maanantai 12. maaliskuuta 2012

Paleolaiva jatkaa matkaansa

Blogissa olen kertonut noudattavani paleoruokavaliota. Paleoruokavalio (kuten useimmat ruokavaliot), on täynnä rajoituksia. Tietyt asiat ovat kiellettyjä, paleossa lähinnä viljat ja sokerit.


Paleon ympärillä pyörinyt blogosfääri tuntuu olevan muuttamassa suuntaansa. Laura kertoi tänään luopuneensa paleosta. Monkeyfoodin Meri kirjoittaa iloisena perunan ja juuston iloista.


En ole itse ollut koskaan sellainen ihminen, joka sokeasti uskoo johonkin asiaan tai pystyy sataprosenttisesti (ilman pienintäkään skeptisyyttä) heittäytymään juttuihin mukaan. Minulle paleoruokavalio on aina ollut ja on edelleen täynnä kysymyksiä, ihan samoin kuin mikä tahansa ruokavalio. On ihan hyvä miettiä, miksi jättää jotakin syömättä, on kyseessä sitten vilja, vesipuhveli tai vadelma.


Suurin yllätys itselleni tällä paleotiellä on ollut, että maitotuotteet eivät sovi minulle. Luulin aluksi, että viljat, sokeri ja kahvi ovat suurimmat ongelmien aiheuttajat. Nyt onkin paljastunut, että maitotuotteet saavat vatsani sekaisin. Mahdollisesti tulen jossakin vaiheessa testaamaan ruokavaliota, jossa on viljatuotteita, mutta ei ollenkaan maitotuotteita. Ihan vain siksi, että tietäisin millä ruokavaliolla minä parhaiten voin. Jos gluteeni ei aiheuta minulle terveysongelmia, on sen välttely turhaa. Siis kuten Laura kirjoittaa, olisi mukavaa elää sellaista elämää, jossa voi mennä kylään ilman että etukäteen tarvitsee laatia kirjallisia ohjeita siitä, mitä syö ja mitä ei. (Sanottakoon kuitenkin, että en koskaan ole ollut mitenkään noin tiukka, vaan mielestäni elämään kuuluu joustaminen ja muiden rakkaudella laittamista ruoista nauttiminen).


Siinä vaiheessa, kun muut hylkäävät paleolaivan, tulee välttämättä itselleenkin mieleen, onko tämä se oikea tie. Ihmiskokeiden tekeminen itsellä on siitä hankalaa, että ei tasan tarkkaan voi tietää, mikä mihinkin vaikuttaa. Voin nyt todella hyvin, mutta johtuuko se paleosta, meditaatiosta, liikunnasta, säännöllisistä elämäntavoista, mistä? Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että paras ruokavalio on monipuolisin ruokavalio. Puolison kanssa juuri viikonloppuna pohdittiin, kuinka tämä ”rajoittava” paleo on tehnyt ruokavaliostamme käsittämättömän monipuolisen. Kun aloitimme elämämme yhdessä, söimme varmaan viisi kertaa viikossa pastaa. Toiset viisi kertaa soijaa eri muodoissa. Joka päivä aamupalaksi leipää. Nyt viikonloppuaamiainen voi olla kalaa, lihaa, rieskoja, wrappeja, salaatteja ja munakasta – vaikka mitä! Kun laitamme ruokaa, ovat raaka-aineet mitä moninaisimpia. Viime viikkoina olen syönyt ensimmäistä kertaa vuosiin kanaa, ekaa kertaa koskaan kanalientä ja maniokkia, löytänyt uudelleen tahinin, kokeillut kookosmunatotia, testannut merilevänuudeleita… Kun tietyt perusraaka-aineet ovat jääneet ruokavaliosta pois, olen laajentanut repertuaariani huimasti ja oppinut siinä samalla kokkaamaan!


Minun laivani jatkaa ainakin toistaiseksi seilausta paleovesillä, koska minä voin nyt paremmin kuin koskaan. En kuitenkaan ajattele, että tulen syömään tällä tavalla lopun elämääni. Lähinnä tarkkailen itseäni ja yritän selvittää, millaisella ruokavaliolla minä voin parhaiten. Tästä asiasta puhuin mm. tässä postauksessa. Tiedän, että paleo on parempi kuin entinen ruokavalioni, jossa elin pastalla, pullalla ja juotavilla jogurteilla. Mutta voi olla, että kaikkein paras ruokavalio löytyy kultaiselta keskitieltä, jossa mikään ruoka-aine ei ole ”kielletty”, mutta suurin osa ravinnosta on itselle hyväksi olevia ruokia.


Omasta mielestäni paleoon, kuten mihinkään muuhunkaan ruokavalioon, ei kannata "hurahtaa". On hyvä havaita, että se mitä syöt, vaikuttaa olennaisesti siihen mitä olet. Huono olo voi parantua, kun itselle sopimatonta ruokaa lakkaa syömästä. Ihmeratkaisuja ei kuitenkaan ole olemassa ja toisaalta olo voi olennaisesti huonontua, jos tuntee syyllisyyttä "kiellettyjen" ruoka-aineiden syömisestä. Kuten olen monesti aiemminkin todennut: oppia ikä kaikki. Elämä on mielenkiintoinen matka.

1 kommentti:

  1. Niin, ehkä paleon suurin ongelma on se "hurahtaminen" ja joko-tai-ajattelu. Siihen ovat syyllisiä kyllä myös monet paleoaatteen levittäjät, kun helposti pelotellaan, että pienikin murunen / poikkeama säännöistä (jotka muuttuvat) on katastrofi. Mutta ehkä tästä oppivat kaikki – paleodudet osaavat vähän löysätä ja muut osaavat olla avarakatseisempia. Kaikki hyötyvät, jee! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...