lauantai 30. kesäkuuta 2012

Leangains-haasteen tulokset ja paleopohdintaa


Viimeiset kuusi viikkoa ennen lomaa yritin parhaani mukaan elää Leangains-protokollan mukaan (katso kirjoitus Leangains-haasteesta). Laskin kaloreita, pohdiskelin ravintosisältöjä ja makroravinteiden määriä. Vähensin rasvan määrää ruokavaliossa ja yritin tietoisesti syödä enemmän proteiinia. Tuloksena oli se, että laihduin muutaman kilon ja opin paljon syömisestäni. Kaloreiden laskeminen on mielenkiintoista ja sisäinen nörttini pitää siitä (mielestäni kaikki, minkä voi syöttää taulukkolaskentaohjelmaan, on lähtökohtaisesti mielenkiintoista. Etenkin siitä voi rakentaa erinäisiä käppyröitä.)

Kokeilusta opin sen, että jos en "rajoita" syömisiäni, vaan syön "normaalia" (jolla tässä tarkoitan paleota) ruokavaliotani, vaihtelee päivittäinen kalorimääräni todella paljon. Yleensä arkisin syön kaksi ateriaa ja ruokieni yhteenlaskettu kalorimäärä on melko vähäinen. Ateria minun ruokavaliollani tarkoittaa isoa kasaa kasviksia ja vähän pienempää kasaa lihaa. Kun ateria ei sisällä höttöhiilareita, kermoja ja maitotuotteita, niin kalorit pysyvät matalina. Viikonloppuisin nauttimani kalorimäärä on paljon suurempi, koska aamupalaan kuuluu useimmiten jonkinlainen ilman viljoja leivottu leipä ja sen päälle yhtä jos toista. Etenkin nämä leivän päälle ladottavat asiat ovat varsinaisia kaloripommeja!

Oli sitten arki tai viikonloppu, niin suuri osa nauttimistani energioista tulee rasvasta. Rasva on joko raaka-aineissa (syön paljon lihaa, kookosta, avokadoja) tai sitä on käytetty vapaamielisesti ruoan valmistukseen (meidän perheessämme oliiviöljyä, voita ja kookosöljyä kuluu todella paljon).

Opin kokeilusta myös sen, että "normaali" ruokavalioni on todella vähähiilihydraattinen. Koska en aiemmin ollut selvittänyt yhdenkään ruoan hiilihydraattipitoisuutta, tämä tuli minulle yllätyksenä. Esimerkkinä voin sanoa, että paleon suuri puolestapuhuja Mark Sisson suosittelee, että päivässä ei syötäisi yli 150 grammaa hiilihydraatteja. Niinä päivinä, jolloin ruokavalioni oli puhtaasti paleo, jäivät hiilihydraattimääräni noin 50 grammaan. Leangainsin ohjeiden mukaan minun pitäisi treenipäivinä syödä 243 grammaa hiilihydraatteja ja lepopäivinä 87 grammaa. Kun tajusin, kuinka vähän hiilihydraatteja söin, aloin tietoisesti nostaa niiden määrää ruokavaliossani. Söin perunoita ja riisiä etenkin treenipäivinä. Näin siksi, koska paleoruokavaliosta on ollut itselleni paljon hyötyä (katso lisätietoja esimerkiksi täältä), mutta kärsin edelleen hormoniongelmista. Luulin, että ongelmat ratkeaisivat mahdollisimman tiukalla paleolla. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Siksi tuntuu nyt hyvältä koittaa toisenlaisia ratkaisuja, kuten hiilihydraattien lisäämistä.

On tärkeää tajuta, että se mikä sopii jollekin toiselle, ei välttämättä sovi itselle. Mitään ruokavaliota ei kannata noudattaa prikulleen vain protokollaa noudattaakseen, vaan itseään ja omaa oloaan kannattaa kuunnella.

Kaloreiden laskeminen on kaiken kaikkiaan hirvittävän teoreettinen ajattelutapa, enkä lähtökohtaisesti ala sitä kenellekään pitkällä tähtäimellä suosittelemaan. Itselleni se kuitenkin toi paljon ahaa-elämyksiä ja ihan terveitä kokemuksia siitä, että jotkut ruokavalioni peruspilariateriat ovat niin vähäkalorisia, että on hyvä pyrkiä syömään vähän myös aterioiden välissä.

Jos haluat lukea lisää Leangains-kokemuksistani, klikkaa alla olevaa leangains-tunnistetta.

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kirjaviisautta

Blogin aktiiviset lukijat tietävätkin, että opiskelen työn ohella. Suoritan Helsingin yliopistossa valtiotieteiden maisterin tutkintoa. Pääaineeni on viestintä. Yliopisto-opiskeluiden lisäksi suoritin keväällä Arcadassa tutkinnon Digitaalisesta muotoilusta. Työn, opiskelun ja muiden aktiviteettien jäljiltä olin kyllä melkoisesti kesäloman tarpeessa. Loma-ajan sain maksimoitua vaihtamalla lomarahat vapaaksi, ja sen seurauksena lomailen tänä kesänä kuusi viikkoa.

Tiedän, se tekee minusta melkoisen onnenmyyrän.

Kesälomasta on nyt pidetty kaksi viikkoa ja loput lomat pidän elokuussa.

Yksi suuri ero kesäminän ja talviminän välillä on se, että kesällä ehdin lukea mitä haluan. Talvella aika kuluu iltalukemista lukuunottamatta yleensä opiskeluihin liittyvien kirjojen parissa. Kesällä taas on toinen juttu! Saan lukea hömppää, elämäkertoja, faktaa, fiktiota, ihan mitä vaan! Olen aina ollut melkoinen lukutoukka (muistan kuinka pienenä kirjastontädit huolestuivat siitä, miten saan kirjapinoni kannettua kotiin saakka) ja rakastan niin kirjakauppoja kuin kirjastojakin. Viimeiset pari vuotta olen ollut kiinnostunut ruoasta (kuten tästä blogista voi päätellä) ja useimmiten minulla on kirjastosta lainassa muutamia keittokirjoja.

Olen jo pidemmän aikaa ollut kiinnostunut konstailemattomasta perinneruoasta, joka suomalaisittain kai useimmiten tarkoittaa lihaa, pottuja ja suolaa, tai pientä makeaa marjojen muodossa. Eilen kirjastosta mukaani lähtivät muun muassa nämä:

  • Karjalan parhaat leivonnaiset
  • Karjalainen keittokirja
  • Satakuntalainen keittokirja
  • Mat som det är någon mening med
  • Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan

Kirjoista viimeinen ei ehkä ihan istu tuohon suomalaiseen perusruokavalioon, mutta olen melkoisen tykästynyt Gordon Ramsayn makumaailmaan (olen aiemmin blogannut tästä Gordonin taratorkastikkeesta, jota suosittelen ihmeessä kokeilemaan) ja koukuttunut Gordonin Kurjat Kuppilat -sarjaan.

Lisäksi lainasin kirjan Kemiaa keittiössä, joka varmasti auttaa, kun haluan muokata keittokirjojen resepteistä omaan ruokavaliooni paremmin istuvia. Kasassa on myös Green Dayn ja Leonard Cohenin nuotteja, sillä olen alkanut soittelemaan ukulelea - parempaa kesäharrastusta on vaikea keksiä!

Ekalla lomalla luin kirjoja sekalaisista aiheista: yhden Himoshoppaaja -kirjan, yhden Neil Gaimanin, Zlatanin elämänkerran på svenska, Riadin tytöt -nimisen romaanin, yhden keittokirjan 50-luvulta ja yhden 2000-luvulta, ja varmasti jotain muutakin, jota en nyt tässä enää muista. Kuopiosta tuli ostettua kolme keittokirjaa, joista kahdesta olen jo ehtinyt koeajaa reseptejä, ja bongattua antikvariaatin myyjältä oikea unelma: suomalainen keittokirja vuodelta 1932, jonka etulehdellä oli koukeroisella käsikirjoituksella entisen omistajan nimi, lehtien välissä oli kuivattuja kasveja ja kassakuittien taakse käsin kirjoitettuja reseptejä. Hinta vain oli liian suolainen, 18 euroa, joten se kirja saa päätyä jonkun toisen aarteeksi.

Mitä sinä aiot lukea kesällä?

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Back in Helsinki ja kahvia, kahvia!

Rakastan kahvia ja kahviloissa istuskelemista. Voi olla, että kahvi ei tee minulle niin hyvää, mutta kahvilassa istuskeleminen varmasti tekee!

Olin viimeiset kaksi viikkoa mökkilomalla Pohjois-Savossa ja sain puolisonkin innostumaan kahviloissa käymisessä. Syynä intoon oli se, että mökillä ei voinut istua ulkosalla ollenkaan hyttysten takia ja lähiseuduilta löytyi useita kahviloita, joissa sai istua ulkona päivää paistattelemassa, lukea päivän paikallislehden ja halutessaan maistella myös paikallista jäätelöä (Napapilvi <3 Peltolan tervajäätelö).

Nyt sitten koitti kotiinpaluu ja tarkoituksena on pitää "mökki sydämessä", eli ylläpitää rentoa lomatunnelmaa, vaikka päivisin istuukin töissä. Kesäillat voi kuitenkin viettää juuri niin kuin haluaa!

Tänään bongasin Ellen sivuilta listauksen Helsingin parhaista kahviloista. Näistä täytyy tänä kesänä kokeilla useampi:

Helsingin parhaat kahvilat | Elle

torstai 7. kesäkuuta 2012

Loma lähenee

Takana toiseksi viimeinen työpäivä.

Töiden jälkeen kirmasin elämäni ensimmäiseen shiatsuhierontaan Hoitohuone Bodhiin. Suosittelen tuota paikkaa ja hierontaa erittäin lämpimästi.

Hieronnan jälkeen olisi tehnyt mieli mennä kotiin olemaan hissukseen, mutta olin jo ehtinyt sopimaan treffit perheen kanssa Cafe Lasipalatsiin. Iltaruokasi tuli nautittua iso ja proteiinipitoinen salaatti kyseisen paikan salaattipöydästä (tämä vinkkinä, jos tykkäät koostaa salaattisi itse).

Lopuksi päädyimme sympaattisen Eva & Manu -duon keikalle lempikauppaani Nudgeen.

Kylläpä tuli hyperlinkkejä.

Vielä yksi työpäivä, ja sitten koittaa mökkiloma.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Pettuleipää ja jäkälävelliä

Olipa taas aktiivinen viikonloppu! Tuntui siltä, että kävin kotona vain kääntymässä. Viikonlopun teemaksi muodostui ihmisten tapaaminen ja nykyajan kulutuksen pohdinta.

Lauantaina olin tyttöjen kesäretkellä Lohjalla ja Sammatissa. Kävimme  Sammatissa suomalaisen kulttuurin kehdossa, Elias Lönnrotin syntymäkodissa. Syntymäkoti oli pieni ja sympaattinen museo, joka on ensimmäisiä suomalaisia kotimuseoita – paikasta on tehty museo vuonna 1889 – siis yli sata vuotta sitten! Minuun teki vaikutuksen se, kuinka ennen tultiin toimeen vähällä. Lönnrotin yhdeksänhenkinen perhe oli asunut talossa, jossa oli yksi huone. Sänkyjä oli kolme kappaletta. Kodin seinällä oli lusikkahäkki, jossa jokaisella oli oma lusikka, joka ruokailun jälkeen nuoltiin puhtaaksi ja laitettiin takaisin häkkiin. Kyselin oppaalta, mitä Suomessa siihen aikaan syötiin. Opas kertoi, että juureksia, sekä pula-aikana ”pettuleipää ja jäkälävelliä”. Syötiin siis sitä, mikä syötäväksi kelpasi. Ruoka-aineita jatkettiin jäkälällä tai petulla, koska muuten ruoka ei olisi riittänyt.

Entä nykyajan kulutusyhteiskunnassa? Olin itse syönyt aamulla hamppu- ja kookosjauhosta sekä tahinista tehtyä leipää. Hamppujauhon olin ostanut verkkokaupasta ja tilannut kotiini. Tahini oli lennätetty lähikauppaan ties mistä. Oman ruokavalioni suurin ongelma on päätös siitä, että söisinkö tänään jauhelihaa vai makrillia ,ja söisinkö sen kanssa perunaa vai bataattia. Tässä länsimaisessa elämässä voimme vitkuttaa ja pohdiskella näitä elämän pieniä valintoja ihan loputtomiin. Meillä on super- ja hypermarketit, joissa on hyllymetreittäin muroja, karkkipusseja, vakuumipakattuja leikkeleitä, kuorittuja ja kuorrutettuja pähkinöitä, kauden jäätelömakuja, tuoreita mansikoita läpi vuoden, sen seitsemän sorttia salaatteja, valmisaterioita, pakasteaterioita, pussiaterioita, laihdutus- ja lihotustuotteita. Voimme pohtia, olisimmeko tällä viikolla vähä- vai runsashiilihydraattisella ruokavaliolla, söisimmekö kuin kivikauden mies vai kuin Aleksis Kiven seitsemän veljestä. Kiiltäväkantiset lehdet antavat meille ideoita kuluttamiseen, laihduttamiseen, lihottamiseen, sisustamiseen ja matkailemiseen.

Tuntuu niin hölmöltä.

Sunnuntaina olin kirpputorilla myymässä murto-osaa omaisuudestani. Kahvijonossa kuulin, kun ikäiseni nuorimies kertoi myyneensä parikymmentä paria merkkilenkkareitaan. Ihan vaan vitosen pari, kun ei pojalla ollut rahan tarvetta. Maailma tuntuu ihan hullulta paikalta, kun ihmiset voivat hillota kaapeissaan kymmeniä pareja kenkiä. Voivat ostaa ne kalliilla rahalla, ja myydä sitten hetkeä myöhemmin ylimääräisinä pennosilla.

Minusta tuntuu, että olemme me aika itsekkäitä ja kapeakatseisia, kun meillä on otsaa olla ahdistuneita, vaikka maailman muihin ihmisiin verrattuna olemme niin älyttömän hyväosaisia. Kuinka suuri osa maailman ihmisistä voi valita hypermarketistaan sinä päivänä muodissa olevan superruoan: ”Ottaisinko gojimarjoja, kuorittuja hampunsiemeniä, spirulinaa, saksanpähkinöitä – vai sittenkin niitä kaikkia ja pyörittäisin niistä tuhannen euron tehosekoittimessani helposti sulavan smoothien, josta saan energiaa spinning-tunnilleni, jonne menen polttamaan kaloreita, jota pähkinäruokavalioni sisältää?”
Jos et käyttäisi niin paljon aikaa oman napasi ja ulkonäkösi ympärillä pyörimiseen, mihin kaikkeen aikasi riittäisi?

Tarkoitus ei ole loukata tällä tekstillä ketään, vaan kritisoida omaa elämääni, ja sitä, kuinka helppoa on unohtaa oma hyväosaisuutensa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...