lauantai 13. lokakuuta 2012

Identiteetin muodostusta liikunnan avulla

Kävin tänään salilla.

Tuntui siltä, etten ollut käynyt todella pitkään aikaan, vaikka tosiasiassa edellisestä kerrasta oli aikaa reilu viikko. Aloin pohtimaan sitä, miten liikunnan(kin) avulla on helppo luoda itselleen jonkinlaista identiteettiä, johon sitten helposti ripustautuu.

Sinä aikana kun olen pitänyt tätä blogia, olen kokenut, että minun liikuntaidentiteettini muodostuu pitkälti kuntosalilla käymisen perusteella. Toki olen kokeillut jalkapalloa, salsaa, reggaetonia, tankotanssia, cross trainingia ja ties mitä muuta.

Olen parin vuoden ajan treenannut salilla ohjelman mukaan ja kirjoittanut ylös jokaisen suorituskerran. Treeni on tuottanut tulosta ja vuosien varrella olen jaksanut nostaa yhä painavampia painoja. Vartalostani on muokkaantunut lihaksikas.

Aiempi identiteettini oli se, että minä olen epäliikunnallinen. Lapsena en ollut missään urheiluseurassa tai pelannut joukkuelajeja – yhden kesän kestänyttä pesäpallouraa lukuunottamatta. Olin huono koululiikunnassa. Koin, että liikunta ei ole minua varten. Toki harrastin ratsastusta, kävelin ja pyöräilin joka paikkaan, joogasin kotona, kävin tanssitunneilla, luistelin ja hiihdin. Mutta mielsin itseni aina enemmän lukutoukaksi kuin liikkujaksi.

Nykyään minut tunnetaan "sinä urheilullisena tyttönä". En enää edes osaisi olla muuta. Salilla käynnistä ja sporttisuudesta on tullut osa identiteettiäni.

Sitten tuli kesä 2012. Sain testitulokset, joiden mukaan hormonitoimintani on täysin olematonta. Vietin kolme viikkoa Kreikassa ja otin iisisti. Luovuin paleoruokavaliosta ja leangainsin mukaisesta pätkäpaastoilusta. Hikoilin ainoastaan auringosta, en liikunnasta. Toki kävelin ja uin, mutta en mitenkään ihmeellisen paljon. Kun tulin kotiin, tajusin, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka en kävisikään salilla monta kertaa viikossa. Päätin ottaa rennosti. Syyskuussa herättelin henkiin vanhaa joogaharrastustani, kävelin ja kävin uimassa. Syyskuun kuntosalikerrat voinee laskea yhden käden sormilla.

Mieli on kuitenkin siitä ihmeellinen, että se niin kovasti haluaisi tarrautua johonkin identiteettiin. Tuntuu vaikealta (vaikkakin hyvältä) harrastaa liikuntaa monipuolisesti. Joogankin suhteen kävi siis niin, että halusin heti ostaa uusia joogavaatteita ja mietin joogalehden tilaamista. Tulisiko minusta sittenkin "se joogatyttö" (tiedätte varmaan sen jenkkileffojen stereotyypin)? Tänään taas nostelin rautaa salilla ja se tuntui siltä, kuin olisi tullut kotiin. Painojen nostaminen on yksinkertaista – se on aina samaa ja se tuntuu rauhoittavalta elämässä, jossa on paljon meneillään. Sain itseni kiinni ajatuksesta, että haluan sittenkin olla "se tyttö, joka nostaa raskaita painoja ja jolla on iso haba".

Onneksi tunnistan ainakin näitä joitakin ajatuksia itsestäni, enkä anna niiden viedä mukanaan. Oikeasti haluaisin olla "se tyttö, joka ylläpitää terveyttään nauttimalla elämästä ja liikunnasta".

Siinä on kuitenkin vielä opettelua.

Aamupala – still in vogue!

Tässä blogissa olen välillä tunnustautunut ehdottomaksi aamupalaihmiseksi, joka kattaa pöytään leipää, banaanilettuja, tomaattikastikkeessa kypsennettyjä kananmunia tai omena-riisipuuroa.

Välillä olen kertonut, että en syö aamupalaa ollenkaan (päivityksen vuoksi voin kertoa, että se aika on nyt virallisesti ohi).

Mutta totuuden vuoksi kerrottakoon, että aina aamupalani ei ravitse ruumista. Välillä se ravitsee sielua, kuten tämän päivän aamupalakattaus:

  • iso kuppi kardemummakahvia
  • suklaata (paria eri sorttia)
  • 916 sivua paksu syyskuun Vogue.

Voisin tähän vääntää jonkun vitsin siitä, kuinka tuon Voguen selailu menee melkein urheilusta, koska se on niin himputin painava. Mutta jätetään väliin. Välillä epäterveellisyys on terveellistä!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Lajikokeiluja: Cross Training

Kävin eilen yliopistoliikunnassa, joka tunnetaan myös hienolla nimellä UniSport, testaamassa Cross Trainingia. Cross Training on kai periaatteessa niin kuin CrossFit, mutta sitä ei kutsuta CrossFitiksi, koska silloin pitäisi maksaa lisenssimaksu. Toisaalta lajeissa kyllä ainakin eilisen kokeilutunninkin perusteella oli eroja. CrossFitissä ymmärtääkseni käytetään aika paljon erilaisia vempeleitä: leuanvetotankoja, levypainoja, köysiä, renkaita ja muuta sellaista. Yliopistolla taas ei ihan käytännön syistä pystytä tunnin treenin ajaksi luomaan liikuntasaliin mitään aikuisten huvipuistoa, joten vähemmällä on pärjättävä.

Aloitimme tunnin alkuverryttelyllä. Juoksimme salin ympäri, heiluttelimme käsiä, nostimme polvia, teimme askelkyykkyjä. Sitten aloimme harjoittelemaan pienissä osissa päivän liikekokonaisuutta. Tarkoitus oli siis lopputunnista tehdä liikekokonaisuus mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa, ja siksi oikea tekniikka oli tärkeä opetella.

Liikesarja tehtiin käsipainot kädessä ja se koostui kyykystä, keinunnasta selällään taakse ja takaisin kyykkyyn, nopeasta ponnahduksesta kädet suorana ylös – josta takaisin kyykkyyn, sitten lankkuasentoon, josta punnerrus, ja viimein takaisin kyykkyyn ja ponnahdus kädet suorana ylös.

Kun sarja oli hallussa ja sitä oli toistettu hitaalla temmolla, oli aika ryhtyä tositoimeen. Sarjaa toistettiin mahdollisimman monta kertaa kolmen minuutin ajan. Sen jälkeen oli puolitoista minuuttia lepoa. Ja sitten taas kolme minuuttia sarjaa.

Varsinainen treeni kesti siis kuusi minuuttia. Ja voi sitä ähinän määrää, mikä salissa kuului! Toisen sarjan aikana mun koko naama oli sellaisessa rutussa, kun yritin varmaankin naamalihaksillani vääntää itseäni ylös, kun kaikki muut lihakset olivat aivan puhki. Treenin jälkeen vaan nauratti. Endorfiineillä oli asiassa varmasti osuutensa, mutta toisaalta oli niin lystikästä, kun salillinen hyväkuntoisia nuoria ähkii kahden minuutin treenin jälkeen täysin tuskissaan.

Sellaista oli siis Cross Training. Ja nyt kun kirjoitan tätä reilut kaksitoista tuntia treenin jälkeen, koko alakroppaani sattuu. Lihakset ovat aivan riekaleina.

Cross Training ei vielä ole yliopistoliikunnan tuntivalikoimassa muuten kuin kurssimuodossa. Tuollaisia korkean intensiteetin treenejä (HIIT eli High Intensity Interval Training) voi toki helposti tehdä kotonakin. Toisaalta yhteisellä liikuntatunnilla on mukavaa jakaa tuo ihana tuska ja kipu, ja sitä automaattisesti treenaa ihan maksimissaan, kun joku huutaa vieressä ja kannustaa.

Hikeä, naurua, kipeitä lihaksia. Sitä kai treeniltä hakeekin?

tiistai 2. lokakuuta 2012

Makoisa kesäkurpitsaleipä

Siitä ei ole kauan, kun Monkeyfood julkaisi blogissaan salaisen kesäkurpitsaherkkukakkunsa reseptin. Ja sen jälkeen sekä minulla että Monkeyfoodin Merillä on pitänyt kiirettä, kun olemme molemmat omissa nurkissamme pyöritelleet jos jonkinlaisia kesäkurpitsaleipomuksia! Minä tein suklaa-kesäkurpitsakakun ja myöhemmin saman reseptin pohjalta omenapiirakan. Meri muutti omenapiirakkani omena-puolukkakakuksi ja minä puolestani tein Merin kesäkurpitsakakkureseptin pohjalta tämän kesäkurpitsaleivän.

Tai itse asiassa tein leipää jo kaksi kertaa: toisen kerran itselleni ja toisen kerran anopille.

Jep, niin onnistunutta, että uskalsi anopillekin tarjota!

Olen melko varma, että tämä leipä löytyy aamupalapöydästämme ensi viikonloppunakin.

Mehevä kesäkurpitsaleipä

2 dl tattarijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 dl siemeniä (käytin auringonkukan-, sesamin- ja pellavansiemeniä)
1 dl öljyä
2 kananmunaa
2,5 dl kesäkurpitsaraastetta

1. Napsauta uuni lämpenemään 180 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet.
3. Raasta kesäkurpitsa. Yhdistä raasteeseen kananmunat ja öljy.
4. Yhdistä kaikki aineet, sekoita hyvin puulastalla.
5. Voitele leipävuoka ja leivitä se siemenillä. Kaada taikina vuokaan.
6. Paista uunin keskitasolla noin tunnin ajan.

Leipä edestä....



... ja takaa...


... sekä kaverinsa tattaririeskan kanssa kuvattuna.'

maanantai 1. lokakuuta 2012

Kesäkurpitsapasta

Kesäkurpitsapasta on aika vanha juttu.

Mutta se ei tarkoita, ettei se voisi olla hyvä juttu!

Varsinkaan kun hommaa itselleen julienneleikkurin, jolla kesäkurpitsan saa spagetoitua alta aikayksikön! Leikkurin ostin Stockalta ja se maksoi kympin. Jos tykkää tehdä vegespagettia tai muuten tehdä ohuita suikaleita, niin suosittelen. Aika kivasti tuolla saisi suikaloitua kasvikset vaikkapa wokkiin.

... UNO!

Ota yksi kesäkurpitsa ja yksi julienneleikkuri. Anna palaa!


... DOS!

Ihaile aikaansaatuja spagettisuikaleita! Heitä kesäkurpitsan höttöinen keskiosa poikaystävän aamusmoothieen (siihen samaan, johon laitoit myös vähän puolukkaa ja avokadopuddingisi jämät).


... TRES!

Laita spagetit kiehuvaan veteen ja keitä kaksi minuuttia. Nauti parhaan pastakastikkeesi kanssa.


Spagettikastikkeen tein savustetusta makrillista. Ei ollut niin hyvää, että tekisin reseptistä erillistä postausta, mutta kirjoitan sen tähän ylös itselleni, jotta voin jonakin kauniina päivänä tehdä siitä paremman: 1 sipuli, 200 g savustettua makrillia, 3 tomaattia, 4 rkl turkkilaista jogurttia.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...