lauantai 6. lokakuuta 2012

Lajikokeiluja: Cross Training

Kävin eilen yliopistoliikunnassa, joka tunnetaan myös hienolla nimellä UniSport, testaamassa Cross Trainingia. Cross Training on kai periaatteessa niin kuin CrossFit, mutta sitä ei kutsuta CrossFitiksi, koska silloin pitäisi maksaa lisenssimaksu. Toisaalta lajeissa kyllä ainakin eilisen kokeilutunninkin perusteella oli eroja. CrossFitissä ymmärtääkseni käytetään aika paljon erilaisia vempeleitä: leuanvetotankoja, levypainoja, köysiä, renkaita ja muuta sellaista. Yliopistolla taas ei ihan käytännön syistä pystytä tunnin treenin ajaksi luomaan liikuntasaliin mitään aikuisten huvipuistoa, joten vähemmällä on pärjättävä.

Aloitimme tunnin alkuverryttelyllä. Juoksimme salin ympäri, heiluttelimme käsiä, nostimme polvia, teimme askelkyykkyjä. Sitten aloimme harjoittelemaan pienissä osissa päivän liikekokonaisuutta. Tarkoitus oli siis lopputunnista tehdä liikekokonaisuus mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa, ja siksi oikea tekniikka oli tärkeä opetella.

Liikesarja tehtiin käsipainot kädessä ja se koostui kyykystä, keinunnasta selällään taakse ja takaisin kyykkyyn, nopeasta ponnahduksesta kädet suorana ylös – josta takaisin kyykkyyn, sitten lankkuasentoon, josta punnerrus, ja viimein takaisin kyykkyyn ja ponnahdus kädet suorana ylös.

Kun sarja oli hallussa ja sitä oli toistettu hitaalla temmolla, oli aika ryhtyä tositoimeen. Sarjaa toistettiin mahdollisimman monta kertaa kolmen minuutin ajan. Sen jälkeen oli puolitoista minuuttia lepoa. Ja sitten taas kolme minuuttia sarjaa.

Varsinainen treeni kesti siis kuusi minuuttia. Ja voi sitä ähinän määrää, mikä salissa kuului! Toisen sarjan aikana mun koko naama oli sellaisessa rutussa, kun yritin varmaankin naamalihaksillani vääntää itseäni ylös, kun kaikki muut lihakset olivat aivan puhki. Treenin jälkeen vaan nauratti. Endorfiineillä oli asiassa varmasti osuutensa, mutta toisaalta oli niin lystikästä, kun salillinen hyväkuntoisia nuoria ähkii kahden minuutin treenin jälkeen täysin tuskissaan.

Sellaista oli siis Cross Training. Ja nyt kun kirjoitan tätä reilut kaksitoista tuntia treenin jälkeen, koko alakroppaani sattuu. Lihakset ovat aivan riekaleina.

Cross Training ei vielä ole yliopistoliikunnan tuntivalikoimassa muuten kuin kurssimuodossa. Tuollaisia korkean intensiteetin treenejä (HIIT eli High Intensity Interval Training) voi toki helposti tehdä kotonakin. Toisaalta yhteisellä liikuntatunnilla on mukavaa jakaa tuo ihana tuska ja kipu, ja sitä automaattisesti treenaa ihan maksimissaan, kun joku huutaa vieressä ja kannustaa.

Hikeä, naurua, kipeitä lihaksia. Sitä kai treeniltä hakeekin?

2 kommenttia:

  1. Cross training on käsittääkseni old skoolia ja tuli kehiin ennen kuin crossfitiä edes oli keksitty. Mm. mun treeniguruni Ross Enamait puhuu cross trainingista. Sitä itse ainakin hinkkailin vuonna kuokka ja jussi (2008), eikä tarvittu five fingersejä. Mut joo, en olekaan vieraillut täällä blogissa aikoihin – koska en ole vieraillut missään, kun erehdyksissäni upshiftasin (error error). Mutta olisi kiva nähdä joskus taas ihan livenä, joten laita viestiä tai sopita! Ciao! xx

    VastaaPoista
  2. Niin, siis tuntuu että cross training on melko epämääräinen käsite. Jossakin voi tarkoittaa varmaan ihan vanhaa kunnon kuntopiiriharjoitteluakin. Eikä nopeat intervalliharjoitukset tietenkään ole mitään uusinta uutta, vaikka ne (ehkä?) nyt ovatkin trendikkäitä ja niistä saa halutessaan pulittaa suuria summia.. ;)

    Mäkään en ole juurikaan enää seurannut blogeja. Tuli tapitettua niitä ihan liikaa alkuvuodesta, eikä se loppujen lopuksi tuntunut enää hyvältä.

    Samoin oon miettinyt että olis kiva nähdä. Treffit on sovittu ainakin sinne marraskuulle!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...