tiistai 19. marraskuuta 2013

Jerusalem: A Cookbook

Törmäsin verkon syövereissä Yotam Ottolengin teokseen Jerusalem: A Cookbook.

Vaikuttaa siltä, että näin nettiaikana keittokirjasta kuin keittokirjasta löytää liudan reseptejä suoraan verkosta. On siis makuasia, haluaako ostaa kirjan kotiansa koristamaan (tai tilaa viemään), vai nappaako reseptit virtuaalimaailmasta.

Yllä oleva linkki vie Amazonin sivulle, jossa ilmaisina PDF:inä jaossa kolme reseptiä:
  • Na'ama's Fattoush (kuulostaa likaiselta, mutta on oikeasti salaatti)
  • Spiced Cookies
  • Stuffed eggplant with Lamb and Pine Nuts
Couscous & Consciousness -blogissa on jaossa kyseisen kirjan resepti, jossa tarjolla on kukkakaalia tahinin ja granaattiomenansiementen kera.

New York Timesin sivuilla on reseptit:
No mutta.

Syy siihen, että tuohon kirjaan alun alkaen törmäsin, on etsin netistä maqluban reseptiä. Maqluba on Lähi-Idästä peräisin oleva riisiruoka, jossa yhdessä kattilassa kypsennetään sipulia, mausteita, lihaa ja kasviksia. Lopputuloksena on padallinen tiivistä riisiruokaa, joka lopuksi kumotaan tarjoiluvadille ylösalaisin.

Kuulostaa helpolta ja maukkaalta!

Couscous & Consciousness taitaa myös maqluban!

Maqluba 5
Kuvan lähde: Couscous & Consciousness

Maqluba menee kotikeittiössä testiin pian!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Täydellinen gluteeniton leipä

Nyt voin jäädä eläkkeelle: tuotekehittelyni on saavuttanut huippunsa. Olen onnistunut leipomaan maagisen hyvää leipää, joka on sattumoisin myös gluteenitonta.

Tämä on perintöni maailmalle. Täydellinen pullero.


Mun mielestäni tämän leivän tekeminen on hyvin yksinkertaista: tarvitaan vain kolme eri kippoa, jossa aineita sekoitellaan. Ei vaivaamista, ei kohottelua. Ennakkovalmisteluja leipä kyllä vaatii, sillä tattarisuurimoita on liotettava ennen niiden käyttöä.




Rustiikkinen vuokaleipä 

4 dl tattarisuurimoita
2 kananmunaa
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl omenaviinietikkaa
2,5 dl kaurahiutaleita
2 dl riisijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 rkl guargumia

1. Huuhtele tattarisuurimot ja laita ne veteen likoamaan yön yli.
2. Seuraavana päivänä huuhtele suurimot ja laita ne blenderiin. Älä "kuivaa" niitä, sillä joukossa saa olla mukana hiukan huuhteluvettä. Blendaa suurimot blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi velliksi.
3. Yhdistä yhdessä kulhossa kananmunat, oliiviöljy ja viinietikka. Vatkaa munien rakenne kunnolla rikki: seos saa vaahdota.
4. Yhdistä tattariseos ja munaseos. Kääntele hyvin sekaisin (vaatii hiukan työtä).
5. Sekoita kuivat aineet keskenään. Yhdistä sitten kuivat aineet tattarivelliin.
6. Voitele leivinvuoka ja jauhota se riisijauholla. Kaada taikina vuokaan ja taputtele jauhotetuin käsin tasaiseksi.
7. Paista 200 asteessa 40 minuuttia. Irrota leipä vuoasta ja paista sitä vielä ylösalaisin 10 minuuttia.

Nauti!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tahiniaddikti

Viime aikoina olen ollut hulluna tahiniin. Aluksi en juuri tahinista - joka siis on jauhetuista seesaminsiemenistä tehty tahna - juurikaan välittänyt, mutta nyt olen siihen aivan HULLUNA.

Tahinia voi laittaa hummukseen (olen myös hulluna hummukseen!) ja taratorkastikkeeseen, joka on aivan loistava ja terveellinen (vegaaninen, gluteeniton, laktoositon, lisäaineeton) kastike esimerkiksi vaalealle kalalle. Jos on tahinihullu, tahinia voi laittaa leivän päälle ihan sellaisenaan.

Couscous & Consciousness -blogissa on jaossa resepti, jossa tarjolla on kukkakaalia tahinin ja granaattiomenansiementen kera.

Tai entäs tämä tahinikeitto? Alkuperäinen resepti on suomalaista(kin) alkuperää olevan Tessa Kirosin.

How do you eat yours?

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tanskalainen olutsuklaakakku

Tämä resepti ei todellakaan ole -ton. Ei ole gluteeniton, ei ole sokeriton, ei ole jauhoton, ei ole mauton. Olen niin pitkään leiponut ja kokannut -ton-tyylillä että on melko hurjaa palata sellaiseen, jossa voi ottaa reseptin ihan mistä tahansa keittokirjasta ja vain tehdä.

(Oikeastaan totuus on se, että olen sen verran kokeilunhaluinen, että harvoin pystyn tekemään täysin reseptin mukaan. Aina pitää vähän soveltaa. Tätä sovelsin sen verran, että jätin kuorrutuksen tekemättä.)

Tanskalainen olutsuklaakakku

250 g voita
vajaa 2 dl kaakaojauhetta
2 1/2 dl porteria tai Guinness-olutta
4,2 dl sokeria
150 g raastettua marsipaania
1, 5 dl maitoa (minä käytin kauramaitoa)
3 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta

1. Sulata voi kattilassa. Lisää kaakaojauhe ja olut, anna lämmetä hetki.
2. Sekoita jauhot ja leivinjauhe.
3. Vatkaa sokeri ja munat ilmavaksi vaahdoksi. Lisää raastettu marsipaani ja vatkaa ilmavaksi. Lisää maito ja sitten jauhoseos.
4. Sekoita yhteen voiseoksen kanssa.
5. Kaada taikina voideltuun vuokaan, jonka koko on noin 20 x 30 senttimetriä. Paista kakkua noin 35-40 minuuttia 160 asteessa. Kokeile hammastikulla, onko kakku kypsä. Kypsästä kakusta tikku tulee taikinattomana ulos.
6. Jäähdytä.

Jos haluat (minä en jaksanut), voit tehdä kakkuun suklaakuorrutuksen. Sulata 150 grammaa tummaa suklaata vesihauteessa. Lisää joukkon 0,5 dl olutta. Sekoita hyvin ja levitä kakun päälle.

Oman kokemukseni mukaan kakku maistui vielä paremmalta parin päivän säilytyksen jälkeen.


Alkuperäinen resepti tanskaksi löytyy Odense Marcipanin sivuilta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Luovu, luovu, luovu

Kirjoitin siitä, kuinka voimme antaa itsemme olla täydellisiä pulleroita. Tarkoitin sillä sitä, että tietynlaisista ulkonäköön liittyvistä ihanteista ja niiden päättömästä tavoittelusta kannattaa luopua, jos ne vain aiheuttavat ahdistusta.

Törmäsin myöhemmin Jonathan Meadin blogipostaukseen, jossa suositeltiin luopumista vähän siitä ja tästä. Olen samaa mieltä. Elämä on helpompaa, kun ei yritä niin kovin olla jotain muuta kuin mitä on. Monta hyvää pointtia kaltaiselleni supersuorittajalle, joka ei oikein osaa vain olla.

The more I stop trying to force things to happen, the more they just seem to sort themselves out. The more I let things happen, the less time I spend trying to make them happen.

Giving up is really about honoring your feelings. It’s about giving up trying to force yourself into a mold of societal shoulds and embracing your true self.

So here’s an invitation to…
  • Give up trying to be cool.
  • Give up your golden handcuffs.
  • Give up wanting to be a famous musician, artist, architect, thinker, writer, whatever-it-is. Maybe it’s smarter to make your purpose to have an impact, instead.
  • Give up wanting to be different for the sake of being unique.
  • Give up trying to be perfect.
  • Give up keeping relationships with people you don’t really like.
  • Give up trying to be the center of attention.
  • Give up trying to be important. (Focusing on community is usually more fulfilling.)
  • Give up achieving a lot of ego-driven goals.
  • Give up trying to be super-focused. Sometimes the most compelling ideas come from the most messy, unexpected sources.
  • Give up trying to be indie.
  • Give up trying to popular.
  • Give up caring about owning a lot of cool things, which keep you distracted from acknowledging that you don’t like what you’re doing with your life.
  • Give up trying to have a perfectly organized workspace and a zero inbox.
With that said, there are a lot of ways we think we’re doing good, but we’re really not.
Counter-intuitive to what you think, it might make more sense to…
  • Give up trying to be super happy all the time. Instead, settle for being peaceful.
  • Give up needing a reason to share your love. Being alive is reason enough.
  • Give up trying to be everything to everyone.
  • Give up trying to fit the mold of your race, astrological sign, job title, religious group, political party or other erroneous associations.
  • Give up caring about being the smartest, best and fastest. At least don’t let your ego get caught up in it.
  • Give up caring about “being a man” or “being a woman.” Or doing what is expected of your gender.
  • Give up sacrificing your life for an expensive degree that makes you feel important.
  • Give up trying to be ultra productive, especially if productivity is making you miserable.
  • Give up caring about having a respectable job, a respectable resume, and a respectable life. Replace following a template, with freestyling life
  • Give up trying to constantly improve yourself. Sometimes too much self improvement
  • can cause you to lose sight of the present.
  • Give up caring about doing what works.
  • Give up thinking you don’t have the time or skills to make your dreams a reality.
  • Give up caring about knowing everything in advance before you take action. Put yourself on auto-response instead.
  • Give up trying to always find interesting experiences and interesting things to do. Alternatively, be interesting and be interested.
  • Give up trying to live up to the expectation of your parents, your friends, your boss, and peers.
  • Give up trying to live up to the expectation of… yourself.
  • Give up trying to have a flawless body, perfect face, or an impeccable wardrobe. Care more about beautifying your mind and being a person who takes beautiful actions.
Trying to make things happen all the time creates a lot of unnecessary anxiety. It’s stressful trying to deny what is.

When I give up, I accept life as it is. No strings attached. No wishing things were different. If an action needs to be taken, I take it. But I’ve given up letting my happiness be dependent on a thing.
Most of these problems only exist within our minds. They’re not real physical problems; they’re simply psychic, imagined obstacles.

It’s interesting how we seem to have so many problems, so many dilemmas. But most of the time the answer to solving them is doing nothing. Giving up.

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Täydellinen pullero

Täydellinen pullero. Tuo sanapari tuli mieleeni, kun otin tänään aamulla uunista aivan täydellisen gluteenittoman vuokaleivän.

Täydellinen pullero

Myöhemmin aloin miettimään täydellistä pulleroa vähän tarkemmin. Elämme yhteiskunnassa, jossa iso osa naisista elää "Kunhan vain laihtuisin 5 kiloa" -ajatusmaailmassa. Ajatellaan, että kun ne viisi kiloa lähtisivät pois, elämä urkenisi aivan uudella tavalla. Työ, rakkaus, itsetunto - kaikki nämä saisivat tuulta purjeisiinsa, kun elopainoa olisi vain vähemmän.

Vartalokriisin hetkellä ystäväni kysyy minulta, murehtiiko Dalai Lama vararenkaastaan. Vastaus on, että ei hemmetissä! Dalai Lama ei keskity elämässä rasvaprosenttiinsa! Pointtina on se, että kun lakkaa pyörittämästä ajatuksiaan oman napansa ympärillä, vapauttaa aivan tolkuttomasti energiaa. Jos sen viiden kilon sijaan yrittäisi vaikka elää tässä hetkessä ja antaa itsensä olla ja tuntea ja iloita JUURI NYT, elämä olisi huomattavasti antoisampaa.

Viime aikoina en ole edes tarvinnut muistutuksia Dalai Lamasta. Olen ymmärtänyt, että viiden kilon ajattelu syö hurjat määrät energiaa ja johtaa ahdistumiseen. Tiedän, että jos laihtuisin viisi kiloa, en olisi tyytyväinen, vaan haluaisin laihtua vielä viisi kiloa.

Täydellisyys on jotakin, mitä ei voi koskaan saavuttaa.

Siksi kannattaa nauttia epätäydellisyydestä ja keskittyä siihen, mikä on elämässä oleellista. Totuus on se, että tässä maailmassa on tuhansia naisia, jotka ovat tyytymättömiä omaan ulkonäköönsä. On malleja, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. On huippu-urheilijoita, jotka ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. On alle 10 rasvaprosentin naisia, jotka haluavat hilata rasvaprosenttiaan yhä alemmas. Tyytymättömyys ja tyytyväisyys eivät siis ole kiinni ulkokuoresta, vaan jostakin ihan muusta.



lauantai 2. marraskuuta 2013

Liikun, koska olen olemassa

Tämän treenin lähtökohta ei ole "Miten saisin six-packin mahdollisimman vähällä vaivalla."

Se ei myöskään ole "Voisinkohan tänään parantaa penkkipunnnerrustulostani?"

Lähtökohtana on liike, liikkuminen, nautinto. Ihmisen perusolemus.

I just stand still for a while and concentrate on my breathing. At that moment in time, the only place that is real is the few centimeters beneath my feet. That tiny place become my entire planet. The stillness is broken by the first call of action coming from my mind, and it soon became a flow of continuous and unpredicted chain of movements. I feel the perfect synergy between my mind and body and I obey without choice. Then, I move and move spontaneously from one exercise to another. It is a strange feeling of fast and slow, hectic and peace, even stillness sometime. I just obey and move, and move and move until calmness arrive, then … I stand still for a while and concentrate on my breathing.  At that moment in time, the only place that is real is the few centimeters beneath my feet.

Lähde: Luis Ernesto Sarabia Toledo, STS Sarabia Training System


Luis'n uudempi verkkosivu on osoitteessa luisarabia.com.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Flunssa pois!

Juuri kun pääsin hehkuttamasta kuinka terve olen, tulin kipeäksi.

Flunssaa onneksi vain. Pitää vain luottaa siihen, että kroppa osaa nujertaa taudin. Pitää levätä ja ravita itseään, niin kaikki menee hyvin.

Flunssassakin voi penkkiurheilla. Itse en ole mikään kova urheilun seuraaja, joten minun penkkiurheiluni tapahtuu YouTubesta treenivideoita katsellen.

Alla olevaa videota katsellessa voi haaveilla ensi kesästä ja siitä mitä se tuo tullessaan.

Pääsisinkö Havaijille? Havaiji on minulle täysin järjetön päähänpinttymä, tuntuu vain siltä, että minun pitää mennä sinne. Luotan siihen, että intuitiota kuuluu kuunnella.



Tänään kyllä hokasin myös sen, että on talvessakin hyviä puolia.

Aloitin tänään etätyöt kotona aamuseitsemältä. Ulkona oli pimeää, laitoin kynttilöitä palamaan ja keittelin puuroa. Join kahvia ja kuuntelin kuulokkeilla rauhallista aamumusaa.

Ei hassumpaa sekään.

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Puolitoista kilsaa ryömien - tai ihan mitä itse haluat

Palaan blogin pariin pitkän tauon jälkeen. Syynä on varmaankin se, että alun perin blogin pääteemana oli ravinto, ja jo jokin aika sitten sain ravintoasioista mittani täyteen - ja ehkä vähän enemmänkin. Parin vuoden paleoinnin jälkeen luovuin vuosi sitten kaikista ruokarajoitteista ja nyt voin paremmin kuin koskaan. Treeni kulkee, hormonit hyrrää ja mielikin on useimpina päivinä ihan huikean hyvä.

On päiviä, jolloin tuntuu että elämä ei voisi olla siistimpää.

Ei siksi, että elämä olisi täydellistä tai siksi että eläisin unelmaani. Vaan ihan vaan siksi, että saan olla elossa, olla terve ja kaikki perustarpeet on elämässä tyydytetty. Taisin vuosikausia asustaa pääni sisällä ja tarkkailla hyvinvointiani siihen pisteeseen saakka, että hyvinvointi muuttui pahoinvoinniksi. Nyt kun olen päästänyt irti, näen kaiken sen hyvän, mikä on elämässä tässä ja nyt.

(Kuulostaa ehkä hipiltä, mutta hei, olen jälleen ryhtynyt joogaamaan).

Treeninkin suhteen on nyt ihan älyttömän siistiä. Kroppa haluaa liikkua joka päivä. Yritän kuunnella kroppaa parhaani mukaan - meillä on yhteistyö- ja avunantosopimus, toimimme yhteistyössä ja ihmettelemme tätä maailmaa yhdessä. Käyn joitain kertoja viikossa CompactFit Cross Training Centerissä treenaamassa kehonpainojuttuja ja nostamassa painoja. Paikka on ihan mielettömän siisti ja motivoiva, ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille, joita (kehon)painoharjoittelu kiinnostaa.

Ohjattujen treenien lisäksi käyn silloin tällöin salilla tekemässä omia treenejä. Tykkään treenata yksin ja omaa fiilistä kuunnellen. Joskus menen salille ihan vain siksi, että työpäivän jälkeen selkää jomottaa ja tuntuu, että sitä on pakko päästä liikuttamaan. Yleensä nuo treenit päättyvät siihen, että en millään malttaisi lopettaa!

Muutaman kerran viikossa laitan musan kotona soimaan ja katson millainen treeni siitä syntyy. Näissä treeneissä se menee vähän niin, että treeni riippuu aika pitkälti siitä, minkä soittolistan pistän pyörimään Spotifystä (kategorioita on oikeastaan kolme: elektroninen musa, reggaeton/dancehall ja punk/metal). Elektroninen tarkoittaa joogatyyppistä treeniä, reggaeton tanssihäröilyä ja punk/metal johtaa painoharjoitteluun.

Mitään en tee pakottamalla, vaan kaiken ilon kautta.

Liikunta on siitä mieletöntä, että kun vapautuu ajatusmaailmasta, että pitää tehdä jotakin tiettyä tai että pitää tehdä jotakin tietyllä tavalla, niin tajuaa että mahdollisuudet ovat lukemattomat! Voi kävellä, ryömiä, sukeltaa, seisoa käsillään, ajaa yksipyöräisellä, mönkiä, ratsastaa, joogata, pelata, juosta, hyppiä, nyrkkeillä, tanssia...! Tehdä juuri sitä, mistä itse tykkäät!

Ross Enamait näyttää, että variaatioita on juuri niin paljon kuin ihmisellä mielikuvitusta.



Ja Tim Anderson demonstroi, että treeniin et tarvi muuta kuin pätkän tietä ja oman kroppasi.



...tässä vielä Timille menomusaa!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Mistä tykkään NYT?

Koska rakastan listoja, on aika tehdä listaus kaikesta, mikä on kivaa juuri nyt.

1. Tattari

Jos aloitetaan leivontapuolelta, niin rakkaus tattariin palaa yhä. Miksi tattarista ei tykkäisi? Siitä voi pyöräyttää monenlaista eri leipää, eikä siinä ole gluteenia. Joillekin gluteeni on haitaksi, joillekin ei. Kenellekään siitä tuskin kuitenkaan on mitään hyötyä, joten tattari on perheen ruokakaapissa vakioasukas.

2. Surffaus

Kesällä pääsin kokeilemaan sekä surffausta että SUPpausta. Toisessa siis laudalla maataan ja yritetään nousta seisomaan aallon harjalla, toisessa seistään laudan päälle ja melotaan menemään tyynessä vedessä. Meillä Suomessa kun ei aaltoja juuri ole, niin SUP on ihana kesä- ja syyspäivien harrastus. Haaveilen salaa surffipummielämästä, ja mietin jopa ajokortin suorittamista, jotta voisin Havaijilla heittää surffilaudan pick up -autoni lavalla ja huristella sillä kohti aaltoja...

3. Zinio

Syksyllä on sallittua käpertyä vähän sisäänpäin ja makoilla sohvalla hyvän kirjan tai lehden kanssa. Ziniossa pääkaupunkiseudun kirjastojen asiakkaat saavat lukea aimo kasan uusimpia ulkomaisia lehtiä ihan ilmaiseksi. Lehtiin lukeutuvat esimerkiksi Men's ja Women's Health, Elle, Elle Decor, Harper's Bazaar ja Martha Stewart Living. Lisäksi Zinio lähettelee minulle jatkuvalla syötöllä sähköpostiini 10 dollarin kuponkeja, joiden arvosta voin valikoida lehtiä vapaasti. Niinpä olen saanut hankittua brittiläisiä ja espanjalaisia Vogueita ilman pennin pyörylää. Zinion applikaatiosta on myös helppo tallentaa esim. lehdistä bongaamiaan reseptejä tai muita kiinnostavia juttuja PDF-muotoon.

4. Mysli

Kesällä reissasin Portugalissa ja Espanjassa ja ihastuin mysliaamupaloihin. Seuraavaksi aion itse tehdä granolaa!

5. Kirjat ja kirjoittaminen

Tänä syksynä aion ottaa työn ja koulun suhteen iisimmin (jos sinä nyt kutsuu iisiksi, että tekee täyspäiväistä duunia ja sen päälle gradua), ja toivon että olisi aikaa kirjoittaa. Ihan vain pöytälaatikkoon, omaksi iloksi.

6. Nukkuminen

Kun kesällä olin ilman nettiä ja telkkaria ja vietin rentouttavaa elämää, unistani tuli aivan mahtavia seikkailuja! Millään ei olisi tehnyt mieli herätä, kun sai seikkailla milloin missäkin.

7. Jooga

Jooga tuntuu olevan elämässäni sellainen elementti, joka aina välillä on in ja välillä out. Nyt se on taas in. Joogatunnit ja workshopit kutsuvat. Liikunnan ei aina tarvitse olla rehkimistä. Tai itse asiassa: liikkeen ei aina tarvitse olla liikuntaa. Kehoa on kiva liikuttaa ja kuulostella, miltä liikkeet tuntuvat, mitä fiiliksiä ne herättävät.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Rantakuntoon!

Yleltä tuli hyvä dokumenttisarja, Seksiä auringon alla. Siinä neljän eri maan (Kiina, Intia, Kuuba ja Uganda) naiset kertoivat, miten heidän kotimaassaan suhtaudutaan seksiin, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.

Päällimmäisenä mieleen jäi se, kuinka erilainen suhtautuminen näillä naisilla oli vartaloonsa kuin meillä.

Eräältä ugandalaiselta naiselta kysyttiin häpeääkö hän vartaloaan.


Nainen ei ymmärtänyt kysymystä.





Tämä juttu tuli mieleeni, koska olen lähdössä rantalomalle. Ennen lähtöäni selasin Marie Claire -lehteä, jossa kerrottiin, miten rannalle menoon tulee valmistautua. Nämä ovat perustoimenpiteet, jotka joka naisen on suoritettava:
  • Poista raskausarvet (suositeltava kotihoito maksaa 299 dollaria)
  • Pikakiinteytä hieronnalla hoitolassa
  • Hoikistu ilman kuntosalia syömällä 99 dollarin aminohappovalmistetta tai levittämällä itseesi 58 dollarin vartalovoidetta
  • Tuhoa selluliitti 68 dollarin rasvalla. Hoitoa voit tehostaa hieromalla itseäsi kuten YouTube-videossa opastetaan ja imuroimalla ihoasi 145 dollarin selluliittikoneella.
  • Voita turvotus juomalla karpalomehua ja lisäämällä ruokavalioosi omenaviinietikkaa. Älä juo makeita cocktaileja, vaan vodkaa kivennäisvedellä tai vaihtoehtoisesti viiniä.
  • Poista karvat (tarvitset kuorintapyyhkeen, höylän, after shave sprayn ja karvanpoistovaahdon).
  • Pehmennä kova iho 30 dollaria maksavalla kuorinta-aineella, ja levitä sen jälkeen jumalaista (ja 58 dollaria maksavaa) öljyä vartaloosi. Vaihtoehtoisesti voit ostaa kemiallisen 64 dollarin kuorintasetin kotiisi.
  • Teeskentele olevasi ruskettunut ("Self-tanning is a beauty gift that just keeps on giving"). Kosteusvoida ja kuorinta-aine maksavat yhteensä 51 dollaria.
  • Näytä hoikemmalta sekunneissa pitämällä koko ajan niska pitkänä, hartiat alhaalla, rintakehä auki ja vatsa sisällä! Eikä maksa mitään!

GoKaleolla on onneksi helpompi vinkki bikinivartalon saavuttamiseen:

laita päällesi bikini!


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Jamie Easonilta näyttäminen on yksinkertaista - ei kuitenkaan Jamie Easonille

En olekaan kirjoittanut pitkään aikaan - itse asiassa viime kerrasta on niin pitkä aika, että jouduin pohtimaan mikä salasanani on.

Mutta sehän on vain hyvä. Vuosi sitten olin niin kiinni ruoka- ja terveysblogeissa, että luin niitä päivittäin. Edelleen seuraan jonkin verran blogeja Facebookin kautta, mutta en etsi uusia reseptejä tai liikuntamuotoja tai laihdutusvinkkejä. Näin on parempi.

Viime päivinä netin terveyspiireissä on ollut parikin juttua naisten painonhallinnasta. Siitä, että kunhan vain nostat raskaita painoja ja katsot mitä syöt, näytät hyvältä.

No joo.

Eräässä tällaisessa blogikirjoituksessa näiden kommenttien seuralaisena oli kuvia puolialastomista fitnessmalleista. Ongelmana on, että naiset kuvittelevat, että harrastamalla liikuntaa (on se sitten raskaiden painojen nostamista tai jotakin muuta) ja syömällä joidenkin sääntöjen mukana, meistä pitäisi tulla fitnessmallien näköisiä.

Se ei vaan ihan mene niin.

Fitnessmalleille treenaaminen on elämäntapa. Useille se tarkoittaa hormonihäiriöitä, ruoan jatkuvaa tarkkailemista, vuorotellen kiristelyä ja bulkkaamista.

Minua raivostuttaa, että naisille syötetään ajatusta siitä, että jos vain toimisimme oikein, niin näyttäisimme tältä:


Kuvassa on fitnessmalli Jamie Eason. Luonnonmukaisen terveyden saarnamiehet kertovat internetissä, että me kaikki naiset näyttäisimme Jamie Easonilta, jos vain eläisimme kuten luonto on tarkoittanut, syöden villivarsan papanoita ja nostaen rautakankia. Ja jos emme näytä Jamie Easonilta, vika on meissä.

Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, niin siihen ei vaadittaisi päivittäistä salitreeniä ja ruoan jatkuvaa tarkkailua. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, se ei aiheuttaisi useimmille naisille kuukautishäiriöitä ja sitä kautta lisääntymisongelmia. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, ei Jamie Easonia tarvitsisi photoshopata ja meikata, eikä Jamien tarvitsisi hankkia silikonirintoja näyttääkseen Jamie Easonilta. Jos Jamie Easonilta näyttäminen olisi luonnollista, Jamie ei ehkä kehottaisi laskemaan kaloreita ja laittamaan ruokaa muffinssivuoissa. Jamie ei myöskään sanoisi näin:
"Once I reached my goal of 10% body fat it became very clear that I had achieved something few people are able to. [...] It was just a happy accident that I'd been blessed with good genetics and great people supporting me. I had a great trainer and a nutritionist to encourage me the whole way through.
Samassa haastattelussa Jamie kertoo:
  • syövänsä päivässä 5-6 ateriaa, lähinnä vähärasvaista proteiinia. Lisäksi Jamie syö kasviksia saadakseen vatsansa tuntumaan täydeltä.
  • treenaavansa kovilla painoilla, erityisesti alakroppaansa, koska lihasten saaminen alakroppaan ei ole hänelle helppoa
  • treenaavansa yllä mainitun painoharjoittelun lisäksi cardiota vähintään 3 kertaa viikossa ("Typically I do 30 to 40 minutes of cardio about three times a week. Closer to competition time I'll do an hour a day about five days a week and incorporate sprints and plyometrics.") 
  • käyttävänsä lisäravinteita
  • ahdistuvansa pienestäkin painonnoususta ("Once you've experienced a certain degree of leanness, gaining even five pounds can sometimes feel like fifty")
Ihmiset ovat erilaisia. Toisille sikspäkki syntyy helpommin kuin toisille. Toisille sen saaminen vaatii kaloreiden laskemista ja ruon tarkkailun aiheuttamaa ahdistusta ja sosiaalisia ongelmia. Jamien haastattelun perusteella hänen ulkonäkönsä saavuttaminen ja erityisesti ylläpito ei ole mitenkään helppoa hänelle itsellensäkään.  Kun vuosi sitten näytin parhaalta versiolta omasta itsestäni:
  • ajattelin ruokaa 24/7
  • ajattelin ruoka-aineiden olevan joko hyviä tai pahoja
  • ajattelin pahan ruoka-aineen syömisen aiheuttavan terveysongelmia
  • en ylipäänsä ajatellut juurikaan mitään muuta kuin ruokaa
  • hormonitoimintani oli täysin nolla. Hormonimittauksissa tasoni olivat niin alhaiset, että niin alhaisia tasoja ei ollut koko mittapuulla.

Näytinkö silti Jamie Easonilta? En.
Nostinko raskaita painoja? Kyllä.
Tarkkailinko sitä mitä suuhuni laitoin? Kyllä, en juurikaan tehnyt mitään muuta.

No, tähän tiettävästi joku voisi sanoa, että jos vain olisin tarkkaillut vähemmän, niin ongelmia ei olisi syntynyt. Jos vain olisin toiminut oikein, niin sikspäkki olisi tullut esiin.

No haistakaa huilu.

Kroppa on viisas, kroppa tietää. Se ajattelee ruokaa jatkuvasti, koska sillä on nälkä. Jos yhteiskunnan kauneusihanne on kroppa, joka on lihaksikas, mutta jolla on nälkiintyneen ihmisen rasvaprosentti, niin ei ole rakettitiedettä tajuta, että sellaisen kropan saavuttamiseen tarvitaan nälkää. Eikä myöskään ole yllätys, että nälkiintynyt kroppa päättää kääntää hormonituotannon pois päältä.

Zap.

Jos et usko minua, niin lue esimerkiksi personal trainer Molly Galbraithin kokemuksista. Tai katso, miltä joogaopettaja näyttää photoshoppaamattomissa kuvissa (selluliittiä, iik!). Tai katso kuvia oikeista naisista, jotka nostavat raskaita painoja, mutta joilla on elämä terveysuskonnon ulkopuolella, ja jotka siitä huolimatta (tai juuri siksi) ovat mahtavia.

Terveysalan ammattilainen Jen Comas Keck kirjoittaa osuvasti "Looking "Fit" Doesn't Mean Being Healthy". Jen kuvailee kokemustaan fitnesskilpailuun valmistautumisesta:
"My body had never looked better and it got more ridiculous with every day that passed. People kept commenting on how amazing I looked, asking what I was doing to make such great progress, and could I help them do that, too? But what they didn’t know was that I felt like total shit. Day in and day out, I was miserable. I was so tired that I could barely handle life. I was the grumpiest chick on the planet, and I still feel bad to this day for some of the people that had to endure my mood swings for those 4+ months. I was weak, tired, and irritable. My skin was dry, I was always freezing, and simply put, I never felt good. My digestive system was in shambles and I was an emotional wreck, however I persevered, chalking it all up to the “prep experience” and telling myself that these are sacrifices we have to make in order to get to our goals. 

So yes, my body? Bangin’. But I am pretty sure that no matter what your definition of “healthy” is, what I listed above sure as hell ain’t it."

Se mikä minua näissä naisten painonhallintajutuissa raivostuttaa, on juuri se, että naisilta vaaditaan jotain hemmetinmoista täydellisyyttä. Jos et näytä Jamie Easonilta, teet jotain väärin.

Niinpä niin pojat.


Jos ette näytä Kenyatta Wilsonilta, on vika siinä, että olette salilla heilutelleet pikkupoikien painoja. Kunhan kuulkaas laitatte kunnon painot kehiin, niin alkaa tulosta tulla. Eikun oliko se sittenkin niin, että joitte juhannuksena yhden oluen? No niin, elämä on katsokaas valintoja. Jos haluatte olla terveitä ja hyvännäköisiä, teidän pitää kieltäytyä kaikesta paitsi luonnonkalasta ja villivarsan papanoista. Pidättäytykää varmuuden vuoksi myös seksistä, koska eiväthän luonnonkansatkaan peuhanneet kuin kaksi kertaa vuodessa (yhtä monta kertaa kuin nälkiintyneillä naisilla oli kuukautiset). Jos teillä silti on haluja, älkää kuunnelko niitä, sillä kroppanne valehtelee teille aivan samalla tavoin kuin se joskus väittää teille olevansa nälkäinen. Ja älkää katsoko televisiota, sillä se säteilee, älkääkö puhuko, koska paleotutkijat ovat täysin puolueettomassa tutkimuksessa todenneet suomen kielen käytön häiritsevän mitokondrioiden optimaalista kasvua. Ja muuttakaa varmuuden vuoksi tropiikkiin, koska se on ihmisen luonnollinen ympäristö. Älkääkä enää julistako sanaanne internetissä, koska sitä ei ollut kivikaudella.

Vai voisimmeko sittenkin hyväksyä ajatuksen siitä, että on täysin luonnollista näyttää muunlaiselta, kuin mitä aikamme kauneusihanne edellyttää? Että terveys ei tarkoita tietynlaista ulkonäköä. Että on ihan ok syödä ruokaa silloin kuin haluaa ja mitä ruokaa haluaa. Että elämää eikä itseään voi optimoida. Että elämästä voi nauttia, vaikka ei täyttäisikään kaikkia kriteerejä?

Annan loppupuheenvuoron Jen Comas Keckille.
When do we come to peace with the fact that being healthy doesn’t necessarily mean we’ll be really lean, and being really lean doesn’t mean we’re healthy? The majority of the people that love to train and work hard to eat right seem to be forever chasing the dream of being really lean when in reality, it’s typically not conducive with a healthy body for most of us (myself included). And even if your body is able to stay really lean, a lot of people become a mess mentally (again, myself included), obsessing over everything we eat or don’t eat, and end up developing some downright spooky self-esteem issues, even though we’ve never looked better. Is it worth it to chase that unicorn?

maanantai 6. toukokuuta 2013

Suklaa-punajuurikakku numero kaksi, kostea kuin fan

Lähes puolitoista vuotta sitten bloggasin suklaa-punajuurikakusta. Ja nyt teen sen taas, tällä kertaa uudella reseptillä.

Löysin jostakin lehdestä niin yksinkertaisen reseptin, että oli pakko testata (luulen että kyseessä oli Women's Health). Minusta on aina mukavampi testata uutta, kuin tehdä samalla kaavalla. Esimerkiksi viikonlopun perusleivän reseptiä muokkaan pikkuisen joka kerta – hiukan eri jauhoja, hiukan eri siemeniä...

Tuohon suklaa-punajuurikakku 1:een tulee runsaasti kananmunia. Tähän tulee vähemmän. Ykköseen tulee myös kookosta, joka voi joillekin olla kynnyskysymys – tähän ei. Ykkönen saa suklaisuutensa lähinnä kaakaojauheesta – tässä käytetään Ihan Oikeaa Tummaa Suklaata. Tämä resepti on siis todella erilainen, mutta tulos melko samanlainen kuin ykkösessä.

Extra-kostea suklaa-punajuurikakku

3 keskikokoista punajuurta
4 kananmunaa
4 rkl hunajaa
1 tl vaniljauutetta
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
2 dl mantelijauhoa*
125 g tummaa suklaata
4 rkl oliiviöljyä.

1. Keitä punajuuret kuorineen. Kun ne ovat kypsiä ja jäähtyneitä, kuori ne ja soseuta.
2. Sekoita punajuurisoseeseen kananmunat, hunaja, vanilja, kaakao, leivinjauhe ja suola. Vatkaa sähkövatkaimella muutaman minuutin ajan kuohkeaksi seokseksi.
3. Lisää seokseen mantelit/mantelijauho.
4. Sulata suklaa vesihauteessa.
5. Lisää suklaamassaan oliiviöljy.
6. Yhdistä suklaamassa muuhun seokseen varovasti sekoittaen.
7. Kaada voideltuun uunivuokaan.
8. Paista 180 asteessa noin 35–40 minuuttia.

*Alkuperäisessä reseptissä oli 125 grammaa manteleita jauhettuna, mutta minä käytin mantelijauhoa, koska sitä oli kaapissa.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kesäinen mantelijuoma Almond horchata

Itse en ole vielä tätä taivaallisen näköistä mantelijuomaa kokeillut, koska blenderini hajosi ja on huollossa. Mutta nyt kun aurinko alkaa lämmittää ja parvekkeella istuskelu houkuttaa, viileä janojuoma alkaa kuulostaa hyvältä. Joillekin se on ehkä tuopillinen kylmää olutta, mutta minulle ei. Minä taidan kesällä vetää pääni täyteen horchataa.

Tämä resepti, samoin kuin alla oleva kuva, ovat suoraan Women's Health -lehdestä. Itse varmaankin tulen muuttamaan reseptiä niin, että laittaisin isomman määrän manteleita likoamaan yön yli ja sekoittaisin ne veteen, en mantelimaitoon.



Almond horchata

noin 0,6 dl manteleita
noin 1,8 dl mantelmaitoa
1 tl limemehua
1/8 tl kanelia
1/8 tl neilikkaa

Ainekset laitetaan blenderiin ja tarjotaan jääpalojen kanssa. Halutessaan juoman voi siivilöidä ja siihen voi laittaa koristeeksi kanelitangon.

Ps. Jos siivilöit juoman ja sinulle jää mantelista koostuvaa massaa (valitettavasti ei kuitenkaan mantelimassaa), niin sitäkin voi käyttää leivonnassa. Googlaa reseptejä sanoilla almond pulp.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Sinä nyt -dieetti ja kuntoiluohjelma

Mitä jos vain olisit tyytyväinen itseesi sellaisena kuin olet nyt?

Vanhenet ja muutut iän myötä välttämättä. Kun aikanaan katsot taaksepäin kuvia itsestäsi tässä ajassa, huomaat kuinka nuori ja kaunis olit - etkä edes tajunnut arvostaa sitä.

Ongelma on, että haluamme aina enemmän, ja aina jotain muuta kuin mitä meillä on nyt. Haluaisin laihtua muutaman kilon, koska en mahdu farkkuihin, joihin mahduin puoli vuotta sitten. Mutta tiedättekö mitä? Kun mahduin kyseisiin farkkuihin, pidin itseäni lihavana ja halusin laihtua pari kiloa. Se pari kiloa ei ole kropassa, vaan se on mielessä.

Real Food Renegade kirjoitti kohtaamisestaan naapurissaan asuvan mummelin kanssa. Mummeli ihasteli Renegaden vartaloa ja tämän pituutta. Pituuden kaltaista ominaisuutta osaa arvostaa vasta kun sen menettää. Renegade näki itsensä mummelin silmin ja tajusi arvostaa itseään juuri nyt, sellaisena kuin on.

Jos olet terve, ymmärrä arvostaa sitä. Jos et ole terve, nauti parhaasi mukaan tästä päivästä. Olet millainen olet, sinulla on tämä hetki. Kevät on koittanut, aurinko paistaa, voit hengittää, voit liikkua, voit ajatella, voit piirtää, voit poimia kyniä lattialta varpaillasi, voit muiskauttaa pusuja, voit iskeä silmää, voit röyhtäistä, voit tanssia omalla tavallasi.

Sinulla on vaikka mitä, tässä ja nyt.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Ruoan pelko ei ole tervettä

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että ruokavalion rajoittaminen terveysperustein voi – melko salakavalasti – muodostua syömishäiriöksi. Terveellinen syöminen on – tai siitä tehdään – yhteiskunnassamme vaikea asia. Ruokamainoksia on joka puolella; yhtäällä käsketään varautumaan pirullisen pikkunälkään ja toisaalla paastoamaan 16 tuntia päivässä; yksi neuvoo juomaan kahvia terveyssyistä ja toinen sanoo sen olevan addiktoiva myrkky.

Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan?

Itse tilaan Kunto+-lehteä, joka ihan oikeasti saa minut nauramaan. Yhdessä numerossa annetaan leipäreseptejä ja seuraavassa käsketään lopettamaan leivän syönti. Terveysneuvot ovat niin ristiriitaisia, että niitä kaikkia ei voi noudattaa. Useat meistä ovat todella vierautuneita omista kehoistamme ja pelkäämme lihomista kuin ruttoa. Aina löytyy se viisi kiloa, joka pitäisi saada pois.

Minä en tiedä mikä on oikein ja väärin. Mutta sen tiedän, että ruokaa ei pitäisi pelätä. Hampurilainen tänään ei tarkoita, että huomenna tarvitset kottikärryn vatsasi kantamiseen. Ystävän synttärikakku voi turvottaa, mutta sosiaalisen hetken yhdessä jakaminen lisää yhteisöllisyyttä. Kaikki on okei. Älä pelkää.

Health Faith Love -blogin kirjoittaja on kirjoittanut ruokapelosta osuvasti.

EDIT 1.5.2013:

Lisäilen tähän muita samasta aiheesta kertovia blogikirjoituksia:

Choosing to Eat -blogi.

Real food Renegade -blogissa kirjoitetaan paleon jälkeisistä ajatuksista:

Unfortunately, I used to be one of these nutrition nazis. I’m ashamed of that. It’s certainly not the first time though and I lived to face my blunders and start anew on more than one occasion. While many of us think we are fighting a battle to save the earth and humanity, we are separating ourselves further and further from the thing that we are trying to “fix”. What if, we just let people be who they are without lectures, arguments, or judgement? I mean, what would happen if you chose not to post that PETA video today or that 3 millionth study linking gluten to every disease known to man and just met people where they are because where they are may be miles from where they were last year. But we always want MORE from others. We might focus on our own issues before taking on the job of trying to “fix” everyone else – Just sayin.

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Tattarileipää talon tapaan

Tästä reseptistä tulee yksi pellillinen "pehmeää" leipää tai kaksi pellillistä lehtileipämäistä näkkäriä. Jälkimmäinen versio sopii erityisesti juustotarjottimelle!

You choose.

Nopea tattarileipä

4 dl kuumaa vettä
1 rkl psylliumjauhetta
2,5 dl tattarijauhoa
1 dl siemeniä
0,5 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta (jätä pois, jos haluat ohutta näkkäriä)

1. Kuumenna vesi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään.
3. Sekoita kuivat aineet veteen.
4. Jos haluat leivästäsi pehmeää, taputtele taikina pellille. Jos haluat lehtileipämäistä näkkäriä, jaa taikina kahdelle pellille ja kaulitse ohueksi.
5. Paista 200 asteessa, kunnes leipä on saanut väriä.

Lankalauantaisena variaationa The Urbaani Oranki Special:
- laita taikinaan zahtar-mausteseosta
- kun olet levittänyt taikinan pellille, sivele pinnalle oliiviöljyä ja lisää vielä pinnalle hyvää suolaa.


Iloista pääsiäistä!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

31 vuotta kestänyt ravintotutkimus

Hei! Luin yhdestä blogista tosi hyvästä ravintotutkimuksesta. Blogin nimi taisi olla Napapilvi ja se tutkimus oli kestänyt 31 vuotta! Tosi monipuolinen tutkimus, jossa oli kokeiltu kaikenlaista yhdellä koehenkilöllä veganismista lihapainotteiseen ravintoon. Välillä oli syöty pelkkää pullaa, välillä ei viljaa ollenkaan. Jossain vaiheessa testattiin maitotuotteiden välttämistä, ja kerran koehenkilö jätti pois tuotteet, joissa oli hiivaa. 

Niin. Se on minun henkilökohtainen kokeeni. Tämä kroppa on minun kroppani. Se ei ole samanlainen kuin sinun kroppasi (muistatteko vielä No man can be a rule for another -postaukseni?). Tämä 'tutkimus' tuli mieleeni, kun luin Michael Ruhlmanin postauksen, jossa kehotettiin ajattelemaan itse. Tässä vapaa käännös muutamista postauksen kappaleista:
Amerikkalaiset tuntuvat ajattelevan, että vastaukset siihen, mitä kuuluu syödä voi löytää uutisista, tutkimuksista tai lääkäriltä [...]. Minua kiinnostavat tutkimustulokset ovat ne, jotka saan syötyäni jotakin. Tuntuuko minusta hyvältä, kun olen syönyt kanaa kastikkeen, perunamuusin ja paistettujen ruusukaalien kera? Kyllä. Entä kun olen syönyt pussillisen sipsejä. Ei. Mitä se tarkoittaa? Mieti sitä. Mieti. Tuntuuko sinusta liikunnan jälkeen hyvältä? Kyllä, koska se on sinulle hyväksi. Vaihtoehtoisesti voit metsästää tietoa verkon syövereistä, jos haluat löytää Totuuden. Ole hyvä ja mene lukemaan. Tai katso uutisista, mitä uusia tutkimustuloksia on löydetty.

Osa ongelmaa on elämän pituutta - ei sen laatua - koskeva pakkomielteemme. Miksei tavoitteenamme voi olla hyvä eikä pitkä? [...]
Pahoittelen, mutta olen täynnä tutkimuksia, jotka kertovat minulle miten elää ja sellaisia tai tällaisia uusia ruokavalioita, jotka lupaavat laihduttaa minua kilokaupalla ja lisätä elämääni lukemattomia Sound of Music -vuosia. Luulen, että ihmiset eivät oikeastaan halua elää pidempään - luulen että ihmiset haluavat olla onnellisempia, enemmän sinut itsensä kanssa, herätä iloisina eivätkä pelokkaina, tuntea itsensä päivän päätteksi tyytyväisiksi eivätkä pettyneiksi. South Beach -dieetti ei saa näitä asioita aikaan.
Tämä ajatus on kieltämättä tullut minullekin mieleen, kun kuulen erinäisiä tutkimustuloksia terveyden (joka näissä tutkimuksissa on usein yhtä kuin laihtuminen) tavoittelusta. Jos terveyden tavoittelu tarkoittaa kärvistelyä, haluaako sitä todellakin pitkän elämän? 90 vuotta kärvistelyä vai 80 vuotta nautiskelua? En siis todellakaan tarkoita nautiskelulla sipsipussien syömistä (jos ymmärsit asian näin, niin lue edellä oleva lainaus uudelleen), vaan sitä, että syömisestä ei tehdä tiedettä. Omaa kroppaa voi toki kuulostella (esimerkiksi hormoniongelmat kertovat, että valitsemasi tie ei ole oikea), mutta elämässä tärkeää on myös nauttiminen.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Toimiiko sulla? Asiaa hormoneista

Moni ihminen metsästää hyvää terveyttä. Mutta mitä sillä yleensä ajatellaan? Itse olen vuosia ajatellut, että hyvä terveys = alhainen rasvaprosentti.

Nyt olen pikkuhiljaa alkanut tajuamaan, että naisilla alhainen rasvaprosentti usein tarkoittaa sitä, että kuukautiset jäävät pois. Jos kroppa ei toimi normaalisti, niin onko ihminen terve? Itse en koskaan ole ollut erityisen vähärasvainen, mutta hormonitoimintani on silti ollut todella vähäistä. Hassuinta tässä koko asiassa onkin, että pelkkä alhaisen rasvaprosentin tavoittelu voi aiheuttaa ongelmia. Kuukautiset voivat jäädä pois, vaikka kropan eteen tehtävä työ ei olisi mitenkään äärimmäistä. Mutu-tuntuman mukaan amenorrhea ei myöskään ole mitenkään harvinaista nykyään. Jos asiasta keskustelee naisten kanssa, todella monella on asiasta kokemuksia. Tämä vain kuuluu niihin aiheisiin, joita ei yleensä kahvipöytäkeskusteluissa nosteta esiin.

Leigh Peele kirjoittaa kirjassa The Metabolic Repair Manual (2008, 46):
Even if not in an extreme caloric deficit, even if eating a moderate carb diet, aggressive training can still cause stress and signaling problems. In women this is seen in hypothalamic amenorrhea. Studies show that increasing cortisol affects the various ovarian hormones, leading to a decreased level of estrogen and disruption of a menstrual cycle. This is all in absence of having low body fat or being in a caloric deficit.
Peele kirjoittaa (2008, 55-56) että syitä kuukautisten poisjäämisen on useita:
Hormonal changes with aggressive training have lead to the biggest problems in the luteinizing phase (LH). Cortisol, insulin, fluid balance, it all influences this stage and others in your cycle. This isn't just physical stess either, freaking out emotionally by just getting on the scale can do this, stressing about your carb intake can do this. LIFE can do this. Adding to the fires of daily stress by breaking the body down over and over again is going to be a sure fire way to speed this process up. Lower caloric intake is another culprit, just from one aspect it can result in lower glucose availability to the brain. This causes a disruption of GNRH and thyroid function.
Tulee suru puseroon, kun ajattelen, mitä olen itselleni tehnyt. Perustyöni lisäksi olen viime vuonna samanaikaisesti tehnyt sivutoitä, opiskellut kahdessa koulussa, hoitanut kuolinpesää, rajoittanut ruokavaliota, nostanut kuntosalilla raskaampia ja raskaampia painoja, pitänyt blogia, pätkäpaastonnut ja jäänyt auton alle... Ja samalla ihmetellyt, miksi hormonini eivät hyrrää. Tiedättekö miten yritin tuolloin asiaa korjata? Rajoittamalla ruokavaliotani lisää ja laskemalla kaloreita. Treenaamalla yhä enemmän.

Jälkiviisaus on parasta viisautta.

Mitä vastaava stressi voisi sitten aiheuttaa miehille? Usein testosteronitason romahtamista (Peele 2008, 53):
Multiple studies show that excess training leads to an excess production of cortisol, and as we have learned, a raise that means lower testosterone. A low response can mean little improvement in performance both in training and in fat loss as well as an increase in chance of injury. This is made much worse in a caloric deficit situation.
Terveys- ja treeni-intoilijoiden kannattaa siis miettiä kumpi on tärkeämpää, six-pack vai seksihalut? Yhteiskunnan kauneusnormien saavuttaminen vai hedelmällisyys?

Onko terveyden mitta sittenkään se, että näyttää hyvältä?

Arvatkaa mitä olen saanut tilalle, kun olen luopunut ruokavalion ja saliohjelmien noudattamisesta? Energisyyden, elämänilon, hymyn huulille, "Varo vaan maailma, täältä tullaan!"-fiiliksen. Virtaa! Ja se tuntuu terveeltä.



Ja hei, ei tämä ole niin vakavaa! Mutta jos paino rupeaa ahdistamaan, voi aina kuunnella Jukka Poikaa: "Pitää olla pikkasen matskuu!"

Sen pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), jotain (jotain), jotain (jotain)
Pitää olla pikkasen paksu, (paksu), paksu, (paksu), paksu (paksu)
Pitää olla pikkasen plösö, (plösö), plösö (plösö), pläski (pläski)
Pitää olla pikkasen matskuu, (matskuu), matskuu, (matskuu)
Jos oot liian laiha, niin sit sua paleltaa aina.
Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana ain.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Pinkit painot poooois!

Miten SINÄ käyttäydyt salilla? Tässä huumorilla höystettyä ajattelun aihetta!


lauantai 9. maaliskuuta 2013

Sinun totuutesi, minun totuuteni

Törmäsin Facebookissa päivitykseen, jossa yksi terveysalan ihminen päivitteli fitnessmaailmasta tutun Jutta Gustafsbergin laihdutusvinkkiä. Kyseinen vinkki oli julkaistu iltapäivälehdessä ja käsitteli sitä, miten laihduttajan kannattaisi kasata voileipä.

Minua ei hätkähdyttänyt Jutta, ei voileipä, ei iltapäivälehden konteksti. Vaan se, että Facebook-päivitys keräsi heti liudan Juttaa ja hänen näkökulmaansa (eli "perinteistä" laihdutustietoutta) dissaavia kommentteja. Kun Jutta teki yhdessä puheenvuorossa niin monta kardinaalivirhettä. Suositteli LEIPÄÄ ja VÄHÄRASVAISIA tuotteita, ehkä jotain EINESTÄKIN. Jutan suosituksia taidettiin kommenteissa kutsua THL-propagandaksi.

Voi teitä arjen ravintoguruja, jotka tiedätte kaiken muita paremmin. Teidän tapanne on se ainoa oikea. Kaikki aikaisemmat ajatukset ovat olleet vääriä ja kaikki eri asioihin uskovat ovat väärässä. Teidän tapanne sopii kaikille, kaikissa tilanteissa, kaikkialla.

Voisiko hyvän terveyden salaisuus sittenkin olla jossain muualla kuin tiukan dogmaattisessa ajattelussa, joka jakaa asiat kiellettyihin ja sallittuihin? Ihminen on niin monimutkainen yhtälö, ettei voi ottaa vain yhtä komponenttia - on se sitten hiilihydraattien, liikunnan tai unen määrä - ja ratkaista terveyspalapeliä sen avulla.

Tämä Ross Enamaitin Facebook-päivityksestä bongaamani lainaus sisältää parhaat terveysneuvot yhdessä sievässä paketissa:

"Take exercise every day, in the open air if possible, and make it a recreation, not merely a duty. Eat wholesome food. Drink pure water. Let your house and room be well ventilated. Take time enough for sleep. Do not worry. Watch yourself, but not too closely, to find what exercise, air, diet, and so on, agrees with you. No man can be a rule for another.” - James Freeman Clarke (from his book, Self-Culture: Physical, Intellectual, Moral, and Spiritual, written in 1880)

No man can be a rule for another.

"Totuutta" ei välttämättä ole olemassa ollenkaan.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Viimeinen paleopostaus?

Olen tässä blogissa kirjoitellut paleoruokavaliion liittyviä reseptejä ja ajatuksia. Jossain vaiheessa kuitenkin luovuin paleosta, enkä voisi olla valintaani tyytyväisempi. Totuus on, että paleo yhdistettynä pätkäpaastoiluun teki hormonitoiminnalleni aivan käsittämättömän karhunpalveluksen. Kun nyt katson menneisyteen, tunnen olleeni täysin aivopesty.

Asia alkoi valkenemaan sen jälkeen, kun palasin Kreikasta kesälomalta.

Kreikka = hyvät raaka-aineet + oliiviöljy + aterioista nauttiminen + auringonpaiste

Ruokakaapit kotona = käsittämättömiä, merten takaa raahattuja raaka-aineita, joiden nimiä mummoni ei oppisi koskaan lausumaan + ravintolisiä + kummallisia feikkiainesosia kakkujen ja leipien leipomiseen.

Mieleeni nousi vuosien dieettipropagandan jälkeen erinäisiä kysymyksiä. Eikö sitä vaan voisi syödä leipää, kun sitä on 25 vuotta elämästään syönyt? Onko se nyt sitten kivaa olla niin ruokavammainen, että kantaa aina mukana omia eväitä? Entä se, että syyttää kehoaan sen esittämästä luonnollisesta näläntunteesta, koska on lukenut jostakin, että päivässä kannattaa syödä vain kerran tai kaksi? Tai jos näen jatkuvasti pulla-aiheisia unia, voisiko se tarkoittaa, että kroppani tarvitsee lisää hiilareita koneeseen?

En ole ainoa, joka on uponnut netistä ja muualta mediasta tulvivan ruokavaliopropagandan suohon. Terveyden tavoittelu voi muodostua sairaaksi addiktioksi. Hyvä tiivistys siitä, mikä on terveellistä ajattelua ja mikä ei, löytyy Go Kaleon blogipostauksesta, jonka olen suomentanut tiivistäen alle:
Terveellinen dieettisi on muuttunut epäterveelliseksi ajatteluksi, jos:
  1. Pilkkaat ihmisiä, joiden ruokavalinnat eroavat omistasi.
  2. Käytät kallisarvoista aikaasi riitelemällä erinäisissä blogeissa ravintoasioista.
  3. Olet jättänyt ruokavaliostasi pois ruokia, joista nautit ja joille et ole allerginen, koska gurusi mukaan ne eivät ole optimaalisia.
  4. Koet stressiä, häpeää tai syyllisyyttä, kun syöt tai haluat syödä jotakin, mikä on kiellettyä ruokavaliossasi.
  5. Olet kritisoinut perheesi tai ystäviesi ruokavaliota sillä seurauksella, että ette enää vietä aikaa yhdessä.
  6. Uskot, että sinun tapasi syödä on optimaalisin ihmisten ruokavalio, ja eri tavalla syövät ihmiset eivät vielä ole kuulleet tai ymmärtäneet totuutta.
  7. Ruokavalio on se terveellisen elämän tukipilari, johon tarraat kiinni. Ruokavalio menee ajatuksissasi säännöllisen liikunnan, kunnon yöunien, stressin hallinnan ja ulkoilun edelle.
  8. Uskot, että syömällä oikein kaikki terveysongelmasi katoavat, ja että jos jollakulla on terveysongelmia, niiden taustalla on väärä ruokavalio.
  9. Uskot, että länsimainen lääketiede on itse piru, koska gurusi sanoo niin.
  10. Vaikka ruokavaliosi ei tuota haluttuja tuloksia, jatkat sen parissa, koska olet uskotellut, että millään muulla tavalla ei voi syödä.
Minä olen syyllistynyt yllä mainituista kohdista kaikkiin. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo tuntuu ihan käsittämättömältä. Varsinkin, kun käsitän kuinka paljon hallaa olen itselleni aiheuttanut sillä, että yritin sovittaa päivittäistä ruokarytmiäni ja ruokavalintojani sellaiseen muottiin, joka ei sovi minulle ollenkaan.

Sen jälkeen kun nuo omien ajatusten silmälaput saa pois silmiltään, on elämä aika paljon mukavampaa. Olisi hirveän mukavaa olla aina oikeassa, ja olla juuri ihminen, joka on löytänyt  juuri sen oikean tien. Mutta tuskinpa sellaista maailman optimaalisinta tietä on edes olemassa, sillä se mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille. So...

LIVE AND LET LIVE!

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole dissata paleota tai mitään muutakaan ruokavaliota, jolle on lyöty jokin nimilappu kaulaan. Haluan vain sanoa, että nettimaailmassa on äärimmäisen helppo eksyytyä kaikukammiomaiseen yhteisöön, jossa luodaan konsensus omien ajatusten oikeellisuudesta ja dissataan muita. Tällaisia yhteisöjä on ruoan ja lukuisten muiden asioiden ympärillä.

Huomaa, että elämä on tässä ja nyt. Ja mitä ruokavalioihin ja liikuntaan tulee: kuuntele itseäsi. Älä sodi itseäsi vastaan.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Aamupalaletut banaanista ja kaurasta

Gyl sitä voi heti aamust syäd plätei..!

Ehkä jotenkin noin me raumalaiset perustelisimme tätä aamupalaa. Tai sitten niin, että kun on aikaa nauttia aamupala oikein ajan kanssa, niin nautiskellaan sitten. Gyl ai oikke!

Näitä lättyjä inspiroi KuntoPlus-lehdessä 4/2013 ollut resepti, jota muokkailin.


Näillä mitoilla tulee kuvassa olevan kokoinen annos. Syö kaikki itse tai jaa kaverin kanssa. Minä söin itse, ja kyytipojaksi lisäsin vadelmia, hunajaa ja (hetken mielijohteesta) maapähkinävoita. Toimii!

Banaani-kauraletut

3 rkl kaurahiutaleita
5 rkl kuumaa vettä
puolikas banaani
2 kananmunaa
hiukan suolaa, vaniljaa, muskottipähkinää ja kanelia
kookosöljyä tai voita paistamiseen

1. Sekoita kaurahiutaleet kuumaan veteen.
2. Lisää muusattu banaani, sitten mausteet ja (kun vesi on jäähtynyt) kananmunat.
3. Sekoita.
4. Paista kuumalla pannulla.
5. Nauti!

Voi olla, että ensi kerralla laitan kokonaisen banaanin ja jätän toisen kananmunan reseptistä pois. Raportoin sitten tuloksista!

Tämä ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun julkaisen tässä blogissa banaanilettujen reseptin. Aikaisempi, kookosmaidolla ja -jauholla duunailtu, löytyy täältä.

Ja tässä vielä kolmas, simppeli versio, joka jossain vaiheessa oli niin ahkerassa käytössä, että teippasin sen kaapinoveen kiinni:

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Hyvä viikonloppu

Mitä kuuluu hyvään viikonloppuun?

Ystäviä, perhettä, hyvää ruokaa, naurua, liikunnan iloa, kauniita unia. Kaikkea sopivassa suhteessa.



Hyvästä ruoasta puheenollen. Meillä vietetään ilmeisesti nyt bliniviikkoja, kun jo toisena peräkkäisenä lauantaina oli blinejä tarjolla. Nyt blinit saivat seurakseen:
  • vuohenjuusto-jogurttivaahtoa
  • omena-punajuurisalaattia
  • höyrytettyjä ruusukaaleja
  • sitruunamehulla marinoituja katkarapuja
  • suolakurkkuja, smetanaa ja vodkalla maustettua hunajaa.
Jälkiruoaksi kävimme kävelyllä ja katsoimme telkkarista vapaaottelua. Ei hassumpaa ollenkaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viikonloppuruokaa: blinit

Minulle ei ole ihan selvinnyt, miksi blinejä kuuluu syödä juuri tähän aikaan vuodesta. Onko kyseessä markkinointikikka vai jokin venäläinen perinne? En tiedä, mutta minäkin liityin blinihuumaan. Rakastan ruokalajeja, joita ruokailijat saavat kasailla mielensä mukaan. Tarvitaan vain yksi pääyksikkö (kuten blinit), ja sen rinnalle paljon pieniä kulhoja täynnä erilaisia herkkuja.

Blinien kanssa tarjosin
  • mätiä, punasipulia ja smetanaa 
  • suolakurkkuja ja hunajaa 
  • sienisalaattia 
  • omena-punajuurisalaattia.

Blinireseptinä toimi Hufvudstadsbladetissa tammikuun viimeisenä päivänä julkaistu Ravintola Troikan resepti.

Ravintola Troikan blinit 

pohjataikina:
2 dl maitoa
2 dl vettä
10 g hiivaa
200 g tattarijauhoa (eli noin 3,25 dl)

paistopäivänä:
1 kananmuna
(kirkastettua) voita

1. Hiiva liuotetaan lämpimään nesteeseen.
2. Taikinaan lisätään kuivat aineet.
3. Taikinan annetaan hapattua vuorokauden ajan.
4. Ennen paistamista taikinaan lisätään 1 kananmuna.
5. Paistetaan runsaassa voissa.
6. "Avnjuts tillsammans med goda vänner och många snapsar."

Koska minua ei tunneta kohtuudesta, vaan ennemminkin "enemmän on enemmän"-tyylistä, tein taikinaa tupla-annoksen. Kahdelle hengelle. Tuloksena oli melkoinen blinivuori!

Voin kuitenkin sanoa, että emme syöneet kaikkia kerralla. Järkeilin, että kun jääkaapissa kerrankin oli maitoa ja hiivaa, mitä en normaalisti harrasta, niin voin tehdä tupla-annoksen ja pakastaa loput.






lauantai 9. helmikuuta 2013

Lajikokeiluja: Dancehall reggae

Olen niin iloinen siitä, että olen jälleen löytänyt tanssin. Ehkä se ei ole kaikkien juttu, mutta minun juttuni se ehdottomasti on.

Tanssiurani aloitin sillä ainoalla tyylillä, mitä kotipaikkakunnallani oli tarjota: jazztanssilla. 18-vuotiaana muutin pääkaupunkiseudulle, ja kun silloiset insinööriopintoni eivät oikein maistuneet, vietin ison osan aikaani Helsingin Tanssiopistolla, jossa tutustuin afrotanssiin. Se oli rakkautta ensi rummunlyömällä: pieni, mustiinpukeutuva ja masentunut insinööriopiskelija löysi samanaikaisesti itsensä ulkopuolelta ja sisältään jotakin, mikä herätti iloa.

Insinööriopinnoista ei sitten tullut mitään. Tieni vei muutaman mutkan kautta Islantiin, jossa tanssi oli iso osa elämääni. Kuuluin afrikkalaista tanssia esittävään tanssiryhmään. Ryhmän kanssa tanssimme enemmän ja vähemmän omituisissa paikoissa (kaupungissa, maalla, entisessä mielisairaalassa, ulkona sateessa, elokuvateatterissa), ja tutustuimme tanssin ja elämän energioihin. Viikonloppuisin kävimme ystävien kanssa baareissa, ja tanssiminen oli huomattavasti suurempi osa baarielämää kuin alkoholi.

Kun muutin Helsinkiin, tanssi jäi elämästäni pois. Nyt olen onnekseni viritellyt tanssiharrastusta taas käyntiin. Tällä viikolla kävimme ystävän kanssa testaamassa dancehall reggaeta, joka on mieletöntä: diggaan musiikista ja siitä päällepuettavasta kovisasenteesta, jota ei voi ylläpitää kovin kauaa nauramatta. On ihana liikuttaa vartalonsa eri osia musiikin tahtiin, löytää kropasta uusia voimia, oppia uutta.

Tällaista se siis on:




Ja koska itseään ei pidä ottaa liian vakavasti, suosittelen tsekkaamaan YouTubesta myös näitä Dance like nobody's watching -videoita:


lauantai 2. helmikuuta 2013

Nachot - muotiruoka!

Yhtäkkiä jokin ruoka tai ruoka-aine voi tehdä comebackin. Kuten esimerkiksi nachot! Eilen löysin niitä lautaseltani ja tänään törmäsin niihin jo kahdessa paikassa virtuaalimaailmassa.

On siis aika tehdä nachoille oma blogikirjoituksensa.

Kun asuin Reykjavikissa, olin kasvissyöjä ja kaukana kulinaristista, olivat supernachot parasta mitä opiskelijabudjetillani tiesin. Supernachot olivat ruokalaji, jota sai paristakin sikäläisestä ravintolakahvilabaarista (näissä todellakin on kaikki saman katon alla, yhdessä on lisäksi myös pesula ja kirjasto) ja ruokalajiin kuuluu jättimäinen lautasellinen nachoja, kuumaa juustokastiketta, chiliä, quacamolea ja ranskankermaa. Ne kuuluu nauttia hyvän ystävän seurassa, pimenevässä illassa. Eilen pääsin vanhaan kunnon islantilaiseen nachokokemukseen käsiksi keskellä Helsinkiä. Kerrassaan ihanaa :)

Nachoja näyttää olevan ilmassa muutenkin. Tänä viikonloppuna Jenkeissä pelataan Superbowl ja ilmeisesti siksi jenkkiläläiset bloggaajat kohkaavat nachoista. No mikä ettei!

Bon Appétit ehdottaa nachojuustoksi cheddaria tai Monterey Jackiä. Lisukkeeksi nachoihin voi jutun mukaan laittaa meksikolaista olutpossua, sillä nachojumalia ei missään nimessä saa pilkata tofulla! Muistakaa nachoilussa myös nämä viisaat sanat:

don't commit the cardinal sin of nacho making: the sad chip with no topping.

Gizmodo on kehitellyt matemaattisesti täydellisen nacho-ohjeen - pyytäkää rakenteluun avuksi insinööriystäviänne.

Jos olet makean perään tai et diggaa maissita, tee nachomainen tarjoilu omenista ja pähkinävoista, ehdottaa Manifest Vegan. Om nom nom nom nom....

tiistai 29. tammikuuta 2013

Vietnamilaiset letut

Tämän vietnamilaisten lettujen reseptin olen napannut netistä vuosia sitten. Löytämäni resepti oli saattanut erkaantua aidosta vietnamilaisista reseptistä, ja minun reseptini on kirinyt yhä kauemmas. En ole syönyt aitoa vietnamilaista ruokaa saatikka käynyt Vietnamista, joten minulla ei ole haisuakaan millaisia näiden lettujen pitäisi olla.

Minusta ne ovat kuitenkin täydellisiä juuri näin.

Taikinaan tulee mungpavun puolikkaita, joiden täytyy antaa liota pari tuntia. Vähän ennakkosuunnittelua siis vaaditaan. Kun pavut ovat lionneet, niihin yhdistetään muut taikinan aineet, ja sitten letut paistellaan pannulla. Lettujen seuralaisiksi sopii "kasviskimara" - kauden kasviksia pannulla paistettuna.















Vietnamilaiset letut

0,5 dl mungpavun puolikkaita
1,5 - 2 dl kookosmaitoa
2 kananmunaa
1,5 dl  peruna-, riisi- tai tapiokajauhoa
ripaus suolaa
pari ripausta kurkumaa

kookosöljyä paistamiseen

1. Laita pavut likoamaan pariksi tunniksi.
2. Huuhdo pavut ja kaada ylimääräinen neste pois.
3. Lisää papujen joukkoon loput aineet. Sekoita kaikki kunnolla sekaisin blenderissä tai sauvasekoittimella.
4. Paista kuumalla pannulla ja tarjoa lämpiminä.




maanantai 21. tammikuuta 2013

Pirteä päivänaloitus porkkanariisipuurolla

Oranssia energiaa! Ruoasta! Sitä tämä porkkanariisipuuro todellakin antaa.

Alkuperäinen resepti on 70-luvun kasviskeittokirjasta. Resepti pohjautuu intialaiseen kheer-nimiseen riisipuuroon. Googlaamalla "carrot kheer" löydät tästä puurosta lukuisia sovelluksia. Miksi sitten valita tämä minun versioni? Koska se on äärimmäisen yksinkertainen. Ei maitotuotteita, ei monimutkaisia mausteyhdistelmiä. Tämä on puuro, jonka voit antaa tekeytyä hellalla muiden aamutohinoiden aikana. Sitä ei tarvitse paapoa, mutta lopulta se palkitsee lämpimällä, täyttävällä maulla.

Halutessasi voit lisätä puuroon pähkinöitä, vaniljaa, kookosmaitoa, ruusuvettä, sahramia, pistaaseja... Ihan mitä haluat. Perinteisesti kheerissä käytetään nesteenä maitoa tai kermaa, mutta myös tämä veteen tehty versio on samettisen pehmeä.

Porkkanariisipuuro

1 l vettä
1 dl puuroriisiä
hiukan suolaa
5 pientä porkkanaa hienoksi raastettuna
kardemummaa maun mukaan
0,5 dl rusinoita (tai pieneksi pilkottuja kuivattuja viikunoita tai taateleita)

1. Laita vesi kattilaan. Kun se kiehuu, lisää joukkoon riisi ja suola. Keittele puoli tuntia, sekoita muutaman kerran keittämisen aikana.

2. Lisää kattilaan porkkanaraaste, kuivahedelmät ja kardemumma. Keitä vielä noin 40 minuuttia.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Polenta!

Tänään päätin tutustua polentaan. Olin hommannut kaappiin pussillisen jo jokin aika sitten, ja yhtäkkiä polentahammasta rupesi kolottamaan.

Kävin keittokirjahyllylläni ja googlasin reseptejä. Loppupäätelmäni oli se, että polentasta voi tehdä vaikka sun mitä! Sitä voi syödä puuromaisena lisukkeena, sen voi paistaa, uppopaistaa, laittaa kakkutaikinaan, koristella kasviksin... You name it, polenta does it!

Koska en (vielä) kanna harteillani polentakuningattaren titteliä, annan oman reseptini hautua, ennen kuin julkaisen sen. Mutta tältä ulkoa rapea, sisältä pehmeä polentani näytti:


Ei siinä sen kummempaa, kun keitteli polentan paketin ohjeen mukaan, taputteli sen sitten uunivuoan pohjalle, lurautti päälle oliiviöljyä ja mausteita, ja antoi sitten paistua 180 asteessa puolen tunnin ajan. 


Ohjeita polentavariaatioihin löytää googlesta. Katsomisen arvoisia ovat ainakin tämä Huevos rancheros over polenta ja polenta nera eli tattaria sisältävä polenta. Jos maissi ei ole juttusi, tee polentasi kokonaan tattarista ja tarjoile se salviakastikkeen kera.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...