keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Miten Leangainsin kanssa sujuu?

Hei!

Olen huomannut, että blogiin tulee jonkin verran väkeä etsimään tietoa Leangainsistä. Olen aikaisemmin kertonut testanneeni Leangains-menetelmää ja selittänyt lyhyesti mitä se on. Tuolloin tietoni Leangainsista olivat nykyistä vähäisemmät, enkä vieläkään ole mikään ekspertti.

Tässä linkit Leangains-tarinani ensimmäiseen ja toiseen osaan.

Yleisesti kehonrakennuksessa/kuntosaliharjoittelussa on kaksi vaihetta. Toisessa kasvatetaan lihasta ja toisessa karsitaan kropasta ylimääräisiä rasvoja. Leangainsin perusteella pitäisi pystyä tekemään näitä molempia samanaikaisesti. Käytännössä treenipäivinä syödään enemmän kaloreita ja hiilihydraatteja. Niinä päivinä, jolloin ei treenata eikä kuluteta paljon energiaa, syödään sitten vähemmän. Omat Leangainsin mukaiset päivän kalori- ja makroravinnetarpeet voi laskea esimerkiksi tällä laskurilla.

Kaiken tämän jälkeen voin paljastaa, että en itse laske kaloreita enkä makroravinteita. Pidän mielessäni periaatteet, eli pyrin syömään hiilareita lähinnä treenin jälkeen. Lisäksi pätkäpaastoan Leangains-protokollan mukaan, eli pidän illan viimeisen ja aamun ensimmäisen ruokailun välissä noin 14 tunnin tauon. Jonain päivinä tauko on pidempi, jonain lyhyempi.

Miten on sujunut?

Siinäpä kysymys. Mitä pidemmälle sukellan kuntoilun ja ravinnon maailmaan, sitä monimutkaisemmalta tuo maailma tuntuu. En voi sanoa Leangainsin olevan vastuussa niistä negatiivisista ja/tai positiivisista vaikutuksista, joita olen nyt kokenut. Olen nimittäin samaan aikaan ottanut tiukemman linjan paleoruokavalion suhteen. Toisaalta treeniohjelmani on tainnut tulla siihen pisteeseen, että kehitystä ei enää tapahdu. Kropassa tapahtuvat muutokset ovat monen eri asian summa: liikunnan, ravinnon, levon, henkisen terveyden, elämäntapojen, ystävyyden, rakkauden.

Suosittelisin kuitenkin kokeilemaan Leangainsia, jos siitä on kiinnostunut. Olen viime viikkoina laihtunut sekä tehnyt uuden maastavetoennätyksen. Energiatasoni ovat olleet hyvät. Olen päässyt enemmän sinuiksi nälkähormonieni kanssa eli osaan paremmin tulkita, onko minulla oikeasti nälkä vai ei ja milloin olen kylläinen. Jos vertaan oloani siihen, millainen se oli joulukuussa kun en paleoinut, on olossa eroa kuin yöllä ja päivällä. Jouluna tarvitsin aamupalaa heti herättyäni, halusin syödä parin tunnin välein, käsi kävi suklaakulholla mieltä nopeammin ja olin koko ajan vetämätön. Nyt on energiaa ja olo on terve. Ja se on tärkeintä se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...