keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kookosdieetillä

Olen viime aikojen ruokavalioaatoksissa törmännyt usein Sally Falloniin. Fallon on lihaliemen ehdoton puolestapuhuja ja uskoo oikeaan ruokaan. Fallonin monipuolisuutta ja oikeaa ruokaa kannattava linja osuu melko pitkälti yksiin omien tämänhetkisten ajatusteni kanssa. Fallonin tunnetuin teos on kirja Nourishing traditions. Kyseistä kirjaa ei Helsingin kirjastossa ole, joten lainasin kirjastosta ainoan Fallonin kirjan, joka siellä on: Syö rasvaa ja laihdu. En tiennyt kirjasta mitään, mutta nyt olen lukenut sen kannesta kanteen. Hauskinta kirjassa on, että sen suomenkielinen nimi on aika paljon typistetty versio englanninkielisestä: Eat Fat, Lose Fat: Lose Weight and Feel Great with Three Delicious, Coconut-based Diets (myöhemmin kirjasta on tullut versio, jonka alaotsikko on The Healthy Alternative to Trans-Fats). Oli miten oli, ei siihen dieettikirjaa tarvita, että minut saisi kookosta syömään! Minun mottoni on, että mitä enemmän kookosta, sitä parempi! Kirja sai minut hekottelemaan ääneen, kun se tv-shopmaisella hehkutuksellaan haluaa vakuuttaa lukijansa kookostuotteiden erinomaisuudesta. Kärjistettynä kirja on sitä mieltä, että pelkkä kookosöljyn lisääminen ruokavalioon saa ihmiset laihtumaan. Itse en ota kookoksen laihduttaviin ominaisuuksiin kantaa, mutta hyvää ja terveellistä se mielestäni on.

Kolme eri kookosdieettiä

Vaikka kirja ei mielestäni ole hyvin kirjoitettu (tai suomennettu), pidän sen tavasta lähestyä ruokaa. Kun syömme, annamme kehollemme rakennuspalikoita. Näillä rakennuspalikoilla pidetään yllä elintoimintoja, korjataan rikkinäisiä kohtia ja rakennetaan lihaksia. Koska ravintoaineet ovat tärkeitä, tärkeintä on syödä oikeaa ruokaa. Terveydentilaansa voi vaikuttaa ravinnolla. Siksi kirjan mukaan ennen kuin voi laihduttaa, on parannuttava sairauksista, mikäli sellaisia on.

Kuten kirjan englanninkielinen nimeke sanoo, kirjassa on kolme kookosdieettiä. Ensimmäinen tähtää painonpudotukseen kookostuotteilla ja kalorimäärän rajoittamisella. Toinen on vielä "tiukempi" – kaloreja syödään vähemmän kuin ensimmäisessä. Kolmas dieetti on ylläpitodieetti, jota suositellaan myös kuntoutujille eli niille, joilla on terveytensä kanssa ongelmia. Kolmannella dieetillä keholle halutaan antaa paljon sellaisia rakennusaineita, joilla keho voi korjata itseään. Itse en aio mitään dieeteistä noudattaa (en edes osaisi kaavamaisesti noudattaa jonkun muun laatimaa ateriasuunnitelmaa), mutta otan ainakin tuosta kolmannesta dieetistä onkeeni. Tällä hetkellä uskon vahvasti omaan linjaani ja siihen, että minun kroppani osaa kyllä korjata itsensä, kunhan syön riittävästi hyviä rakennuspalikoita ja vastaavasti rajoitan huonon ravinnon syömistä. Huono ravinto ei ravitse eikä edesauta rakennusurakassa, vaan pikemminkin sabotoi kropan uurastajien toimintaa (jos olette pienenä katsoneet Olipa kerran elämä -sarjaa, voitte sielunne silmin kuvitella kropan sisällä käytävää hyvisten ja pahisten taistelua).

Kookosta monessa muodossa

Syö rasvaa ja laihdu sisältää paljon kookosreseptejä, joista viikonloppuna testasin kahta. Molemmat ovat jälkiruokia, jotka kirjan mukaan eivät kuulu laihdutusohjelmiin, mutta kropan kuntoutukseen kylläkin. Oma kroppani viikonloppuna viestitti minulle, että kaipaa kaloreita. Niinpä niitä itselleni annoin. Ja mikäs niitä kaloreita nauttiessa, kun ne maistuvat kookokselle!

 Kookosmunatoti


2 dl kookosmaitoa
2 kananmunankeltuaista
jauhettua muskottia ja neilikkaa
1 rkl alkoholia (konjakkia, rommia, brandya)

Ainekset sekoitetaan tehosekoittimella tai sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.

Hedelmää, vaniljaa ja kookosta neljälle

 4 isoa tai 6 pientä päärynää
1 sitruunan mehu
2 dl kookosmaitoa
1 tl vaniljaa
1-2 rkl voita
kourallinen pekaanipähkinöitä
2-3 rkl kookoslastuja

1. Kuori ja puolita päärynät. Jos päärynöissä on siemeniä, poista ne.
2. Laita päärynät uunivuokaan. Vuoan olisi hyvä olla sen kokoinen, että päärynät ovat tiiviisti kiinni toisissaan, mutta eivät kuitenkaan toistensa päällä.
3. Kaada päärynöiden päälle 1 sitruunan mehu.
4. Sekoita vaniljajauhe kookosmaidon joukkoon. Kaada kookosmaito päärynöiden päälle.
5. Laita vuoka uuniin 175 asteeseen 15-20 minuutiksi.
6. Voit tarjota päärynät suoraan uunivuoasta tai annoskulhoista. Jos haluat tarjota ne annoskulhoista, tee annostelu tässä vaiheessa. Laita kuhunkin annosvuokaan sopiva määrä päärynänpuolikkaita – hienoille ihmisille kaksi puolikasta, suursyömärit eivät annoskulhoja varmaan kaipaakaan. Lusikoi vuoan pohjalle jäänyt kookosmaito tasaisesti kulhoihin päärynöiden päälle. Laita vuoka/kulhot jääkaappiin jäähtymään.
7. Päärynät koristellaan ennen tarjolle laittamista pekaanipähkinöillä ja kookoslastuilla. Sulata voi paistinpannussa. Kun voi on ruskistunut, lisää joukkoon pilkotut pekaanipähkinät. Sekoittele noin minuutin ajan. Lisää sitten joukkoon kookoslastut. Sekoittele vielä hetki. Kaada lopuksi pähkinä-kookoslastuseos päärynänpuolikkaiden päälle.


Kuvassa oleva annos ei ole vielä saanut ylleen pekaanipähkinäkookosnannaa.

Tämä päärynäjälkiruoka oli todellinen menestys. Oli kaikkien mielestä todella hyvää.

Niin hyvää, että ajattelin jo alkaa jatkokehittelemään tätä... Sitruunamehun tilalla voisi kokeilla jotakin alkoholipitoista...

maanantai 27. helmikuuta 2012

Tunnustus - kiitos ja kumarrus

Sain (jälleen, jee!) Lauralta tunnustuksen kivasta blogista.

*Oih!*



Tunnustuksen myötä minut on haastettu kertomaan itsestäni seitsemän sekalaista semifaktaa...

Mistä alkaisin?

Tuleeko tästä tajunnanvirtaa? Katsotaan.

1. Ideaalielämässä haluaisin oppia joka päivä jotain uutta. Tänään olen oppinut uutta keittiössä, ja huomaan että se antaa minulle virtaa. Eilen opin Photoshopissa kivoja kuvankäsittelykikkoja! Välillä on sellaisia päiviä, että sitä vain junnaa rutiinien rataa ja silloin sitä tylsistyy. Joku buddhalainen voi ehkä nauraa tälle uusien virikkeiden tarpeelle, mutta minun aivonystyräni alkavat aina tanssimaan, kun ne saavat muodostaa uusia yhteyksiä.

2. Vaikka blogissani puhun terveellisen elämän puolesta, niin ensimmäisen kerran havahduin vatsaoireisiini alkoholin käytön myötä. Koitti nimittäin sellainen päivä, jolloin alkoholi ei enää pysynyt sisälläni. Jos join kaksi kaljaa, minua alkoi oksettamaan. Tuolloin ajattelin terveydestä aika eri tavalla, ja kuvittelin tarvitsevani lääkettä. Nyt huomaan, että elimistöni yritti tuolloin usealla eri tavalla viestittää minulle, että ei voinut kovinkaan hyvin.

3. Olen alkanut haaveilemaan omasta toiminimestä. Mutta sen aika ei ole ihan vielä.

4. Viime viikolla elin islantilaisen työmoraalin mukaan: tein töitä kahdelle eri työnantajalle ja opiskelin kahdessa eri koulussa. Vaikka sitä tunteekin itsensä melko aikaansaavaksi, ei tuollaisessa itsensä uuvuttamisessa ole kovinkaan paljon järkeä.

5. En osaa sukeltaa. Toivottavasti joskus opin! Jos aikataulut antavat jossain vaiheessa myöden, haluaisin ilmoittautua uimahalleissa järjestettävälle uimakurssille.

6. Sain tänään suoritettua viimeisen yliopistotentin, joka on nyt näkyvissä (viimeistään syksyllä sitten niitä tulee kyllä näkyviin lisää). Kun tämä kurssi on plakkarissa, on opintopisteitä kasassa jo 160! Toisin sanoen kandin tutkinnosta puuttuu enää oikeastaan kandin työ. Aika hyvin, ottaen huomioon, että kaikki opinnot on suoritettu muutamassa vuodessa työn ohessa.

7. Lainasin tänään kirjastosta viisi keittokirjaa. Olen niistä aika innoissani. Maailmassa on niin paljon ihania makuja! Tällä hetkellä uunissa kypsyy Gordon Ramsayn keittiksen inspiroima lammasruoka. Ongelmana on, että ei vain ole nälkä! Mutta niin kuin sitä sanotaan, niin nälkä kasvaa syödessä. Toivottavasti.

Laitan tämän tunnustuksen eteenpäin kahdelle salaiselle blogi-ihastukselleni, Kukka Laaksolle ja Monkeyfoodille. Kukalle siksi, että hän oli innokas tunnustamaan, ilman tunnustustakin. Mitäs sitten paljastuu, kun saa tunnustaa oikein luvan kanssa? Monkeyfood puolestaan on (uskoakseni) ruokavaliollinen sielunsiskoni – tosin kokemuksessaan minua valovuosia edellä.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Helppo porkkanarieska

Tänään tein aamulla leipää, joka sai päälleen paprikatahnaa ja kananmunia. Leivän koostumus oli oikein mainio. Kun minua seuraavan kerran pizzattaa, taidan kokeilla tätä pizzapohjana.

Helppo porkkanarieska

3 pienehköä porkkanaa
3 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
0,5 dl kookosjauhoa
0,5 tl suolaa

1. Raasta porkkanat raastimen pienellä terällä.
2. Riko kananmunat porkkanaraasteen joukkoon. Sekoita. Lisää suola ja oliiviöljy.
3. Sekoita joukkoon kookosjauhot.
4. Levitä lusikan avulla leivinpaperilla. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Perjantai-illan pizza

Olen nykyään ihan hulluna ruoanlaittoon. Siitä ehkä jotain kertoo se, että kun olen aamulla lähtenyt kuudelta töihin, syönyt yhdeltätoista lounaan ja kun raahaudun kotiin iltaseitsemältä, haluan ehdottomasti laittaa ruokaa. Vaikka minulla olisi kauhea nälkä. Ja vaikka siinä kestäisi yli tunti. Ja vaikka olisin voinut syödä kaupungissa hetivalmista ruokaa.

Uusien reseptien kokeileminen on aina ilo.

Itse tehdystä ruoasta tietää tasan tarkkaan mitä se sisältää.

Kokkailu on oman luovuuden kanavointia ruokaan. Ja mikä parasta, se luovuus ja rakkaus, jota ruokaan laittaa, siirtyy ruoan valmistuttua ruokailijoihin.

Näiden suurten puheiden jälkeen voin kertoa, että perjantaina se rakkaudella valmistamani ruoka oli pizzaa.

Bataattipizza

Pohja on tehty samalla tekniikalla kuin nämä bataattiröstit. Siis raastettua bataattia, kananmunaa ja suolaa. Yksi iso bataatti sai kaverikseen kolme kananmunaa ja yhdessä näistä veikkosista tuli pellin kokoinen pizzapohja.

Esipaistelin pohjaa kymmenisen minuuttia 200 asteessa. Sen jälkeen lisäsin päälle tomaattipyrettä. Täytteeksi tuli paistamani sipuli, chili, jauheliha ja paprika. Siihen päälle sitten muutama tomaatti siivuina. Kun pizza oli valmis, laitoin päälle rucolaa.



Mukana oli kaksi koemaistajaa. Toinen taisi sanoa, että lopputulos oli yllättävän pizzamainen. Toisen mielestä luomus ei ollut pizzaa nähnytkään, mutta oli ihan hyvää.

Pohjasta ei siis tullut missään nimessä rapea. Seuraavalla kerralla voisin laittaa pohjaan hiukan kookosjauhoa ja katsoa miten se vaikuttaa.

Niin, sanoin tosiaan seuraavalla kerralla. Aion nimittäin ehdottomasti tehdä tätä toiste! Minun pizzankaipuuni tämä todellakin tyydytti. Itse en nimittäin erityisesti kaipaa sitä juustovuorta (vaikka se onkin hyvää) tai jauhopohjaa, vaan ennemminkin sitä "muotoa": että on pohja, tomaattikastike ja täyte siisteissä kerroksissa. Ja että sitä saa syödä hymy huulilla puoli pellillistä ja ottaa rennosti.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Parempi olo 9 muutoksella

Kuten aika moni muukin tämän maailman asukki, päätin vuodenvaihteessa ottaa tiukemman otteen omasta hyvinvoinnistani. En tiedä miten muilla on mennyt, mutta minulla on mennyt tosi hyvin.

Itse asiassa, taidan nyt voida paremmin kuin koskaan ennen.

Sekä henkisesti että fyysisesti.

Tänä vuonna elämässäni on ollut monia eri muutoksia enkä tiedä mikä näistä on ollut se varsinainen avain onneen, vai onko kyse kaikkien asioiden yhteisvaikutuksesta. On aina hassua, kun muuttaa monta asiaa samaan aikaan, kun ei voi tietää asioiden vaikutussuhteista.

Tässä joitakin vuoden 2012 uutuuksia sattumanvaraisessa järjestyksessä:

1) Meditaatio

Osallistun tutkimukseen, jossa tutkitaan mindfullnesin vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. Tässä tutkimuksessa minun tulee meditoida 20 minuuttia joka päivä. Olen nyt meditoinut päivittäin kolmen viikon ajan.

2) Ruoansulatusentsyymit

Tämä voi tuntua hassulta onnellisuuden osatekijältä, mutta luettelenkin nyt kaikkia tekemiäni muutoksia. En kuitenkaan vähättelisi entsyymien vaikutusta. En tiedä oliko se sattumaa, mutta ensimmäisenä yönä entsyymien nauttimisen jälkeen hymyilin koko yön. Hymyilin unissani ja hymyilin herätessäni. Se oli todella omituista.

Entsyymit edesauttavat ravintoaineiden imeytymistä ravinnosta. Olen jo pitkään syönyt hyvin, mutta voi olla, että ruoan imeytyminen ei kuitenkaan ole sujunut ihan niin hyvin kuin toivoisi.

3) Olen koukussa salitreeniin.

Treenissä on tosi hyvä vaihe. Käyn salilla kolme kertaa viikossa.

4) Olen ymmärtänyt levon merkityksen.

En ylisuorita kuntoilua. Jos olen väsynyt, annan kropan levätä enkä rehki turhia. Elämässä on stressiä muutenkin.

5) Olen pyrkinyt vähentämään stressiä.

Olen välillä ellun kanana. Meditoin. Katson vähemmän telkkaria. En ota asioita niin vakavasti. Käytän aikaani sellaisiin asioihin, joista pidän.

6) Olen oikeasti noudattanut paleoruokavaliota.

Mark Sisson suosittelee, että paleoruokavaliota pyrittäisiin noudattamaan 100-prosenttisesti, koska 100 %:n yritys johtaa yleensä 80 %:n toteutukseen. Ja se 80 %:n toteutus riittää. Tänä vuonna olen ollut ilman viljoja niin kuin aikaisemminkin, mutta lisäksi olen ollut ilman maitotuotteita. Ja voin ihan loistavasti!

7) Ruokavalion monipuolisuus

Luin vähän aikaa sitten Catherine Shanahanin kirjan Deep Nutrition. Minulle se taisi olla se kirja, joka sai kaiken klikkaamaan. Suosittelen kirjaa todella, todella lämpimästi! Aion kirjoittaa kirjasta oman postauksensa myöhemmin, mutta sanottakoon nyt, että nykyisen näkemykseni mukaan paras ruokavalio on monipuolisin ruokavalio. Paleo ei ole hyvä, jos se tarkoittaa jauhelihan, bataatin ja pähkinöiden puputtamista päivästä toiseen. Karppaus ei ole hyvä, jos se tarkoittaa kaalia ja kermaa päivästä toiseen. Kasvisruokavalio ei ole hyvä, jos se tarkoittaa soijatuotteita päivästä toiseen. Omalla kohdallani tämä ruokavalion monipuolisuus tarkoittaa uusiin resepteisiin ja ruoka-aineisiin tutustumista. Yritän päästä yli sisäelinkammosta ja laittaa niistäkin ruokaa. Luulen, että jauhemaksapihvien aika koittaa parin viikon päästä.

8) Luu- ja lihaliemet

Tämä on oma pykälänsä, ehdottomasti. Tällä hetkellä todella tärkeä osa ruokavaliotani.

9) Kiitollisuus

Olen kiitollinen niistä asioista, jotka elämässäni ovat hyvin. Perhe, koti, ystävät, terveys. Kaikilla ei ole kattoa pään päällä tai mahdollisuutta tehdä ruokakaupassa valintoja. Minulla on. Kaikki elämässäni ei todellakaan ole täydellistä, mutta tärkeintä on olla kiitollinen niistä asioista, jotka ovat hyvin. Pitää keskittyä positiivisuuteen.

Tässä siis olivat hyvinvointini uudet kulmakivet. Ovatko ne kaikki tärkeitä? En tiedä. Toimivatko ne muille? En tiedä.

Sen tiedän, että olen nykyään onnellinen. Hymyilen. Olen huomattavasti ulospäinsuuntautuneempi kuin kolme kuukautta sitten.

Olen terve. Mieli voi hyvin, vatsa voi hyvin.

Haluan syödä ruokaa, en herkkuja. Teen valintoja, jotka ovat itselleni hyväksi.

Osaan arvostaa sitä, että olen terve.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hyvää laskiaista!


Laskiaispullat on ihan sairaan hyviä. Ei siitä pääse mihinkään. Mutta jos on kuten minä eikä halua syödä sitä aitoa jauhoversiota, haluaa ehkä turvautua korvikkeeseen. Nyt on siis napa täynnä näitä banaanilla makeutettuja bullia.

Sanotaan nyt vaikka, että laskiaispullat maistuisivat tältä, jos ne olisivat lähteneet Jamaikalle.

Bullat

1,25 dl kookosjauhoa
1 dl mantelijauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
kardemummaa
6 kananmunaa
2-3 rkl voita
2 kypsää banaania

1. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.
2. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita hyvin.
2. Sulata voi (esim. laittamalla se uuninkestävässä kulhossa hetkeksi uuniin).
3. Muussaa banaanit ja yhdistä niihin voisula.
4. Vatkaa munia pari minuuttia. Yhdistä sitten muniin banaanivoiseos. Sekoita lopuksi joukkoon kuivat aineet. Sekoittele hetken aikaa, niin että jauhot imevät itseensä kosteutta.
5. Laita taikinaa muffinssivuokiin tai muotoile siitä pieniä palloja.
6. Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia.

Nauti haluamiesi lisukkeiden – vaikkapa kermavaahdon ja mantelimassan – kera. Jos et halua makumaailman vievän sinua perisuomalaiseen laskiaiseen, vaan menet mieluummin kokonaan jamaikalaisiin maisemiin, nauti pullat rommin kera.

Pakko vielä mainita mantelimassan ja rommin tunnelmissa, että työkaverini kertoi saaneensa tuttavansa tekemää mantelimassaherkkua (rakastan mantelimassaa, joten en voi jättää kirjoittamatta tätä ylös). 

Herkussa oli ensin uutettu pilkottuja taateleita sherryssä. Tämän jälkeen taatelit oli sekoitettu mantelien kanssa massaksi. Lopuksi tästä massasta oli tehty palloja, jotka oli dipattu tummaan suklaaseen. 

Huh. 

Itse en siis saanut maistaa, mutta ei noilla aineilla voi saada mitään pahaa aikaan.

Iloista laskiaista kaikille!

lauantai 18. helmikuuta 2012

Lauantaiaamun treenit

Yksi tällä hetkellä kaikkein kivoimmista asioista elämässäni ovat aamutreenit kuntosalilla. Viime aikoina olen treenannut aamulla kaksi kertaa viikossa. Aamutreeneissä olen hirvittävän onnellinen.

Ensin juon aamukahvit kotona, sitten lähden salille.

Viime viikonloppuna se näytti tältä:


Olin käymässä äidin luona ja tarvoin pikkupakkasessa 20 minuuttia kunnan ylläpitämälle salille, jonka olin löytänyt netistä. Ja löysin kolmen euron hintaan oman pikku paratiisin, jossa sain treenailla yksikseni. Ihan täydellistä.


Treenin jälkeen sain aamupalaksi juuri savustettua lohta...

Eikä aamu paljon sen paremmaksi voi muuttua!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Karjalanpaisti

Netti on pullollaan karjalanpaistireseptejä, mutta lisään informaatiotulvaan omani ihan vain siitä syystä, että käytän tätä blogia omana muistilistanani. Helposti nimittäin käy niin, että unohtaa monta vanhaa kunnon reseptiä, kun innostuu jostakin uudesta. Haluaisin pitää ruokavalioni mahdollisimman monipuolisena ja siksi reseptien kierrättäminen on erityisen pop.

Millainen on perinteinen karjalanpaisti? Miten minun versioni eroaa siitä?

Karjalanpaistiin tulee perinteisesti naudan- ja sianlihaa, sipulia ja ehkä joitakin juureksia. Karjalanpaisti syödään Helsingin Sanomien reseptin mukaan "lämpimien perunapiirakoiden tai perunasoseen tai keitettyjen perunoiden kanssa". Koska en halua syödä perunoita suuria määriä, minä laitan karjalanpaistin kanssa samaan pataan jonkinlaisen juureskimaran. En siis syö karjalanpaistin kanssa mitään lisuketta, vaan koko ruokalaji tulee samasta padasta.

Anoppi sanoi, että karjalanpaisti on sellainen ruoka, että siihen on kokin vaikea laittaa rakkauttaan. Näin siksi, koska ainekset vaan heitetään pataan ja pata laitetaan uuniin. Karjalanpaistin tekeminen on ruoanlaittoa ilman laittoa. Ruokaa ei hellästi hoivata valmiiksi. Minusta tässä ruoassa kokin rakkaus ruokaa kohtaan näkyy kuitenkin siinä, että ruoka ei ole pikaruokaa, vaan sitä jaksetaan kypsytellä monta tuntia.

Karjalanpaisti on äärimmäisen yksinkertainen ruoka (useimmissa kaupoissa taitaa lihat saada valmiiksi kuutioituina), jota voi helposti varioida omiin tarkoitusperiinsä.

Karjalanpaisti 2.0

sipulia
juureksia (porkkanaa, kaskinauriita, perunaa, lanttua)
vettä tai lihalientä
naudan- ja sianlihakuutioita
pippuria, suolaa, katajanmarjoja, laakerinlehtiä

1. Laita padan pohjalle sipuli ja juurekset. Laita juuresten päälle mausteet.
2. Laita pataan lihakuutiot. Ensin naudanliha, sitten sianliha. Kaada padan pohjalle vettä tai lihalientä.
3. Laita pata 200 asteiseen uuniin ilman kantta.
4. Kun päällimmäiset lihapalat ovat ruskistuneet, sekoita. Laita pata takaisin uuniin.
5. Katso taas hetken kuluttua tilanne. Kun kaikki lihapalat ovat ruskistuneet, lisää hiukan vettä tai lihalientä ja laita kansi kiinni. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen.
6. Anna muhia uunissa pari tuntia.

torstai 16. helmikuuta 2012

Bataattirösti

Tämä kyllä kuuluu viljanvälttäjien perusreseptistöön. Kyseessä on resepti, joka kattaa leipä- ja lisuketarpeet yhdessä hujauksessa. Paista munakaspannussa pieniä lettusia, tai tee isompi satsi (pellillinen) uunissa. Aamupalalla voit kasata lettusten päälle perinteiset leivänpäälliset. Minulla nämä pääsivät paleoburgereiden kansiksi.

Yhdestä bataatista tulee seitsemän pientä lettua.

Bataattirösti

1 pienehkö bataatti
1 muna
suolaa, pippuria
chiliä ja/tai valkosipulia maun mukaan

1. Riko kulhoon kananmuna, lisää joukkoon mausteet.
2. Raasta bataatti raastimella. Lisää bataattiraaste kananmunan joukkoon ja sekoita.
3. Paista lettupannulla molemmin puolin, kunnes näyttää kypsältä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Jauhelihamuffinssit ja lihapullaletut

Pakko sanoa, että voihan paleo...! Törmäsin netissä jauhelihamuffinssien ja lihapullalettujen resepteihin. Pakko vaan nauraa, ei muuta voi. Hauskinta on ehdottomasti toi perunamuusilla tehty kuorrutus. Jos meillä olisi ollut kotona superbowlstudio, olisin varmasti tarjonnut näitä!

Kuva on peräisin Mealpod-blogista, josta myös yllä mainitut reseptit löytyvät.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Paleolisuke Meksikosta

Tämän(kin) idean bongasin jostakin netin syövereistä. Nyt se on testattu ja on hyvää ja toimivaa! Toimivalla tarkoitan siis sitä, että on paleota, täyttävää ja hyvänmakuista. Höyrytetty kukkakaali saa seurakseen meksikolaisen makumaailman, kun siihen yhdistetään kotitekoista quacamolen tyylistä tahnaa. Ruokailija saa vatsansa täyteen ja hymyn huulilleen.

Kukkakaali menee Meksikoon

1 kilon painoinen kukkakaali
2 kypsää avokadoa
1,5 limen mehu
chilitahnaa (harissaa tai vastaavaa)
suolaa, pippuria
tuoretta korianteria

1. Pilko kukkakaali paloiksi. Höyrytä se siten kypsäksi.
2. Muussaa avokadot. Lisää avokadoihin limemehu, chili, suola ja pippuri. Tarkista maku.
2. Yhdistä avokadotahna ja kukkakaali. Tarkista maku (voi olla, että tarvitsee lisää suolaa tai limemehua).
3. Lisää seokseen tuoretta korianteria.
4. Nauti lämpimänä.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Suklaa-punajuurikakku

Tämä kakku on ehdottomasti paleokakkujen aatelia! Koostumus on nimittäin ihanan mehevä ja ravintosisältö ainakin minun tarpeisiini täydellinen.

Alkuperäinen resepti on blogista Stuff I make my husband. Kakkuun tarvitset 1,25 dl punajuurisosetta. Minulla oli 225 grammaa painava punajuuri ja sen puolikkaasta tuli sosetta riittävä määrä.



Suklaa-punajuurikakku

1 pieni tai puolet isosta punajuuresta (1,25 dl sosetta)
4 kuivattua aprikoosia, taatelia tai viikunaa (enemmän, jos haluat kakusta makeamman)
1,25 dl kaakaojauhetta
1,25 dl kookosjauhoa
1 tl leivinjauhetta
6 kananmunaa
3 rkl kookosöljyä

1. Harjaa punajuuri juuresharjalla puhtaaksi ja laita se kattilaan kiehumaan. Keitä kypsäksi. Punajuuri on kypsä, kun haarukka uppoaa siihen.
2. Anna punajuuren jäähtyä. Kun punajuuri on jäähtynyt, irrota kuoret ja leikkaa kanta pois.
3. Soseuta punajuuri sauvasekoittimella tai blenderissä.
4. Kakkuun tarvitset 1,25 dl sosetta. Jos sosetta tuli enemmän*, laita ylimääräinen osa sivuun. Sekoita kakkuun tulevaan soseeseen kuivahedelmät.
5. Yhdistä kuivat aineet.
6. Vatkaa kananmunia. Lisää kananmunien joukkoon punajuurisose ja kookosöljy. Vatkaa seosta vielä hetki.
7. Sekoita keskenään kuivat aineet ja kananmunaseos.
8. Kaada kakkutaikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan.
9. Paista 200 asteessa 20-30 minuuttia.


*Jos punajuurisosetta jäi yli, voit vaikka sekoittaa ylimääräisen soseeseen kananmunaan ja paistaa itsellesi pieniä punajuurimunakkaita.

Niin, kerroin tuossa alussa ravintosisällöstä. Käytiin omaan kakkuuni aprikooseja ja viipaleita tuli 12 kappaletta. Yhdessä viipaleessa on näin ollen 122 kaloria, 7 grammaa hiilihydraatteja, 7 grammaa rasvaa ja 6 grammaa proteiinia. Tämä ei siis ole mikään kaloripommi eikä nälkää aiheuttavaa höttöä. Tyydyttää suklaahimon hyvillä spekseillä.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Viikonloppuruokaa: paras paleoaamupala

Huh, huh. Tämä oli hyvää, maukasta, täyttävää ja terveellistä.



Tämä on tällaisia ruokia, joista voi ottaa idean ja muokata sitten omiin tarpeisiinsa sopivaksi. Meillä sattui jääkaapissa olemaan punakaalia ja siksi wrap tuli kiedottua punakaaliin. Puoliso paistoi itselleen aamupalaksi possua, joten nappasin sitä omaan wrappiini. Joukkoon voisi helposti heittää edellisestä päivästä ylijääneet proteiinit. Jos ei syö punaista lihaa, voi wrappiinsä laittaa vaikka katkarapuja tai tuplasti kananmunaa. Jos on vegaani, voi käyttää tofua. Pointtina on aloittaa päivä värikkäällä ja ravitsevalla aamupalalla, jossa valkosipuli, inkivääri, chili ja korianteri vievät aasialaiseen makumaailmaan. Jos ei normaalioloissa syö leipää, nauttii tässä ruoassa varmasti siitä, että aamupalaansa saa oikeasti rouskutella.

Aasialainen aamupalawrap

sipulia
valkosipulia
inkivääriä
chiliä
porkkanaa
paprikaa
kevätsipulia
kaksi kananmunaa
(paistettua porsaan- tai naudanlihaa)
soijakastiketta
seesaminsiemeneniä

1. Laita kaksi kananmunaa pannulle paistumaan. Leikkaa porkkana tikuiksi ja paloittele paprika.
2. Kun kananmunien valkuainen on kypsynyt, siirrä kananmunat pois pannulta. Laita pannulle vähän voita tai kookosöljyä. Lisää pannulle sipuli.
3. Parin minuutin päästä lisää pannulle porkkana, paprika, raastettua inkivääriä, pilkottua chiliä ja valkosipulia.
4. Kun kasvikset ovat saaneet sopivan koostumuksen, lisää kananmuna viipaleina, sekä porsaan- tai naudanliha sopivina suikaleina. Mausta soijakastikkeella.
5. Lisää vielä lopuksi pilkottua kevätsipulia, seesaminsiemeniä ja korianteria.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Miten Leangainsin kanssa sujuu?

Hei!

Olen huomannut, että blogiin tulee jonkin verran väkeä etsimään tietoa Leangainsistä. Olen aikaisemmin kertonut testanneeni Leangains-menetelmää ja selittänyt lyhyesti mitä se on. Tuolloin tietoni Leangainsista olivat nykyistä vähäisemmät, enkä vieläkään ole mikään ekspertti.

Tässä linkit Leangains-tarinani ensimmäiseen ja toiseen osaan.

Yleisesti kehonrakennuksessa/kuntosaliharjoittelussa on kaksi vaihetta. Toisessa kasvatetaan lihasta ja toisessa karsitaan kropasta ylimääräisiä rasvoja. Leangainsin perusteella pitäisi pystyä tekemään näitä molempia samanaikaisesti. Käytännössä treenipäivinä syödään enemmän kaloreita ja hiilihydraatteja. Niinä päivinä, jolloin ei treenata eikä kuluteta paljon energiaa, syödään sitten vähemmän. Omat Leangainsin mukaiset päivän kalori- ja makroravinnetarpeet voi laskea esimerkiksi tällä laskurilla.

Kaiken tämän jälkeen voin paljastaa, että en itse laske kaloreita enkä makroravinteita. Pidän mielessäni periaatteet, eli pyrin syömään hiilareita lähinnä treenin jälkeen. Lisäksi pätkäpaastoan Leangains-protokollan mukaan, eli pidän illan viimeisen ja aamun ensimmäisen ruokailun välissä noin 14 tunnin tauon. Jonain päivinä tauko on pidempi, jonain lyhyempi.

Miten on sujunut?

Siinäpä kysymys. Mitä pidemmälle sukellan kuntoilun ja ravinnon maailmaan, sitä monimutkaisemmalta tuo maailma tuntuu. En voi sanoa Leangainsin olevan vastuussa niistä negatiivisista ja/tai positiivisista vaikutuksista, joita olen nyt kokenut. Olen nimittäin samaan aikaan ottanut tiukemman linjan paleoruokavalion suhteen. Toisaalta treeniohjelmani on tainnut tulla siihen pisteeseen, että kehitystä ei enää tapahdu. Kropassa tapahtuvat muutokset ovat monen eri asian summa: liikunnan, ravinnon, levon, henkisen terveyden, elämäntapojen, ystävyyden, rakkauden.

Suosittelisin kuitenkin kokeilemaan Leangainsia, jos siitä on kiinnostunut. Olen viime viikkoina laihtunut sekä tehnyt uuden maastavetoennätyksen. Energiatasoni ovat olleet hyvät. Olen päässyt enemmän sinuiksi nälkähormonieni kanssa eli osaan paremmin tulkita, onko minulla oikeasti nälkä vai ei ja milloin olen kylläinen. Jos vertaan oloani siihen, millainen se oli joulukuussa kun en paleoinut, on olossa eroa kuin yöllä ja päivällä. Jouluna tarvitsin aamupalaa heti herättyäni, halusin syödä parin tunnin välein, käsi kävi suklaakulholla mieltä nopeammin ja olin koko ajan vetämätön. Nyt on energiaa ja olo on terve. Ja se on tärkeintä se.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...