lauantai 13. lokakuuta 2012

Identiteetin muodostusta liikunnan avulla

Kävin tänään salilla.

Tuntui siltä, etten ollut käynyt todella pitkään aikaan, vaikka tosiasiassa edellisestä kerrasta oli aikaa reilu viikko. Aloin pohtimaan sitä, miten liikunnan(kin) avulla on helppo luoda itselleen jonkinlaista identiteettiä, johon sitten helposti ripustautuu.

Sinä aikana kun olen pitänyt tätä blogia, olen kokenut, että minun liikuntaidentiteettini muodostuu pitkälti kuntosalilla käymisen perusteella. Toki olen kokeillut jalkapalloa, salsaa, reggaetonia, tankotanssia, cross trainingia ja ties mitä muuta.

Olen parin vuoden ajan treenannut salilla ohjelman mukaan ja kirjoittanut ylös jokaisen suorituskerran. Treeni on tuottanut tulosta ja vuosien varrella olen jaksanut nostaa yhä painavampia painoja. Vartalostani on muokkaantunut lihaksikas.

Aiempi identiteettini oli se, että minä olen epäliikunnallinen. Lapsena en ollut missään urheiluseurassa tai pelannut joukkuelajeja – yhden kesän kestänyttä pesäpallouraa lukuunottamatta. Olin huono koululiikunnassa. Koin, että liikunta ei ole minua varten. Toki harrastin ratsastusta, kävelin ja pyöräilin joka paikkaan, joogasin kotona, kävin tanssitunneilla, luistelin ja hiihdin. Mutta mielsin itseni aina enemmän lukutoukaksi kuin liikkujaksi.

Nykyään minut tunnetaan "sinä urheilullisena tyttönä". En enää edes osaisi olla muuta. Salilla käynnistä ja sporttisuudesta on tullut osa identiteettiäni.

Sitten tuli kesä 2012. Sain testitulokset, joiden mukaan hormonitoimintani on täysin olematonta. Vietin kolme viikkoa Kreikassa ja otin iisisti. Luovuin paleoruokavaliosta ja leangainsin mukaisesta pätkäpaastoilusta. Hikoilin ainoastaan auringosta, en liikunnasta. Toki kävelin ja uin, mutta en mitenkään ihmeellisen paljon. Kun tulin kotiin, tajusin, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka en kävisikään salilla monta kertaa viikossa. Päätin ottaa rennosti. Syyskuussa herättelin henkiin vanhaa joogaharrastustani, kävelin ja kävin uimassa. Syyskuun kuntosalikerrat voinee laskea yhden käden sormilla.

Mieli on kuitenkin siitä ihmeellinen, että se niin kovasti haluaisi tarrautua johonkin identiteettiin. Tuntuu vaikealta (vaikkakin hyvältä) harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Joogankin suhteen kävi siis niin, että halusin heti ostaa uusia joogavaatteita ja mietin joogalehden tilaamista. Tulisiko minusta sittenkin "se joogatyttö" (tiedätte varmaan sen jenkkileffojen stereotyypin)? Tänään taas nostelin rautaa salilla ja se tuntui siltä, kuin olisi tullut kotiin. Painojen nostaminen on yksinkertaista – se on aina samaa ja se tuntuu rauhoittavalta elämässä, jossa on paljon meneillään. Sain itseni kiinni ajatuksesta, että haluan sittenkin olla "se tyttö, joka nostaa raskaita painoja ja jolla on iso haba".

Onneksi tunnistan ainakin näitä joitakin ajatuksia itsestäni, enkä anna niiden viedä mukanaan. Oikeasti haluaisin olla "se tyttö, joka ylläpitää terveyttään nauttimalla elämästä ja liikunnasta".

Siinä on kuitenkin vielä opettelua.

1 kommentti:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...