perjantai 25. toukokuuta 2012

Elina taisi kuolla, minä jäin henkiin

Auto ajoi eilen päälleni. Minulle ei käynyt pahasti, mutta Elina-pyörältäni taisi lähteä henki. 

Ylitin suojatietä, kun tajusin, että auto tulee minua päin. Sitten löysin itseni maasta makaamasta. Ensimmäinen ajatus oli, että pitää soittaa puolisolle. 

Niin se menee, hyvät ihmiset. Elämää pitäisi osata arvostaa joka päivä. Rakkaitaan pitäisi muistaa joka päivä. Ei pitäisi murehtia pienistä tai vatvoa sitä, onko rasvaprosentti 10 tai 30. Mitkä ovat ne asiat, joilla on oikeasti väliä? 

Vaikka sitä harmitteleekin, että miksi piti ajaa just siinä just silloin ja miksi en pysähtynyt, niin pitäisi kuitenkin muistaa, että olisi voinut käydä aika paljon pahemminkin. Nyt selvisin ruhjeilla, mutta olisihan siinä helposti voinut murtaa luunsa tai menettää henkensä.

Osaan taas vähän enemmän arvostaa elämää ja kaikkia ihania ihmisiä ympärilläni. 

Tästä viikonlopusta aion nauttia täysin rinnoin!


Tämä kuva vauhdin hurmasta Elinalla on otettu kuukausi sitten.

4 kommenttia:

  1. Voi Anna, onneksi sun ei käynyt kuinkaan!? Ja lepää rauhassa, Elina.

    Joka hetki on arvokas, sen meinaa aina välillä kiirehösätessä unohtaa.

    VastaaPoista
  2. No onneksi olet kunnossa! Kyllä pistää miettimään varmasti. <3

    VastaaPoista
  3. No onneksi olet kunnossa. Varmasti pistää miettimään. <3

    VastaaPoista
  4. No niin, Blogspot teki temput, sait kaksi yhdellä kertaa ja nyt kolmannenkin. :D

    Poistun häiriköimästä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...