se ravitsee sielua, kuten tämän päivän aamupalakattaus:

  • iso kuppi kardemummakahvia
  • suklaata (paria eri sorttia)
  • 916 sivua paksu syyskuun Vogue.

Voisin tähän vääntää jonkun vitsin siitä, kuinka tuon Voguen selailu menee melkein urheilusta, koska se on niin himputin painava. Mutta jätetään väliin. Välillä epäterveellisyys on terveellistä!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Lajikokeiluja: Cross Training

Kävin eilen yliopistoliikunnassa, joka tunnetaan myös hienolla nimellä UniSport, testaamassa Cross Trainingia. Cross Training on kai periaatteessa niin kuin CrossFit, mutta sitä ei kutsuta CrossFitiksi, koska silloin pitäisi maksaa lisenssimaksu. Toisaalta lajeissa kyllä ainakin eilisen kokeilutunninkin perusteella oli eroja. CrossFitissä ymmärtääkseni käytetään aika paljon erilaisia vempeleitä: leuanvetotankoja, levypainoja, köysiä, renkaita ja muuta sellaista. Yliopistolla taas ei ihan käytännön syistä pystytä tunnin treenin ajaksi luomaan liikuntasaliin mitään aikuisten huvipuistoa, joten vähemmällä on pärjättävä.

Aloitimme tunnin alkuverryttelyllä. Juoksimme salin ympäri, heiluttelimme käsiä, nostimme polvia, teimme askelkyykkyjä. Sitten aloimme harjoittelemaan pienissä osissa päivän liikekokonaisuutta. Tarkoitus oli siis lopputunnista tehdä liikekokonaisuus mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa, ja siksi oikea tekniikka oli tärkeä opetella.

Liikesarja tehtiin käsipainot kädessä ja se koostui kyykystä, keinunnasta selällään taakse ja takaisin kyykkyyn, nopeasta ponnahduksesta kädet suorana ylös – josta takaisin kyykkyyn, sitten lankkuasentoon, josta punnerrus, ja viimein takaisin kyykkyyn ja ponnahdus kädet suorana ylös.

Kun sarja oli hallussa ja sitä oli toistettu hitaalla temmolla, oli aika ryhtyä tositoimeen. Sarjaa toistettiin mahdollisimman monta kertaa kolmen minuutin ajan. Sen jälkeen oli puolitoista minuuttia lepoa. Ja sitten taas kolme minuuttia sarjaa.

Varsinainen treeni kesti siis kuusi minuuttia. Ja voi sitä ähinän määrää, mikä salissa kuului! Toisen sarjan aikana mun koko naama oli sellaisessa rutussa, kun yritin varmaankin naamalihaksillani vääntää itseäni ylös, kun kaikki muut lihakset olivat aivan puhki. Treenin jälkeen vaan nauratti. Endorfiineillä oli asiassa varmasti osuutensa, mutta toisaalta oli niin lystikästä, kun salillinen hyväkuntoisia nuoria ähkii kahden minuutin treenin jälkeen täysin tuskissaan.

Sellaista oli siis Cross Training. Ja nyt kun kirjoitan tätä reilut kaksitoista tuntia treenin jälkeen, koko alakroppaani sattuu. Lihakset ovat aivan riekaleina.

Cross Training ei vielä ole yliopistoliikunnan tuntivalikoimassa muuten kuin kurssimuodossa. Tuollaisia korkean intensiteetin treenejä (HIIT eli High Intensity Interval Training) voi toki helposti tehdä kotonakin. Toisaalta yhteisellä liikuntatunnilla on mukavaa jakaa tuo ihana tuska ja kipu, ja sitä automaattisesti treenaa ihan maksimissaan, kun joku huutaa vieressä ja kannustaa.

Hikeä, naurua, kipeitä lihaksia. Sitä kai treeniltä hakeekin?

tiistai 2. lokakuuta 2012

Makoisa kesäkurpitsaleipä

Siitä ei ole kauan, kun Monkeyfood julkaisi blogissaan salaisen kesäkurpitsaherkkukakkunsa reseptin. Ja sen jälkeen sekä minulla että Monkeyfoodin Merillä on pitänyt kiirettä, kun olemme molemmat omissa nurkissamme pyöritelleet jos jonkinlaisia kesäkurpitsaleipomuksia! Minä tein suklaa-kesäkurpitsakakun ja myöhemmin saman reseptin pohjalta omenapiirakan. Meri muutti omenapiirakkani omena-puolukkakakuksi ja minä puolestani tein Merin kesäkurpitsakakkureseptin pohjalta tämän kesäkurpitsaleivän.

Tai itse asiassa tein leipää jo kaksi kertaa: toisen kerran itselleni ja toisen kerran anopille.

Jep, niin onnistunutta, että uskalsi anopillekin tarjota!

Olen melko varma, että tämä leipä löytyy aamupalapöydästämme ensi viikonloppunakin.

Mehevä kesäkurpitsaleipä

2 dl tattarijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 dl siemeniä (käytin auringonkukan-, sesamin- ja pellavansiemeniä)
1 dl öljyä
2 kananmunaa
2,5 dl kesäkurpitsaraastetta

1. Napsauta uuni lämpenemään 180 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet.
3. Raasta kesäkurpitsa. Yhdistä raasteeseen kananmunat ja öljy.
4. Yhdistä kaikki aineet, sekoita hyvin puulastalla.
5. Voitele leipävuoka ja leivitä se siemenillä. Kaada taikina vuokaan.
6. Paista uunin keskitasolla noin tunnin ajan.

Leipä edestä....



... ja takaa...


... sekä kaverinsa tattaririeskan kanssa kuvattuna.'

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsapasta on aika vanha juttu.

Mutta se ei tarkoita, ettei se voisi olla hyvä juttu!

Varsinkaan kun hommaa itselleen julienneleikkurin, jolla kesäkurpitsan saa spagetoitua alta aikayksikön! Leikkurin ostin Stockalta ja se maksoi kympin. Jos tykkää tehdä vegespagettia tai muuten tehdä ohuita suikaleita, niin suosittelen. Aika kivasti tuolla saisi suikaloitua kasvikset vaikkapa wokkiin.

... UNO!

Ota yksi kesäkurpitsa ja yksi julienneleikkuri. Anna palaa!


... DOS!

Ihaile aikaansaatuja spagettisuikaleita! Heitä kesäkurpitsan höttöinen keskiosa poikaystävän aamusmoothieen (siihen samaan, johon laitoit myös vähän puolukkaa ja avokadopuddingisi jämät).


... TRES!

Laita spagetit kiehuvaan veteen ja keitä kaksi minuuttia. Nauti parhaan pastakastikkeesi kanssa.


Spagettikastikkeen tein savustetusta makrillista. Ei ollut niin hyvää, että tekisin reseptistä erillistä postausta, mutta kirjoitan sen tähän ylös itselleni, jotta voin jonakin kauniina päivänä tehdä siitä paremman: 1 sipuli, 200 g savustettua makrillia, 3 tomaattia, 4 rkl turkkilaista jogurttia.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Socca eli yksinkertainen kikherneleipä

Muistatteko kun pienenä leikittiin rikkinäistä puhelinta? Sama viestien vääristymisilmiö tapahtuu varmasti reseptiblogeissa, kun yksi kirjoittaa reseptin, toinen muokkaa sitä ja postaa oman versionsa - jota sitten puolestaan joku kolmas versioi. Kun resepti on vähän aikaa kiertänyt, se on jo täysin muuttanut muotoaan.

Tämä tuli mieleeni nyt, kun aion kirjoittaa blogiin soccan reseptin.

Olenko koskaan syönyt aitoa soccaa? En. Mutta olen netistä löytämäni reseptin perusteella tehnyt kaksi erilaista versiota, ja pitänyt molemmista. Kyseessä on nimittäin Ranskassa Nizzan alueella suosittu katu- tai pikaruoka.

Toisaalta – jos alkaa filosofoimaan ruoan syvintä olemusta, niin voi pohtia millä perusteella vaikka kategorioimme ruskean kastikkeen ruskeaksi kastikkeeksi (kuinka ruskeaa sen pitää olla?) tai onko pizza pizza, jos siinä ei ole pohjaa.

Soccan reseptin bongasin kai alunperin David Lebovitzin blogista. Tein sitä kesällä mökillä alkuperäisen reseptin mukaan paistaen sen uunissa kuumalla levyllä. Minulla ei kotona ole tarkoitukseen sopivaa levyä, joten resepti ei päässyt kotona kokkausrepertuaariin. Sitten eräänä iltana pohdiskelin mitä söisin kotiaamun aamupalaksi ja koin suuren ahaa-elämyksen: soccanhan voisi paistaa paistinpannulla! Ja niin syntyi tämä yksinkertaistettu socca.



Socca eli yksinkertainen kikherneleipä

Tästä määrästä tulee kaksi paistinpannun kokoista lettusta

1 dl kikhernejauhoa
1 dl vettä
suolaa
oliiviöljyä paistamiseen

Vapaaehtoiset lisukkeet:
-        mustapippuria
-        rosmariinia
-        ohueksi suikaloituja kasviksia

Sekoita vesi ja jauhot haarukalla niin että jauhoon ei jää paakkuja. Lisää joukkoon suola ja mausteet (mustapippuri sopii kikhernejauhon makuun loistavasti). Anna taikinan levätä hetken ajan tai yön yli. Jos haluat, voit lisätä taikinaan ohueksi suikaloituja kasviksia.

Lämmitä paistinpannu kuumaksi. Lisää pannulle oliiviöljy. Kun öljy on kuumentunut, kaada pannulle puolet taikinasta. Kun toinen puoli on paistunut, käännä lettunen ympäri. Paista kypsäksi myös toiselta puolelta.

lauantai 29. syyskuuta 2012

Gluteenittomia jauhoja

Pitkään käytin leivonnassa vain hamppujauhoa ja erilaisia pähkinäjauhoja. Sitten aloin tekemään kokeiluja tattarilla (esim. peruna-tattaririeska). Nyt kaapissa on myös riisijauhoa, hirssijauhoa, tapiokaa ja kikhernejauhoa.

Tattari oli kyllä vuosien pähkinäjauhojakokeilujen jälkeen käänteentekevä. Tänäänkin aamupalapöydässä oli tattarileipää.

Näitä erikoisempia jauhoja saa jo monista tavallisista marketeista ainakin pääkaupunkiseudulla. Jos hinta on kriteerinä, kannattaa tarkistaa etnisten kauppojen valikoima. Tämän kolmikon ostin Vii Voanista.


Vasemmalla pienessä pussissa hirssijauhoa, takana oikealla jättipussi kikhernejauhoa ja edessä pussillinen tapiokaa. Koko setti maksoi alle viisi euroa.

torstai 27. syyskuuta 2012

Tunisialainen kasviskeitto

Tällä keitolla lähtee flunssa!



Tunisialainen kasviskeitto

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli pieneksi pilkottuna
1 tl harissaa
1 tl paprikamaustetta
1 tl kuminansiemeniä
1 tl jauhettua korianteria
2 tomaattia pieneksi pilkottuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1 selleri pieneksi pilkottuna
1 kesäkurpitsa pieneksi pilkottuna
8 dl vettä
puolikas sitruuna
suolaa, pippuria

1. Tee ensin esivalmistelut, eli pilko sipuli, tomaatit, valkosipuli, selleri ja kesäkurpitsa.
2. Laita pataan oliiviöljy. Kun öljy on kuumentunut, lisää pilkottu sipuli.
3. Kun sipuli on kuullottunut, lisää pataan mausteet. Sekoittele hetki.
4. Lisää sitten valkosipuli, selleri ja kesäkurpitsa. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoittele kasviksia hetki, ja lisää sitten vesi. Kuumenna vesi kiehuvaksi.
5. Anna padan porista miedolla lämmöllä. Kun kesäkurpitsa on kypsynyt, poista sitruunanpuolikkaasta kuori ja siemenet ja pilko se pieneksi. Lisää pilkottu sitruuna pataan.
6. Anna maustua viitisen minuuttia.
7. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
8. Laita keitto takaisin levylle ja tarkista maku. Kun maku on kohdillaan, keitto on valmis!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Gluteeniton omenapiirakka

Kirjoitin eilen blogiin gluteenittoman kesäkurpitsa-suklaakakun reseptin, jota suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! Koska reseptin kakkutaikina oli mielestäni niin mainio, testasin samaa pohjaa - tosin ilman suklaata, omenapiirakkaan. Ja omenapiirakasta tuli ihan jymymenestys! Pohja maistui ihan piparkakkutaikinalta!


Kun liotetut taatelit, kookosöljyn ja veden sekoittaa blenderissä kunnolla, muistuttaa tulos perinteisessä leivonnassa käytettävää sokeri-munavaahtoa. Kun joskus on aikaa, kehittelen varmasti tällaisia reseptejä enemmänkin.

Gluteeniton omenapiirakka

Love it, love it, love it!

3 tai neljä pientä omenaa
2 rkl kanelia

1 dl kookosjauhoa
1,75 dl hirssijauhoa
1,2 dl tapiokajauhoa
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl merisuolaa
1 tl kardemummaa
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2,5 dl taateleita
2,5 dl kiehuvaa vettä
3,5 dl kesäkurpitsaraastetta
3 rkl kookosöljyä

1. Laita kulhoon taatelit ja kookosöljy. Kaada päälle kiehuva vesi. Anna seoksen jäähtyä vähintään 10 minuuttia. Mitä kuivempia taatelit ovat, sitä kauemmin niiden kannattaa antaa liota.
2. Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet.
3. Pilko omenat pieniksi paloiksi. Sekoita kaneli omenan paloihin.
4. Voitele kakkuvuoka ja kaada pohjalle omenan palat.
5. Laita taatelit ja liotusneste blenderiin. Sekoita tasaiseksi massaksi.
6. Lisää kesäkurpitsaraaste ja taatelimassa kuiviin aineisiin. Sekoita hyvin.
7. Kaada seos kakkuvuokaan omenoiden päälle. Paista 175 asteessa 40-55 minuuttia.
8. Kun kakku on jäähtynyt, kumoa se tarjoiluastialle.

Itämainen lehtikaali-katkarapusalaatti

Eilen tein ihan vahingossa ihan tosihyvän pikku ruoan. Huomasin vahingon nimittäin tänään, kun söin ruoan jämät aamupalaksi ja salaatti oli ehtinyt kunnolla maustua. :)

Itämainen lehtikaali-katkarapusalaatti

Marinadi:
- sesamöljyä
- hienonnettua inkivääriä
- hienonnettua valkosipulia
- hienonnettua chiliä tai sambal oelekia
- sesamöljyä
- soijakastiketta

Muut ainekset:
- sulatettuja pakastekatkarapuja
- lehtikaalia
- keitettyä riisiä (voi jättää pois)

1. Yhdistä marinadin ainekset.
2. Poista lehtikaalista ruodot. Silppua lehdet saksilla hienoksi silpuksi.
3. Hiero marinadia lehtikaaliin muutaman minuutin ajan, niin että lehdet pehmenevät.
4. Yhdistä lehtikaaliin katkaravut ja halutessasi myös hiukan keitettyä, jäähtynyttä riisiä.
5. Anna maustua jääkaapissa ainakin pari tuntia.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Gluteeniton kesäkurpitsa-suklaakakku

Kesäkurpitsaa ja suklaata! Mikäs sen parempi yhdistelmä? No joo, ei ehkä ihan match made in heaven, mutta kakussa näiden pariuttaminen sujuu. Ihan vain siitä syystä, että kesäkurpitsa ei maistu kakussa ollenkaan, vaan tuo siihen mutakakkumaista pehmeyttä.

Tämä resepti on alkuperäiseltä nimeltään Date Sweetened Zucchini Fudge Cake ja se on peräisin Hope for Healing -nimisestä blogista. Kirjoitan tähän reseptin suomeksi ja desin mittoja käyttäen, sillä siitä saattaa olla jollekin apua. Aloittaville blogikokeilla tosin voisin sanoa vinkiksi, että jos seurailee paljon jenkkiblogeja, kannattaa ehkä ostaa itselleen jenkkitilavuuksia mittaavat välineet. Kannattaa myös tarkistaa keittiössä jo olemassa olevat välineet: useissa desin mitoissa näkyy mitat sekä deseissä että kupeissa.

Tähän reseptiin tulee tummaa suklaata, joten käyttämäsi suklaa määrää sen, onko kakku kokonaan ilman valkoista sokeria. Luulen kuitenkin, että suklaan voi myös jättää pois. Tällöin tietenkään kakku ei ole yhtä suklainen, mutta kuitenkin makoisa. Päätä itse. Olen samaa pohjareseptiä käyttäen – mutta ilman suklaata – tehnyt myös omenapiirakan.

Jos reseptiä noudattaa, niin tuloksena on jonkin verran terveellisempi mutakakku.

Gluteeniton kesäkurpitsa-suklaakakku

0,75 dl (1/3 kuppia) kaakaojauhoa
0,75 dl (1/3 kuppia) kookosjauhoa
1,2 dl (1/2 kuppia) hirssijauhoa
1,2 dl (1/2 kuppia) tapiokajauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl leivinsoodaa
0,5 tl merisuolaa
0,5 tl kanelia
2 rkl pellavansiemenrouhetta
2,5 dl taateleita
2,5 dl kiehuvaa vettä
58–87 grammaa tummaa suklaata
3,5 dl kesäkurpitsaraastetta
3 rkl kookosöljyä

1. Laita kulhoon taatelit, kookosöljy ja tumma suklaa. Kaada päälle kiehuva vesi. Anna seoksen jäähtyä vähintään 10 minuuttia. Mitä kuivempia taatelit ovat, sitä kauemmin niiden kannattaa antaa liota.
2. Yhdistä toisessa kulhossa kaikki kuivat aineet.
3. Laita taatelit ja suklaaneste blenderiin. Sekoita tasaiseksi massaksi. Hillitse itseäsi, että et söisi kaikkea massaa heti!
4. Lisää kesäkurpitsaraaste ja suklaamassa kuiviin aineisiin. Sekoita hyvin.
5. Kaada kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa 40-55 minuuttia.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Oliiveilla maustetut kanankoivet riisipedillä

Katkaisen kuivan blogikauteni kanareseptillä. Kana ei ole kuulunut ruokavaliooni kovinkaan kauaa – ensin olin pitkään kasvissyöjä, ja sitten kun aloin syömään lihaa, välttelin kananlihan syömistä. Osittain syy oli kaiketi eettinen, enkä ole mitenkään ylpeä siitä, että tämän reseptin kehittelyssä käyttämäni kana (tai oikeastaan kukonpoika) ei ole nähnyt maailmaa sellaisena, kuin kanan kuuluisi.

Kävimme kesällä pariin otteeseen Haltialan tilalla, jossa mielenkiintoisimmiksi eläimiksi paljastuivat kanat. Oli kiva katsella kanoja, jotka saivat elää mukavaa kananelämää isossa ulkoaitauksessa. Yksi kana kaivoi itselleen kuoppaa antaumuksella ja toinen yritti lusmuillen päästä osalliseksi valmiiksi kaivetusta kuopasta. Kukko tepasteli ympäriinsä ylväänä. Loput kanat eivät olleet ollenkaan kiinnostuneita kuoppadraamasta. Mielenkiintoisia tyyppejä nuo kanat, kuten me kaikki.

Mutta niin, silti noiden otusten lajitovereiden koivet päätyivät tänään pataan.

Oliiveilla maustetut kanankoivet riisipedillä
  • hiukan oliiviöljyä tai voita
  • 2 dl puuroriisiä
  • kuivattua tai tuoretta timjamia
  • 5,5 dl vettä
  • 1,5 tl harissaa
  • 15 oliivia
  • 5–10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 2 tomaattia lohkoina
  • 700 g kanan- tai kukonpojankoipia
 

















1. Voitele vuoka oliiviöljyllä tai voilla.
2. Kaada puuroriisi tasaisesti vuokaan.
3. Asettele riisin päälle kuivattuja tai tuoreita timjamin oksia, ja lisää sitten niiden päälle kanankoivet. Asettele myös tomaattilohkot riisipedille.
4. Silppua oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit.
5. Sekoita veteen harissa, oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit. Kaada neste kanankoipien päälle.
6. Paista 200 asteessa noin tunnin ajan.

Olimme aika innoissamme tästä ruoasta, koska arjessa on melko mukavaa, kun koko ruoka kypsyy yhdessä astiassa, eikä välillä tarvitse sekoitella tai lisätä aineksia. Kun ainekset on laitettu pataan, ei tarvitse muuta kuin odottaa. Lisäksi tätä riisien ja kanankoipien yhdistelmää voi maustaa juuri sillä tavalla kuin haluaa, tai niillä mausteilla, jota kaapissa sattuu olemaan. Kunhan riisin ja nesteen määrän pitää samana, kokeilujen pitäisi onnistua. Ehkä sekoitamme ensi kerralla nesteeseen soijakastiketta ja inkivääriä. Tai sitten käytämme kookosmaitoa ja thaimaalaisia mausteita. Tai ehkä otamme käyttöömme garam masalan, ja siirrymme intialaisen ruoan maailmaan. Kerron näistä sitten myöhemmin!

maanantai 6. elokuuta 2012

Palstan antimia & lomalle lomps

Blogi hiljenee hetkeksi, koska seuraavat kolme viikkoa lomailen kokonaan ilman nettiä.


Kuvissa palstan satoa tältä vuodelta: salaatti omista salaatinlehdistä, sipulista ja porkkanasta sekä marjakimara kookos-rommihileellä.



sunnuntai 5. elokuuta 2012

Peruna-tattaririeska

Kutsuako tätä nyt sitten leiväksi, rieskaksi vai perunapiirakaksi? Joka tapauksessa hyvää on, ja gluteenittoman puolison mielestä tyydyttää täysin karjalanpiirakkahimot. Näissä leivissä on rapea kuori, mutta ne ovat sisältä pehmeitä.

Kaikki rieskaan tarvittavat määrät ovat vähän summamutikoita. Olen tehnyt tätä leipää useita kertoja mittailematta aineita, ja lopputulos on aina ollut onnistunut. Mitä enemmän perunaa, sitä enemmän perunan makua. Kertaakaan ei ole tapahtunut mitään fiaskoa - siis sellaista, että leipä ei olisi irronnut pellistä tai muuta vastaavaa. Koostumusongelmia ei ole ollut, vaikka yhdessä versiossa käytin perunoiden sijaan kermaan tehtyä kukkakaalimuusia! Tehosekoittimessa surautettu liotettu tattari pysyy paistettaessa niin hyvin kasassa, että taikinan sitomiseen ei tarvita kananmunaa, niin kuin useissa muissa leipäresepteissäni.

Peruna-tattaririeska

n. 700 g perunaa
n. 1 dl perunoiden keitinvettä (jos keitinvesi ei ole tallessa, käytä tavallista vettä)
n. 1 tl suolaa
n. 1,5 dl tattarisuurimoita liotettuna (liotessaan määrä tuplaantuu, eli liotettuja suurimoita on n. 3 dl)
n. 3 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

Edellisenä päivänä:
  1. Huuhdo tattarisuurimot ja laita ne likoamaan yön yli.
  2. Keitä perunat ja ota pari desiä keitinvettä talteen.
Leipomispäivänä:
  1. Huuhdo tattarisuurimot hyvin. Laita tattarisuurimot, desi keitinvettä, puolet perunoista ja hiukan suolaa tehosekoittimeen ja surauta aineet tasaiseksi puuroksi. Koostumuksen tulisi olla suurinpiirtein samanlainen kuin kaurapuurossa. Jos seos on liian paksua, lisää vettä.
  2. Lisää loput perunat, oliiviöljy tai voisula ja tarvittaessa myös vettä. Syy siihen, miksi en laita kaikkia perunoita kerralla, on se, että haluan taikinaan jäävän hiukan perunapalasia. Jos kaikki perunat lisää heti alussa, tulee seoksesta todella tasainen. Niinkin voi tietenkin halutessaan tehdä.
  3. Kun kaikki perunat ovat rikkoutuneet ja taikinan koostumus on sopivan puuromainen, tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.
  4. Tiputtele taikinaa lusikalla kasoiksi leivinpaperille. Levitä kasoja niin, että leivät ovat karjalanpiirakoiden kokoisia.
  5. Paista 225 asteessa, kunnes leivät saavat väriä pintaansa (noin 10 minuuttia). Ota pelti uunista, käännä leivät ja anna paistua vielä hetki.

lauantai 4. elokuuta 2012

Ravintolat, Porvoo: Bistro Sinne ja Pienen suklaatehtaan jäätelö

Heinäkuussa tuli käytyä kesäretkellä Porvoossa (ehkä ensi kesänä tulee vihdoin mentyä sinne pyörällä - tällä kertaa alla oli vielä automobiili).

Olimme varanneet brunssin Bistro Sinnestä. Sinnen brunssilla alkuruoka on buffetissa, ja alku- ja pääruoat tarjoillaan pöytään. Alkuruoat olivat yksinkertaista, mutta hyviä: silakkaa, lohta, mummon kurkkuja, caesar-salaattia. Raikasta ja perinteistä. Alkuruoat tarjoillaan keittiön edessä olevalta tiskiltä, joten alkuruokaa ottaessa voi ihailla muiden ruokailijoiden pääruokien valmistumista. Siinä kyllä herää ruokahalu väkisinkin!

Pääruoka tarjoiltiin pöytään ja valittavana oli kala- ja lihavaihtoehto. Minä otin paikallisen kalastajan päivän kalansaaliin. Ruoka oli kaunis ja kastike oli aivan fantastinen!

Jälkiruokana oli pieni pala raparperipiirakkaa. Sinällään ihan ok, mutta itse en enää kovin paljon lämpene kakkumaisille jälkkäreille. Tai ylipäänsä sille käytännölle, että brunssiin sisältyy "pakollinen" jälkiruoka. Itse tykkään enemmän siitä, että jälkiruoka on buffetissa ja sen saa ottaa tai olla ottamatta ja koostaa mielensä mukaan. Tai sitten ottaisin kakun sijaan mieluummin vaikka cappuccinon.

Jälkiruoan suurin heikkous oli oikeastaan se, että olimme jo Porvoossa pyöriessämme saaneet maistaa jotakin aivan fantastista: Pienen suklaatehtaan jäätelöä. Jos menette Porvooseen, syökää ehdottomasti purkillinen suklaatehtaan lakujäätelöä! Niin hyvää, että meinaa melkein kyynel tirahtaa!

Sinnelle annan pisteet lähiruoan käytöstä ja kauniista sisustuksesta. Ainoa miinus on ikkunasta avautuva maisema: rakennustyömaa. Jos siis menet Sinneen romanttiselle illalliselle, aseta puolisosi istumaan niin, että hän voi tuijotella vain syvälle silmiisi ja takaseinään.



perjantai 3. elokuuta 2012

Peltileipä tattarista

Viime viikkoina olen tutustunut tattariin. Tattari ei ole vilja eikä sisällä gluteenia, joten olen ajatellut sen olevan hyvä tapa lisätä hiilihydraattien määrää ruokavaliossa.

Testailen tällä hetkellä vähän omia tuntojani - sitä, miten hyvin kroppa sietää gluteenia, maitoa ja hiilihydraatteja. Vaikka niin kovin mielelläni eläisin pelkillä perunaleivoksilla ja punaviinillä, niin vaikuttaa siltä, että kroppa vaatii paleota. Nyt kun on taas kokenut hiilihydraattien aiheuttamaa verensokerinheilahtelua, tekee mieli palata häntä koipien välissä tiukkaan paleoon.

Tosin ensin lomailen Kreikassa, ilman minkäänlaisia ruokarajoituksia. Olen aika innoissani, sillä aikaisemmin olen lomaillut etelässä vain kasvissyöjänä, ja melko ronkelina sellaisena. Nyt olen kaikkiruokainen, joten tulee olemaan ihanaa saada testailla kaikkea!

*tuulettaa*

Niin, mutta siis takaisin tattariin ja niihin hiilihydraatteihin, joiden haluaisin olevan hyväksi minulle, mutta jotka eivät sitä ilmeisesti suurissa määrin ole.

Peltileipä tattarista

Tattarisuurimojen käyttäminen leivonnassa on äärimmäisen yksinkertaista.

  1. Pari desiä tattarisuurimoita huuhdellaan edellisenä iltana ja laitetaan likoamaan. Likoamisveteen voi laittaa vähän viinietikkaa tai sitruunaa, jos haluaa hifistellä.
  2. Seuraavana päivänä tattarisuurimot huuhdellaan hyvin. Sitten ne surautetaan tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella tahnaksi. Lisätään suurimoiden joukkoon vähän vettä, jotta saadaan puuromainen koostumus, sekä hieman suolaa. Tarkistetaan maku.*
  3. Levitetään tattaripuuro pellille yhtenäiseksi levyksi ja paistetaan 225 asteessa.
  4. Kun leipä on saanut väriä, se voidaan kääntää, jotta se paistuisi tasaisesti.
* Tässä vaiheessa taikinaan voidaan lisätä esim. porkkanaraastetta, siemeniä tai keitettyjä perunoita. Osan suurimoista voi myös lisätä taikinaan myöhemmin, jolloin saadaan leipään enemmän purutuntumaa.




Liotettuja tattarinjyviä voi käyttää sellaisenaan myös tuorepuuroihin. Tällöin liotetut ja huuhdellut suurimot siis sekoitetaan yhdessä marjojen tai hedelmien kanssa. Tattari on siis aivan fantastinen lisä aamupalojen tarvikevarastoon!

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Taydellinen, alaston suklaapatukka

Tänään näin työmatkalla maassa suklaapatukan käärepaperin ja luulin sitä pikkulinnuksi. Minusta siinä oli jotain runollista. Olisi kai pitänyt kirjoittaa se Facebook-statukseen. Sen sijaan kirjoitinkin sen tänne blogiin, heh.

Nyt seuraa suklaapatukkasuositus (tätä patukkaa en erehdy luulemaan pikkulinnuksi):

jos haluat syödä sokerittoman suklaapatukan, syö Nakd-merkin Cocoa Mint -patukka.



Patukka painaa 35 grammaa ja sisältää:
- taatelia 48 %
- cashewta 29 %
- rusinoita 17 %
- kaakaota 6 %
- luontaista minttu- ja suklaa-aromia

Ja se maistuu Pätkikseltä! Nakd-merkillä on muitakin suklaisia patukoita, mutta niitä en ole testannut. Tätä suosittelen kyllä lämpimästi!

Nakd-merkkiä myy ainakin FitnessFirst-verkkokauppa ja Punnitse ja Säästä. Oman patukkani taisin ostaa jostakin tamperelaisesta ekoliikkeestä, jossa vierailin jokin aika sitten.

Huom! Tämä ei ole sponsoroitu mainos, sillä minua ei sponsoroi kukaan (nyyh)!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kokkisodan tulos

Kerroin eilen kokkisodasta ja arvuuttelin, mitä tekisin jääkaapissa olevista aineksista ruoaksi.

Loppujen lopuksi törmäsin eilen uuteen ruokablogiin, joka vei aterian itämaiden suuntaan. The Spice Spoon -blogissa pakistanilais-afghanistanilainen Shayma bloggaa omien juuriensa inspiroimaa ruokaa. Mitä voin sanoa? Mausteita, mausteita, mausteita! Eli count me in!

Ruoaksi valmistui siis juustokuminalla maustettua kaalisalaattia, tarator-kastiketta, peruna-tomaattipaistos ja yrttiset jauhelihakepakot.



Peruna-tomaattipaistos

- neljä keitettyä perunaa
- kolme tomaattia
- neljä kananmunaa
- punasipulia
- oliiviöljyä
- mausteina suolaa, pippuria ja sumakkia

1. Viipaloi perunat ja tomaatit. Pilko sipuli.
2. Voitele vuoka oliiviöljyllä.
3. Peitä vuoan pohja perunasiivuilla.
4. Lado perunoiden päälle tomaattiviipaleet.
5. Ripottele päälle pilkottu punasipuli ja mausteet.
6. Lado päälle loput perunaviipaleet.
7. Riko lopuksi vuokaan kananmunat. Tarkoitus on, että kananmunat kypsyvät keltuaisineen päivineen vuoan päällä.
8. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes kananmunat ovat hyytyneet.

Jauhelihakepakot

Pienenä meillä syötiin usein kepakoita. En tiedä mikä niissä vetosi lapseen, mutta tykkäsin niistä ihan älyttömästi. Toisaalta kaikki jauheliharuoat olivat - ja ovat edelleen - minun makuuni. Eilen puoliso tosin kyseenalaisti kepakkojen tarpeellisuuden, ei ymmärtänyt mihin sitä tikkua tarvitaan. No, rehellisyyden nimessä en minäkään tiedä, mutta ainakin se antaa mahdollisuuden olla välillä käyttämättä haarukkaa ja veistä!

Tämä resepti perustuu The Spice Spoon -blogin reseptiin Ami's Kebabs.

- 400 g jauhelihaa
- kaksi kevätsipulia varsineen
- 1 ruukullinen korianteria (lehdet ja varret käytetään)
- tuoreita mintunlehtiä
- 1 tuore chilipalko
- 2 rkl korianterinsiemeniä
- suolaa, pippuria
- 1 kananmuna

1. Laita kevätsipulien varret, korianteri, minttu, chili ja mausteet tehosekoittimeen tai surauta sauvasekoittimella tahnaksi. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa mausteita.
2. Lisää joukkoon kananmuna ja vatkaa se tahnaan kunnolla sekaisin.
3. Yhdistä kulhossa maustetahna, jauheliha ja kevätsipulien sipuliosa pilkottuna. Sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Muotoile tahnasta kepakoita ja laita kepakoiden sisään puutikut. Vaihtoehtoisesti voit muokata jauhelihasta pihvejä tai pullia.
5. Paista kepakot 200 asteessa uunissa, kunnes pinta on ruskea (noin puoli tuntia). Lihapihvit tai -pullat voit joko paistaa pannulla tai uunissa.

Kepakoiden kanssa oli tarjolla mustasta tahinista tehtyä taratorkastiketta.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kokkisotaa kotona: jauhelihaa, perunoita ja muutama kananmuna

Aika usein kotona kaapit ovat pullollaan ruokaa. Toisinaan ne ovat melkein tyhjät. Jälkimmäinen tilanne on minusta ruoanlaittajana melkeinpä kivempi. On kiva leikkiä kokkisotaa kotona!

Kun tänään teen ruokaa, tiedän että minulla on:
- 400 grammaa jauhelihaa
- 4 kananmunaa
- 4 eilen keitettyä perunaa ja pussillinen raakoja perunoita
- 4 tomaattia
- pari punasipulia varsineen
- yksi varhaiskaali
- porkkanoita.

Aika simppelit aineet, mutta mahdollisuuksia on monia!

1) Peruna-jauhelihapaistos

Tekisinkö uunissa jonkinlaisen paistoksen uunissa, johon tulisi pohjalle perunat, sitten paistettu jauheliha ja tomaattisiivuja. Päälle voisin rikkoa kananmunia ja paistaa paistosta, kunnes kananmunat ovat hyytyneet.

2) Paistetut perunat, lihapullat ja kaalisalaatti

Voisin paistaa perunat, ja tarjota niiden kera lihapullia ja kaalisalaattia.

3) Jauheliha-kaalipaistos ja tomaatti-sipulisalaatti

Vai paistaisinko sittenkin jauhelihan ja kaalisuikaleet yhdessä? Ja tekisinkö tomaatti-sipulisalaatin?

4) Lihapiirakka

Tekisinkö perunoista ja kananmunista piirakkapohjan? Piirakan voisi täyttää jauhelihalla ja kuorruttaa tomaateilla.

Olen iloinen siitä, että olen viime vuosien aikana oppinut laittamaan ruokaa ilman reseptejä. Kun näen edessäni ruoka-aineet, en panikoi, vaan näen mielessäni useita eri vaihtoehtoja. Saa nähdä, mitä kokkisota tänään tuottaa!

Jos olet tulossa meille tänään syömään, niin voit esittää toivomuksia :)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Reseptit järjestykseen

Nettiaika on siitä ihanaa, että yritysten ansaintalogiikka on muuttunut, ja yhtä jos toista saa netistä ilmaiseksi. Esimerkiksi ihan megahienoja reseptikortteja, joihin voi kirjoittaa omat reseptinsä! Love vs. Design -nimisellä yrityksellä on verkkosivuillaan osio, josta saa tulostella näiden tyylikkäiden korttien lisäksi ilmaiseksi vaikka mitä!

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Joogaa vedessä, vatsalihaksia kotona

Taisinkin jo kertoa, että yritän opetella paremmaksi uimariksi. Nautin vedestä ja pulikoinnista.

Tässä olisi yksi uusi tapa yhdistää vesillä olo ja liikunta:



Meidän mökillä tätä ei valitettavasti voisi harrastaa, sillä vesi on tosi matalaa ja täynnä järkyttävän isoja kivilohkareita. Veteen putoaminen voisi olla kohtalokasta. Equinoxilta löytyi myös tämä video, jossa on siisti vatsalihastreeni:


Siisti treeni, mutta sääliksi käy tota tyyppiä, joka vaan treenaa ja treenaa tunnista toiseen! :) Huomenna pääsen joka tapauksessa aloittamaan aamuni uinnilla. Ihan mahtavaa!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Matkakuume - kohteena Tallinna

Viikon päästä lähden käymään Tallinnassa.

En tajua, miksi olen aikaisemmin dissannut Tallinnaa. Sinnehän on äärimmäisen kätevä mennä Helsingistä! Jos sattuu tykkäämään brunsseista, niin kuin meikäläinen, voi nauttia aamubrunssinsa laivan buffetpöydässä suht koht huokeaan hintaan. Ja sitten sukeltaa Tallinnan tarjontaan.

Selailin äsken nopeasti tallinnalaisten kahviloita ja ravintoloita tarjontaa. Ruoka näytti olevan melkein puolet halvempaa kuin Helsingissä. En silti aio etukäteen suunnitella minne tarkalleen ottaen menen, vaan pörräilen vain ympäriinsä.

Noh - ravintoloiden hehkuttaminen etukäteen on aina vähän kyseenalaista. Raportoin uudelleen sitten, kun olen tuolla meren takana käynyt!

Törmäsin tänään eestiläiseen Nami-Nami-blogiin, joka on tutustumisen arvoinen. Reseptejä on joka lähtöön.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Randomkuulumisia

Joskus on hyvä kysyä itseltään, mitä minulle kuuluu tänään.

Minulle kuuluu hyvää, kiitos.

Joskus tosin hieman ahdistaa se, että ahdistaa. Kun kaikki on loppujen lopuksi niin hyvin, ja on niin paljon kaikkea, mistä saa olla kiitollinen. Ja aina silti löytyy jotain pientä napisemista.

Noh. En nyt kuitenkaan napise.

Tässä tämän hetken kuulumiset:
- olen viikon verran seurannut netissä uuden pyöräni saapumista luokseni. Pyörä hengaili ensin Brysselissä, vietti sitten viikonlopun Turussa ja on nyt jossakin päin Helsinkiä DHL:n autossa. Kohta siis kohtaamme!

- istutin parvekkeelle kasveja sen kummempia harkitsematta (viime vuonna viljely oli harkitumpaa). Yhteen ruukkuun heittelin krassin siemeniä, koska krassi on tosi kiva parvekekasvi - se on pikantti lisä salaatteihin ja kukatkin voi syödä. Myöhemmin huomasin, että ne, mitä luulin krassinsiemeniksi, olivatkin punajuurensiemeniä. Nyt kukkaruukussa kasvaa parikymmentä punajuuren tainta. Luultavasti annan niiden kasvaa toivoen, että lehdet kasvavat syöntikelpoisiksi. Ja että kukkaruukku ei halkea.

- viikonloppuna söin oikein hyvin ulkona ja nautin muutenkin elämästä täysin rinnoin. Syömässä kävin sekä Hämeenlinnassa Piparkakkutalossa että Porvoossa Bistro Sinnessä. Haluisin ehtiä tekemään näistä omat postaukset, mutta siltä varalta etten ehdi, suosittelen molempia lämpimästi.

- en varsinaisesti ole mikään jäätelöfani, mutta kesällä jäätelö maistuu. Parhaimmat jäätelöt tänä vuonna ovat olleet Herrgårdsin jäätelö ja porvoolaisen Pienen suklaatehtaan maitosuklaa-lakritsijäätelö, joka maistui Dracula-karkeilta (lapsuuden suosikki!). Erityismaininnan saa myös suonenjokelainen Peltolan jäätelö. Haluaisin itselleni jäätelökoneen, jotta voisin tehdä kookosmaitopohjaisia jäätelöitä.

- meillä on tänä vuonna neljättä vuotta sadan neliön viljelypalsta. Tähän mennessä satoa on saatu parsasta, raparperista, mansikoista, metsämansikoista, persiljasta ja ruohosipulista. Perunaakin voisi kai jo nostaa.

- haluaisin oppia uimaan paremmin. Mökillä tuli harjoiteltua uiskentelua useaan otteeseen. Kesän kuumin look muodostuu ehdottomasti sinisistä uimalaseista!

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kreikka mielessäin

Voi olla, että menemme kesälomalla Kreikkaan. Asia on mietintämyssyssä ja matkanjärjestäjien sivuja on selattu kuumeisesti. Mutta miten erottaa kohteet toisistaan, kun kaikki lupaavat aurinkoa ja turkoosia merta? Välimerellä saa joka paikasta herkullista ruokaa, joten meidän matkakohteelle asettamamme kriteerit - uimamahdollisuus, meri, lämpö ja hyvä ruoka - toteutuvat joka kohteessa. Mihinkään turistihelvettiin sitä ei kuitenkaan haluaisi matkustaa, ja siksi kohteita katselee vähän kriittisellä silmällä.

Oikeasti pitäisi vaan varata matka, koska lomailu ulkomailla on aina ihanaa, kohteesta riippumatta.

Kreikkalaista ruokaa voin kuolailla etukäteen vaikkapa tästä Elly says Opa! -blogista (jolla on mielestäni aivan fantastinen nimi).

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Iloinen kakku itsenäisyyden kunniaksi

Mun mielestä jälkiruoat on onnistuneita, jos ne tuo hymyn huulille. Välillä hymy tulee mausta, välillä ulkonäöstä.

Tämä Smitten Kitchen -blogista poimittu Flag cake menee ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan! Stailausidea sopii ihan yhtä hyvin viljattomaan kuin viljalliseenkin kakkuun.


Omia reseptejäni lisään blogiin taas piakkoin. Tällä hetkellä Napapilven keittiössä valmistuu kasvispainotteista ruokaa tuoreiden vihannesten kunniaksi. Leivontarintamalla uusi ykkönen on tattari, josta valmistuu uusia ruokia lähes joka päivä! Pysykää siis kuulolla!

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Uusi laji: barmetrics

Käyn kuntosalilla kolme neljä kertaa viikossa. Nostan raskaita painoja, ja kun lähden kotiin, tunnen todella tehneeni jotakin. Kuntosaliharjoittelu on tuottanut tulosta: vartaloni on muovautunut huomattavasti lihaksikkaammaksi. Painan yhtä paljon kuin ennen, mutta lihas on korvannut läskiä.

Tällä mukavalla muutoksella on kuitenkin kääntöpuoli: jos EN käy salilla, alan panikoida, että lihon ja muutun viikossa Michelin-mieheksi. Esimerkiksi lomalla, kun en kahden viikon aikana käynyt ollenkaan salilla ja söin useampia jäätelöitä viikossa, alkoi vähän ahdistaa. Tämä ajattelutapa on kurja, ja tiedän sen.

On kuitenkin hölmöä ajatella, että hyvän kunnon voisi saavuttaa vain salilla. Kun tätä videota katsoo, tulee sellainen olo, että pelkillä kehon painolla tehtävillä punnerruksilla voi päästä aika kovaan kondikseen, vaikkei tekisi mitään muuta.

Ja jos treeniin lisää vielä leikkikentillä olevat tangot, on vain taivas rajana! Me Suomessa olemme siitä onnekkaita, että varmaan lähes kaikilla paikkakunnilla on aikuisillekin tarkoitettuja kuntoilupaikkoja ulkosalla. Niitä kannattaa hyödyntää, kun liikkuu ulkona - sillä kaunista kesäpäivää ei kannata viettää sisällä hikisessä salissa!

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Uusi pyörä!

Nyt se on tilattu!

Sen jälkeen kun toukokuun lopussa entinen pyöräni Elina heitti henkensä, olen ollut ilman pyörää.

Pyörättömässä elämässä Helsinki tuntuu kutistuneelta - kaikki ei olekaan enää niin kätevästi puolen tunnin ajomatkan ulottuvilta, vaan vaatii bussimatkaa tai kahta. Viljelypalstalle ei työpäivän jälkeen ehdi kävelemällä, aamut pitää pyöräilyn sijaan käyttää bussissa istuen, viikonlopun retkikohteet ovat rajoittuneella alueella. Mälsää.

Mutta kohta kesä-Helsinki on taas ulottuvillani!

Kuvassa on uusi hopeinen salamani, Charge-merkin Hob. Toivottavasti kaunokainen saapuu luokseni pian!

lauantai 30. kesäkuuta 2012

Leangains-haasteen tulokset ja paleopohdintaa


Viimeiset kuusi viikkoa ennen lomaa yritin parhaani mukaan elää Leangains-protokollan mukaan (katso kirjoitus Leangains-haasteesta). Laskin kaloreita, pohdiskelin ravintosisältöjä ja makroravinteiden määriä. Vähensin rasvan määrää ruokavaliossa ja yritin tietoisesti syödä enemmän proteiinia. Tuloksena oli se, että laihduin muutaman kilon ja opin paljon syömisestäni. Kaloreiden laskeminen on mielenkiintoista ja sisäinen nörttini pitää siitä (mielestäni kaikki, minkä voi syöttää taulukkolaskentaohjelmaan, on lähtökohtaisesti mielenkiintoista. Etenkin siitä voi rakentaa erinäisiä käppyröitä.)

Kokeilusta opin sen, että jos en "rajoita" syömisiäni, vaan syön "normaalia" (jolla tässä tarkoitan paleota) ruokavaliotani, vaihtelee päivittäinen kalorimääräni todella paljon. Yleensä arkisin syön kaksi ateriaa ja ruokieni yhteenlaskettu kalorimäärä on melko vähäinen. Ateria minun ruokavaliollani tarkoittaa isoa kasaa kasviksia ja vähän pienempää kasaa lihaa. Kun ateria ei sisällä höttöhiilareita, kermoja ja maitotuotteita, niin kalorit pysyvät matalina. Viikonloppuisin nauttimani kalorimäärä on paljon suurempi, koska aamupalaan kuuluu useimmiten jonkinlainen ilman viljoja leivottu leipä ja sen päälle yhtä jos toista. Etenkin nämä leivän päälle ladottavat asiat ovat varsinaisia kaloripommeja!

Oli sitten arki tai viikonloppu, niin suuri osa nauttimistani energioista tulee rasvasta. Rasva on joko raaka-aineissa (syön paljon lihaa, kookosta, avokadoja) tai sitä on käytetty vapaamielisesti ruoan valmistukseen (meidän perheessämme oliiviöljyä, voita ja kookosöljyä kuluu todella paljon).

Opin kokeilusta myös sen, että "normaali" ruokavalioni on todella vähähiilihydraattinen. Koska en aiemmin ollut selvittänyt yhdenkään ruoan hiilihydraattipitoisuutta, tämä tuli minulle yllätyksenä. Esimerkkinä voin sanoa, että paleon suuri puolestapuhuja Mark Sisson suosittelee, että päivässä ei syötäisi yli 150 grammaa hiilihydraatteja. Niinä päivinä, jolloin ruokavalioni oli puhtaasti paleo, jäivät hiilihydraattimääräni noin 50 grammaan. Leangainsin ohjeiden mukaan minun pitäisi treenipäivinä syödä 243 grammaa hiilihydraatteja ja lepopäivinä 87 grammaa. Kun tajusin, kuinka vähän hiilihydraatteja söin, aloin tietoisesti nostaa niiden määrää ruokavaliossani. Söin perunoita ja riisiä etenkin treenipäivinä. Näin siksi, koska paleoruokavaliosta on ollut itselleni paljon hyötyä (katso lisätietoja esimerkiksi täältä), mutta kärsin edelleen hormoniongelmista. Luulin, että ongelmat ratkeaisivat mahdollisimman tiukalla paleolla. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Siksi tuntuu nyt hyvältä koittaa toisenlaisia ratkaisuja, kuten hiilihydraattien lisäämistä.

On tärkeää tajuta, että se mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Mitään ruokavaliota ei kannata noudattaa prikulleen vain protokollaa noudattaakseen, vaan itseään ja omaa oloaan kannattaa kuunnella.

Kaloreiden laskeminen on kaiken kaikkiaan hirvittävän teoreettinen ajattelutapa, enkä lähtökohtaisesti ala sitä kenellekään pitkällä tähtäimellä suosittelemaan. Itselleni se kuitenkin toi paljon ahaa-elämyksiä ja ihan terveitä kokemuksia siitä, että jotkut ruokavalioni peruspilariateriat ovat niin vähäkalorisia, että on hyvä pyrkiä syömään vähän myös aterioiden välissä.

Jos haluat lukea lisää Leangains-kokemuksistani, klikkaa alla olevaa leangains-tunnistetta.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kirjaviisautta

Blogin aktiiviset lukijat tietävätkin, että opiskelen työn ohella. Suoritan Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Pääaineeni on viestintä. Yliopisto-opiskeluiden lisäksi suoritin keväällä Arcadassa tutkinnon Digitaalisesta muotoilusta. Työn, opiskelun ja muiden aktiviteettien jäljiltä olin kyllä melkoisesti kesäloman tarpeessa. Loma-ajan sain maksimoitua vaihtamalla lomarahat vapaaksi, ja sen seurauksena lomailen tänä kesänä kuusi viikkoa.

Tiedän, se tekee minusta melkoisen onnenmyyrän.

Kesälomasta on nyt pidetty kaksi viikkoa ja loput lomat pidän elokuussa.

Yksi suuri ero kesäminän ja talviminän välillä on se, että kesällä ehdin lukea mitä haluan. Talvella aika kuluu iltalukemista lukuunottamatta yleensä opiskeluihin liittyvien kirjojen parissa. Kesällä taas on toinen juttu! Saan lukea hömppää, elämäkertoja, faktaa, fiktiota, ihan mitä vaan! Olen aina ollut melkoinen lukutoukka (muistan kuinka pienenä kirjastontädit huolestuivat siitä, miten saan kirjapinoni kannettua kotiin saakka) ja rakastan niin kirjakauppoja kuin kirjastojakin. Viimeiset pari vuotta olen ollut kiinnostunut ruoasta (kuten tästä blogista voi päätellä) ja useimmiten minulla on kirjastosta lainassa muutamia keittokirjoja.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut konstailemattomasta perinneruoasta, joka suomalaisittain kai useimmiten tarkoittaa lihaa, pottuja ja suolaa, tai pientä makeaa marjojen muodossa. Eilen kirjastosta mukaani lähtivät muun muassa nämä:

  • Karjalan parhaat leivonnaiset
  • Karjalainen keittokirja
  • Satakuntalainen keittokirja
  • Mat som det är någon mening med
  • Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan

Kirjoista viimeinen ei ehkä ihan istu tuohon suomalaiseen perusruokavalioon, mutta olen melkoisen tykästynyt Gordon Ramsayn makumaailmaan (olen aiemmin blogannut tästä Gordonin taratorkastikkeesta, jota suosittelen ihmeessä kokeilemaan) ja koukuttunut Gordonin Kurjat Kuppilat -sarjaan.

Lisäksi lainasin kirjan Kemiaa keittiössä, joka varmasti auttaa, kun haluan muokata keittokirjojen resepteistä omaan ruokavaliooni paremmin istuvia. Kasassa on myös Green Dayn ja Leonard Cohenin nuotteja, sillä olen alkanut soittelemaan ukulelea - parempaa kesäharrastusta on vaikea keksiä!

Ekalla lomalla luin kirjoja sekalaisista aiheista: yhden Himoshoppaaja -kirjan, yhden Neil Gaimanin, Zlatanin elämänkerran på svenska, Riadin tytöt -nimisen romaanin, yhden keittokirjan 50-luvulta ja yhden 2000-luvulta, ja varmasti jotain muutakin, jota en nyt tässä enää muista. Kuopiosta tuli ostettua kolme keittokirjaa, joista kahdesta olen jo ehtinyt koeajaa reseptejä, ja bongattua antikvariaatin myyjältä oikea unelma: suomalainen keittokirja vuodelta 1932, jonka etulehdellä oli koukeroisella käsikirjoituksella entisen omistajan nimi, lehtien välissä oli kuivattuja kasveja ja kassakuittien taakse käsin kirjoitettuja reseptejä. Hinta vain oli liian suolainen, 18 euroa, joten se kirja saa päätyä jonkun toisen aarteeksi.

Mitä sinä aiot lukea kesällä?

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Back in Helsinki ja kahvia, kahvia!

Rakastan kahvia ja kahviloissa istuskelemista. Voi olla, että kahvi ei tee minulle niin hyvää, mutta kahvilassa istuskeleminen varmasti tekee!

Olin viimeiset kaksi viikkoa mökkilomalla Pohjois-Savossa ja sain puolisonkin innostumaan kahviloissa käymisessä. Syynä intoon oli se, että mökillä ei voinut istua ulkosalla ollenkaan hyttysten takia ja lähiseuduilta löytyi useita kahviloita, joissa sai istua ulkona päivää paistattelemassa, lukea päivän paikallislehden ja halutessaan maistella myös paikallista jäätelöä (Napapilvi <3 Peltolan tervajäätelö).

Nyt sitten koitti kotiinpaluu ja tarkoituksena on pitää "mökki sydämessä", eli ylläpitää rentoa lomatunnelmaa, vaikka päivisin istuukin töissä. Kesäillat voi kuitenkin viettää juuri niin kuin haluaa!

Tänään bongasin Ellen sivuilta listauksen Helsingin parhaista kahviloista. Näistä täytyy tänä kesänä kokeilla useampi:

Helsingin parhaat kahvilat | Elle

torstai 7. kesäkuuta 2012

Loma lähenee

Takana toiseksi viimeinen työpäivä.

Töiden jälkeen kirmasin elämäni ensimmäiseen shiatsuhierontaan Hoitohuone Bodhiin. Suosittelen tuota paikkaa ja hierontaa erittäin lämpimästi.

Hieronnan jälkeen olisi tehnyt mieli mennä kotiin olemaan hissukseen, mutta olin jo ehtinyt sopimaan treffit perheen kanssa Cafe Lasipalatsiin. Iltaruokasi tuli nautittua iso ja proteiinipitoinen salaatti kyseisen paikan salaattipöydästä (tämä vinkkinä, jos tykkäät koostaa salaattisi itse).

Lopuksi päädyimme sympaattisen Eva & Manu -duon keikalle lempikauppaani Nudgeen.

Kylläpä tuli hyperlinkkejä.

Vielä yksi työpäivä, ja sitten koittaa mökkiloma.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Pettuleipää ja jäkälävelliä

Olipa taas aktiivinen viikonloppu! Tuntui siltä, että kävin kotona vain kääntymässä. Viikonlopun teemaksi muodostui ihmisten tapaaminen ja nykyajan kulutuksen pohdinta.

Lauantaina olin tyttöjen kesäretkellä Lohjalla ja Sammatissa. Kävimme  Sammatissa suomalaisen kulttuurin kehdossa, Elias Lönnrotin syntymäkodissa. Syntymäkoti oli pieni ja sympaattinen museo, joka on ensimmäisiä suomalaisia kotimuseoita – paikasta on tehty museo vuonna 1889 – siis yli sata vuotta sitten! Minuun teki vaikutuksen se, kuinka ennen tultiin toimeen vähällä. Lönnrotin yhdeksänhenkinen perhe oli asunut talossa, jossa oli yksi huone. Sänkyjä oli kolme kappaletta. Kodin seinällä oli lusikkahäkki, jossa jokaisella oli oma lusikka, joka ruokailun jälkeen nuoltiin puhtaaksi ja laitettiin takaisin häkkiin. Kyselin oppaalta, mitä Suomessa siihen aikaan syötiin. Opas kertoi, että juureksia, sekä pula-aikana ”pettuleipää ja jäkälävelliä”. Syötiin siis sitä, mikä syötäväksi kelpasi. Ruoka-aineita jatkettiin jäkälällä tai petulla, koska muuten ruoka ei olisi riittänyt.

Entä nykyajan kulutusyhteiskunnassa? Olin itse syönyt aamulla hamppu- ja kookosjauhosta sekä tahinista tehtyä leipää. Hamppujauhon olin ostanut verkkokaupasta ja tilannut kotiini. Tahini oli lennätetty lähikauppaan ties mistä. Oman ruokavalioni suurin ongelma on päätös siitä, että söisinkö tänään jauhelihaa vai makrillia ,ja söisinkö sen kanssa perunaa vai bataattia. Tässä länsimaisessa elämässä voimme vitkuttaa ja pohdiskella näitä elämän pieniä valintoja ihan loputtomiin. Meillä on super- ja hypermarketit, joissa on hyllymetreittäin muroja, karkkipusseja, vakuumipakattuja leikkeleitä, kuorittuja ja kuorrutettuja pähkinöitä, kauden jäätelömakuja, tuoreita mansikoita läpi vuoden, sen seitsemän sorttia salaatteja, valmisaterioita, pakasteaterioita, pussiaterioita, laihdutus- ja lihotustuotteita. Voimme pohtia, olisimmeko tällä viikolla vähä- vai runsashiilihydraattisella ruokavaliolla, söisimmekö kuin kivikauden mies vai kuin Aleksis Kiven seitsemän veljestä. Kiiltäväkantiset lehdet antavat meille ideoita kuluttamiseen, laihduttamiseen, lihottamiseen, sisustamiseen ja matkailemiseen.

Tuntuu niin hölmöltä.

Sunnuntaina olin kirpputorilla myymässä murto-osaa omaisuudestani. Kahvijonossa kuulin, kun ikäiseni nuorimies kertoi myyneensä parikymmentä paria merkkilenkkareitaan. Ihan vaan vitosen pari, kun ei pojalla ollut rahan tarvetta. Maailma tuntuu ihan hullulta paikalta, kun ihmiset voivat hillota kaapeissaan kymmeniä pareja kenkiä. Voivat ostaa ne kalliilla rahalla, ja myydä sitten hetkeä myöhemmin ylimääräisinä pennosilla.

Minusta tuntuu, että olemme me aika itsekkäitä ja kapeakatseisia, kun meillä on otsaa olla ahdistuneita, vaikka maailman muihin ihmisiin verrattuna olemme niin älyttömän hyväosaisia. Kuinka suuri osa maailman ihmisistä voi valita hypermarketistaan sinä päivänä muodissa olevan superruoan: ”Ottaisinko gojimarjoja, kuorittuja hampunsiemeniä, spirulinaa, saksanpähkinöitä – vai sittenkin niitä kaikkia ja pyörittäisin niistä tuhannen euron tehosekoittimessani helposti sulavan smoothien, josta saan energiaa spinning-tunnilleni, jonne menen polttamaan kaloreita, jota pähkinäruokavalioni sisältää?”
Jos et käyttäisi niin paljon aikaa oman napasi ja ulkonäkösi ympärillä pyörimiseen, mihin kaikkeen aikasi riittäisi?

Tarkoitus ei ole loukata tällä tekstillä ketään, vaan kritisoida omaa elämääni, ja sitä, kuinka helppoa on unohtaa oma hyväosaisuutensa.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Elina taisi kuolla, minä jäin henkiin

Auto ajoi eilen päälleni. Minulle ei käynyt pahasti, mutta Elina-pyörältäni taisi lähteä henki. 

Ylitin suojatietä, kun tajusin, että auto tulee minua päin. Sitten löysin itseni maasta makaamasta. Ensimmäinen ajatus oli, että pitää soittaa puolisolle. 

Niin se menee, hyvät ihmiset. Elämää pitäisi osata arvostaa joka päivä. Rakkaitaan pitäisi muistaa joka päivä. Ei pitäisi murehtia pienistä tai vatvoa sitä, onko rasvaprosentti 10 tai 30. Mitkä ovat ne asiat, joilla on oikeasti väliä? 

Vaikka sitä harmitteleekin, että miksi piti ajaa just siinä just silloin ja miksi en pysähtynyt, niin pitäisi kuitenkin muistaa, että olisi voinut käydä aika paljon pahemminkin. Nyt selvisin ruhjeilla, mutta olisihan siinä helposti voinut murtaa luunsa tai menettää henkensä.

Osaan taas vähän enemmän arvostaa elämää ja kaikkia ihania ihmisiä ympärilläni. 

Tästä viikonlopusta aion nauttia täysin rinnoin!


Tämä kuva vauhdin hurmasta Elinalla on otettu kuukausi sitten.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Vihreä riisisalaatti ja punaiset lihapullat

Jes! Näillä safkoilla väriä elämään!

Olen viime aikoina tietoisesti lisännyt hiilihydraattien määrää ruokavaliossani ja siitä syystä olen tehnyt jos jonkinlaisia riisisalaatteja. Tykkään näistä kovasti. Tarvitaan vain keitettyä ja jäähdytettyä riisiä ja sen jälkeen riisiin yhdistetään kaikkea, mitä jääkaapista löytyy. Tässä versiossa salaattiin tulee rucolaa, kevätsipulia, latva-artisokkaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Aikaisemmin julkaisin blogissa reseptin, johon tuli tomaattia ja lehtipersiljaa. Näiden lisäksi olen käyttänyt riisisalaateissa muun muassa kurkkua, kapriksia, paistettua sipulia, kesäkurpitsaa ja oliiveja.




Vihreä riisisalaatti
2,5 dl keittämätöntä riisiä
iso rasia rucolaa
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
suolaa, pippuria
pari kevätsipulinvartta
1 tölkki säilöttyjä latva-artisokkia
5-10 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja (jos käytät öljyyn säilöttyjä tomaatteja, ei salaattiin tarvitse lisätä oliiviöljyä)
tuoreita yrttejä

1. Keitä riisi paketin ohjeiden mukaan.
2. Kun riisi on kypsää, huuhdo se kylmällä vedellä, valuta hyvin ja laita kulhoon.
3. Laita tehosekoittimeen rucola, valkosipulinkynsi, oliiviöljy, omenaviinietikka ja suola. Sekoita aineksista tahna.
4. Yhdistä rucolatahna riisiin.
5. Pilko aurinkokuivatut tomaatit ja latva-artisokat ja yhdistä ne riisisalaattiin. Lisää myös joukkoon myös yrtit ja pippuri ja tarkista maku.
6. Tarjoa heti tai anna maustua jääkaapissa.

Punaiset lihapullat
400 grammaa jauhelihaa
0,5 tl suolaa
mustapippuria
2 rkl tomaattipyreetä
chilihiutaleita tai -jauhetta maun mukaan

Sekoita kaikki ainekset käsin sekaisin ja paista pannulla oliiviöljyssä tai voissa. That's it!

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Saaristolaisleipää ja kananmunalevitettä

Tässä tumman leivän ystäville sopiva gluteeniton resepti. Tämä leipä teki minun aamustani täydellisen.



Leivästä tulee puolikas pellillinen, eli noin kuusi isoa palaa leipää.  

Saaristolaisleipää
1 porkkana
1 kananmuna
1 rkl omenaviinietikkaa
0,5 tl kuminaa
0,5 tl suolaa
1 dl hamppujauhoa
0,5 tl ruokasoodaa

1. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi.
2. Yhdistä raasteeseen kananmuna, viinietikka, kumina ja suola. Sekoita kunnolla.
3. Lisää seokseen hamppujauho ja ruokasooda.
4. Levitä lusikan takaosalla leivinpaperilla ohuehkoksi kerrokseksi. Jaa veitsellä ruuduiksi.
5. Paista 175 asteessa noin 15 minuuttia.

Entä mitä voi laittaa leivän päälle, jos ei halua syödä maitotuotteita? Vaikkapa kananmunalevitettä, jonka voi maustaa haluamallaan tavalla. Kananmunalevite muistuttaa koostumukseltaan vaahdotettua voita ja levittyy leivälle helposti.

Kananmunalevite
2 kananmunaa
ripaus suolaa
tuoretta ruohosipulia

1. Keitä kananmunat kypsiksi.
2. Jäähdytä munat ja kuori ne.
3. Laita kananmunat tehosekoittimeen muiden ainesten kanssa. Sekoita tasaiseksi tahnaksi.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Viikonloppuruokaa: banaanilettuja ja kutunrahkaa

Tervehdys!

Päätän nyt blogitaukoni virallisesti. Olen selviytynyt kevätlukukauden opiskelurupeamasta (muutamaa pientä tehtävää lukuunottamatta) ja tuntuu melkein siltä, että kesäloma on alkanut. Opintopisteitä on kasassa ihan kauheasti ja tiedonjano on edelleen kova. Maailmassa on niin paljon asioita, joista haluaisi päästä paremmin selville. Kaikkea ei tietenkään tarvitse opiskella yliopistossa, ja kesälomalla on ihanaa, kun saan lukea ihan mitä kirjoja lystään. Aihepiirit taitavat liikkua lähinnä liikunnassa ja henkisessä hyvinvoinnissa, romaaneja unohtamatta.

Kolmen viikon päästä koittaa virallinen kesäloma numero yksi, ja sitä varten on jo suunnitelmia kasattu yllin kyllin. Tarkoitus on viettää mökillä yksinkertaista elämää. Nauttia herätyskellottomuudesta, lukea kirjoja keinussa, heilutella vähän kahvakuulaa, meditoida, testailla uusia reseptejä ja niin edelleen.

Viime vuonna mökkilomalla paistoin banaanilettuja harva se päivä. Vähän samaan tunnelmaan pääsin pari viikkoa sitten, kun testasin auringon paistaessa uutta banaanilettureseptiä Against all grain -blogin reseptiä mukaillen. Letut söin vaniljalla maustetun kutunrahkan ja hunajakanelin kanssa.

Siis minkä?

Kutunrahka on Saloniemen juustolan valmistamaa, Intohimo-nimistä, kutunmaidosta tehtyä rahkaa. Aiemmin olen bongannut sitä Ruohonjuuressa, mutta kun sitä tuli kotikauppaamme puolet halvempaan hintaan, oli pakko ostaa.

Ja se oli ihanaa.

Entäs sitten se hunajakaneli?

Sekoitin teelusikalliseen hunajaa hiukan kanelia ja levitin sen letuille. Ihan huippua sekin.

Kun siis ateriani koostui banaaniletuista, tuoreista mansikoista, kutunrahkasta, hunajakanelista ja kahvista, olin jotakuinkin taivaassa.


Banaaniletut tein Against all grain -blogin reseptiä mukaillen.

Banaaniletut
3 kananmunaa
0,6 dl kookosmaitoa
2 rkl kookosjauhoa
0,6 dl mantelijauhoa
0,5 tl leivinjauhetta
1 banaani
ripaus suolaa
vaniljajauhetta, kardemummaa ja kanelia

1. Muusaa banaani.
2. Lisää banaanisoseeseen kookosmaito ja kananmunat.
3. Sekoita sitten joukkoon kuivat aineet.
4. Paista pannulla kypsiksi.

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Kesäinen riisilisuke

Niin niin, lupasin pysytellä poissa blogista, mutta minkäs sille voi. Kun reseptejä pukkaa, ja haluan kirjata ne ylös. Mieluummin kuitenkin tänne, kun jonnekin ruutupaperille kuleksimaan.

Kun päivät lämpenevät, sitä automaattisesti tekee mieli kevyempää ruokaa. Enää ei tarvitse lämmittää itseään pataruoilla ja keitoilla. Kauppojen kasvistarjonta laajenee päivä päivältä ja keho tuntuu huutavan tuoreiden vihannesten perään.

Tämä riisisalaatti tarjoillaan kylmänä. Helpottaa elämää, kun haluaa tehdä ruoan valmiiksi etukäteen. Minä tein tämän jo aamulla jääkaappiin odottelemaan. Kun palasimme aurinkoiselta neljän tunnin kävelyltä, niin oli melko mukavaa, että ruoka oli jo viittä vaille valmis.

Paistelin seuraksi valkosipulilla kyllästettyjä lihapullia, jotka laitoin rucolapedille. Helppoa kuin heinänteko.



Punainen riisisalaatti

2,5 dl pitkäjyväistä riisiä / villiriisiä
10 aurinkokuivattua tomaattia
3 tomaattia
nippu lehtipersiljaa
1 rkl oliiviöljyä (jätä pois, jos aurinkokuivatut tomaatit ovat öljyyn säilöttyjä)
2 rkl omenaviinietikaa
mustapippuria, suolaa

1. Valmista riisi valmistajan ohjeiden mukaan.
2. Kun riisi on valmis, huuhtele se kylmällä vedellä ja laita kulhoon.
3. Lisää joukkoon oliiviöljy ja omenaviinietikka.
4. Pilko tomaatit ja silppua aurinkokuivatut tomaatit. Lisää joukkoon.
5. Silppua mukaan myös lehtipersiljan lehdet.
6. Mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.
7. Tarjoa heti tai anna maustua jääkaapissa.

Jos olet kasvissyöjä, lisää salaattiisi papuja tai tarjoa se falafelien kanssa, niin saat mahasi kunnolla täyteen.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...