keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pitääkö aina olla tavoitteita? Mihin kannattaa keskittyä?

Olen aina rakastanut muotilehtiä. Kauniita vaatteita, kansainvälistä tunnelmaa, ajatusta ulkonäön ja asenteen muuttamisesta vaatteiden avulla… Hävettää myöntää, että siitä ei ole kovinkaan montaa vuotta, kun katselin kuvia sillä ajatuksella, että joskus minäkin vielä näytän samalta kuin x (tähän voi laittaa milloin minkäkin kuuman mallin nimen).
Vähän aikaa sitten huomasin, että minun ja muotilehtien rakkaustarina on ainakin toistaiseksi ohi. Se maailmankuva ei enää kiehdo. Rakastan edelleen vaatteita, mutta muotikuvien ihmiset eivät enää miellytä silmääni. Mallit näyttävät kuvissa surullisilta. Vartalot näyttävät liian laihoilta ollakseen terveitä. Hymyt ovat harvassa. On hassua ajatella, että hirveän monet kuvittelevat olevansa onnellisia, jos saavuttavat tietynlaisen vartalon. Kuitenkin tuollaisen vartalon omaavat naiset näyttävät kuvissa onnettomilta! (Tosin tiedän, että aiemmin minusta kauneuteen kuului tietynlainen traagisuus. Kaunis nainen oli sellainen elokuvien kohtalotar, ei mikään iloinen hepsankeikka!)

Nykyään silmääni miellyttävät terveet ja sporttiset vartalot. Aloin kuitenkin pohtia, olenko menossa vain ojasta allikkoon. Sloganin mukaan Strong is the new skinny. Mutta hyötyykö kukaan tuollaisista ulkonäöllisistä tavoitteista? Jos käytin vuosia elämästäni siihen, että tavoittelin laihuutta, kannattaako nyt käyttää vuosia lihaksikkuuden tavoittelemiseen? Vastaus on tietenkin ei! Mielestäni terveys ja hyvinvointi ovat hyviä tavoitteita, mutta ajan käyttäminen tietynlaisen ulkonäön metsästäminen on mielestäni melkoista tuhlausta. Luin juuri lehdestä, että jossakin suomalaisessa tutkimuksessa puolet haastatelluista naisista on ilmoittanut kyselyhetkellä laihduttavansa. Puolet! Eikö tuota kaikkea energiaa voisi käyttää johonkin hyödyllisempään? Mitä me oikein kostumme pakkomielteisestä, vuosikausia kestävästä jos vain laihtuisin viisi kiloa -asenteesta?

Luin Psykologia-lehdestä tutkimuksesta, jossa oli tutkittu kirjoitusharjoitusten vaikutusta laihtumiseen. Tutkimushenkilöille oli annettu lista arvoista, kuten terveys, perhe, raha ja niin edelleen ja pyydetty laittamaan arvot tärkeysjärjestykseen. Tämän jälkeen ennen ruokailua koehenkilöiden piti 15 minuutin ajan kirjoittaa jostakin arvosta. Toisille annettiin tehtäväksi kirjoittaa tärkeimmäksi kokemastaan arvosta ja toisille heille vähiten merkittävästä arvosta. Ne, jotka kirjoittivat itselleen tärkeästä arvosta, laihtuivat koeaikana (olisiko ollut 1,25 kiloa kahden ja puolen kuukauden aikana).

En ole psykologi enkä erityisen perehtynyt kyseiseen tutkimukseen, mutta minusta tutkimustulos kertoo siitä, että kun ajatukset lakkaavat vellomasta painon ja ruoan ympärille ja ihminen keskittyy itselleen oikeasti merkityksellisiin asioihin, niin suhde ruokaan tasapainottuu ja paino alkaa ihan itsestään normalisoitumaan.

Lakatkaa vellomasta negatiivisissa asioissa, ihmiset! Keskittykää positiiviseen!

(Ja tämä pätee yhtä lailla minuun kuin muihinkin).

1 kommentti:

  1. Joo, ihan samoilla linjoilla! Olisin muotilehtiin tuhlaamillani rahoilla varmaan voinut ostaa asunnon. :D Mun mielestä mallit näyttää myös surullisilta, kylmiltä ja onnettomilta. Ja tota Strong is the new skinny -jutskaa olen pohtinut myös. Hitto, olen kuusi vuotta työstänyt oman itseni hyväksymistä ja nyt alkaa tuntua siltä, että jee, mä olen tosi jees, niin kuin oikeasti! Ihan mahtava ja vapauttava fiilis. Mä luen mieluummin Freunde von Freundenia ja ihastelen ihmisten INTOHIMO tekemiseensä huolimatta siitä, onko laiha vai lihaksikas vai jotain muuta. Ja mun mielestä on todella traagista, että melkein kaikilla naisilla on kehoonsa liittyen kompleksi. Kävin tänään juuri keskustelua aiheeseen liittyen yhden ihanan naisen kanssa ja päätettiin potkaista käyntiin yksi projekti siihen liittyen. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...