Näytetään tekstit, joissa on tunniste viljely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viljely. Näytä kaikki tekstit

maanantai 6. elokuuta 2012

Palstan antimia & lomalle lomps

Blogi hiljenee hetkeksi, koska seuraavat kolme viikkoa lomailen kokonaan ilman nettiä.


Kuvissa palstan satoa tältä vuodelta: salaatti omista salaatinlehdistä, sipulista ja porkkanasta sekä marjakimara kookos-rommihileellä.



maanantai 9. heinäkuuta 2012

Randomkuulumisia

Joskus on hyvä kysyä itseltään, mitä minulle kuuluu tänään.

Minulle kuuluu hyvää, kiitos.

Joskus tosin hieman ahdistaa se, että ahdistaa. Kun kaikki on loppujen lopuksi niin hyvin, ja on niin paljon kaikkea, mistä saa olla kiitollinen. Ja aina silti löytyy jotain pientä napisemista.

Noh. En nyt kuitenkaan napise.

Tässä tämän hetken kuulumiset:
- olen viikon verran seurannut netissä uuden pyöräni saapumista luokseni. Pyörä hengaili ensin Brysselissä, vietti sitten viikonlopun Turussa ja on nyt jossakin päin Helsinkiä DHL:n autossa. Kohta siis kohtaamme!

- istutin parvekkeelle kasveja sen kummempia harkitsematta (viime vuonna viljely oli harkitumpaa). Yhteen ruukkuun heittelin krassin siemeniä, koska krassi on tosi kiva parvekekasvi - se on pikantti lisä salaatteihin ja kukatkin voi syödä. Myöhemmin huomasin, että ne, mitä luulin krassinsiemeniksi, olivatkin punajuurensiemeniä. Nyt kukkaruukussa kasvaa parikymmentä punajuuren tainta. Luultavasti annan niiden kasvaa toivoen, että lehdet kasvavat syöntikelpoisiksi. Ja että kukkaruukku ei halkea.

- viikonloppuna söin oikein hyvin ulkona ja nautin muutenkin elämästä täysin rinnoin. Syömässä kävin sekä Hämeenlinnassa Piparkakkutalossa että Porvoossa Bistro Sinnessä. Haluisin ehtiä tekemään näistä omat postaukset, mutta siltä varalta etten ehdi, suosittelen molempia lämpimästi.

- en varsinaisesti ole mikään jäätelöfani, mutta kesällä jäätelö maistuu. Parhaimmat jäätelöt tänä vuonna ovat olleet Herrgårdsin jäätelö ja porvoolaisen Pienen suklaatehtaan maitosuklaa-lakritsijäätelö, joka maistui Dracula-karkeilta (lapsuuden suosikki!). Erityismaininnan saa myös suonenjokelainen Peltolan jäätelö. Haluaisin itselleni jäätelökoneen, jotta voisin tehdä kookosmaitopohjaisia jäätelöitä.

- meillä on tänä vuonna neljättä vuotta sadan neliön viljelypalsta. Tähän mennessä satoa on saatu parsasta, raparperista, mansikoista, metsämansikoista, persiljasta ja ruohosipulista. Perunaakin voisi kai jo nostaa.

- haluaisin oppia uimaan paremmin. Mökillä tuli harjoiteltua uiskentelua useaan otteeseen. Kesän kuumin look muodostuu ehdottomasti sinisistä uimalaseista!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Viimeiset mohikaanit

Palstalta poimittiin viimeisetkin vihannekset.

Hei hei, palsta. Kiitos mahtavasta sadosta.

 Punajuuret

Purjo

 Lehtikaali

 Krassi ja mansikat

 Parsa!

 Mangoldi

Samaan aikaan kotona:

Parvekkeella oleva tomaatti on uskomaton. Se on ihan pystyynkuollut, mutta tomaatteja tulee silti vielä.

Tämä kuva ei liity viljelyyn sitten mitenkään. Mutta oli oma pikku hengähdyshetkeni viikonlopun säätämisten ohessa. Vogue, kuppi kardemummakahvia ja pari palaa Lindtin 99 % suklaata.

Jotenkin lohdutti myös Voguessa ollut Rihannan kommentti elämän vaikeuksien kestämisestä:
"God doesn't give any more than you can handle."

Vaikka kyseessä ei olekaan niin ilmeinen elämänohjeiden antaja, niin pidän kovasti tuosta ajatuksesta. Itse kyllä vaihtaisin sanan God tilalle sanan Life.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Viikonloppuruokaa: puolukoita ja punajuuria

On taas se aika vuodesta, jolloin palstaviljelijä hukkuu kesäkurpitsaan. Kesäkurpitsaa pitää piilottaa joka puolelle. Aamupalalla se maistuu kananmunan kanssa.


Palstalla on myös aivan jättiläismäisiä punajuuria. Operaatio Punajuuri pilkkoi neljä punajuurta palasiksi ja laittoi ne uuniin oliiviöljyn, valkosipulin ja timjamin kanssa. Seurana savustettua lohta, joka kuuluu melkein aina viikonloppuun. Ja tein ensimmäistä kertaa "hierottua lehtikaalia" (googlaa 'massaged kale', niin tiedät mistä on kyse). Kyllä se lehtikaalin maku siitä hieronnasta vähän rauhoittui, mutta vähän oli vieläkin kitkerää...


Lauantai-ilalla testasin uutta keksireseptiä (mukaelma ruotsalaisen Raw Food -keittokirjan reseptistä). Kekseihin tuli 1 dl mantelia, 1 dl pellavansiemeniä, 0,5 dl auringonkukansiemeniä, 0,5 tl suolaa, 4 kananmunaa ja 4 rkl oliiviöljyä. Niitä paistettiin 20 minuuttia 150 asteessa, jonka jälkeen uunista laitettiin lämpö pois, mutta peltiä pidettiin uunissa vielä 30 minuuttia uuninluukku raollaan. Nämä eivät kyllä olleet parhaita keksejä ikinä, mutta ihan kehityskelpoisia. Ehkä yksi muna vähemmän voisi olla askel parempaan suuntaan? Tai sitten voisi lisätä porkkanaraastetta? Keksit olivat koostumukseltaan kummallisia: eivät rapeita eivätkä pehmeitä. Sellaisia keksin ja leivän välimuotoja. Ehkä pitää reseptiä vähän hioa ja sitten testata uudestaan. Jos teet tällä reseptillä, niin huomaa, että aineiden sekoittamisen jälkeen taikinan pitää antaa turvota kymmenisen minuuttia.


Sunnuntaiaamupalaksi tein puolukkamoussen (puolukkaa, chiaa, vettä, hamppujauhoa, vaniljaa, banaani ja avokado).


Palstan Yellow Crookneck - kesäkurpitsa pääsi vihdoin elementtiinsä, kun laitoin sen uunissa. Ruokamielessä en kyllä tuota lajiketta suosittele; syömistä näissä ei ole nimeksikään. Ja jos niitä yrittää kuoria, niin menee hermo. Tämä uunissa laittaminen oli huomattavasti helpompaa: kurpitsa vain puoliksi ja lusikalla siemenet sisältä pois. Täytin kesäkurpitsat tomaatti-valkosipuli-oliiviöljy-porkkana-seoksella. Kyytipoikana oli japanilaishenkistä salaattia (olenko maininnut, että kurkkua tulee palstalta sitä tahtiin, että joka aterialla on syötävä kurkkusalaattia muodossa tai toisessa) ja ihan tajuttoman hyvää flanksteakia, joka oli maustettu inkiväärillä ja soijalla. Nam nam nam nam...


Kun näitä ruokakuvia katselee, niin ei taas tarvi ihmetellä, että mihin se viikonloppu hupeni... Sinnehän se, keittiöön ja kasvimaalle. Onneksi tuli kuitenkin seikkailtua myös ihan uusissa maisemissa Helsingissä, käveltyä rannalla ja kiivettyä kalliolle. Sieltä sitä saa voimaa arkeen!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Viikonloppuruokaa: puhtaita makuja reissussa rähjääntyneille

Huh. Että sitä voi loman jälkeen olla väsynyt. Tekee vaan mieli ottaa bussi takaisin pohjoiseen eikä kohdata arkea.

Mutta kai se on kohdattava.

Ruotsinreissun jälkeen olimme pari päivää mök(e)illä ja saimme pitkästä aikaa hyvää, kotitekoista ruokaa. Mökillä myös rentoutuu, kun kaikkein paras ohjelmanumero on se, että ei ole mitään ohjelmanumeroita. Sitä voi syödä, uida ja saunoa. Aikas rauhaisaa.

Mökin kaapista löysin tattarirouhetta ja päätin testata tattaripuuroa.

Puuroon tuli muistaakseni 1 dl tattaria, 4,5 dl vettä ja 1 dl karviaisia sekä vähän kardemummaa. Oli se ihan syötävää, mutta ei mikään gourmetherkku.

Eilen oli sitten paluu kuumaan Helsinkiin. Parin viikon maalaiselämän jälkeen oli vaikea sopeutua ihmisiä kuhisevaan kaupunkiin. Onneksi tänään on ollut viileämpää ja on hyvällä omatunnolla voinut ladata akkuja kotona.

Ja ekaa kertaa pitkästä aikaa sunnuntain Hesari ja itsetehty aamupala! Tänään söin aamupalaksi munakokkelia, hapankaalia ja parvekkeelta napsittuja tomaatteja. Tein myös vihersmoothieta, joka tuntuu nyt olevan sitä, mitä kroppa halajaa.


Vaikka tänään en juurikaan ole kotoa poistunut, niin sentään sen verran, että viljelykset piti käydä katsastamassa. Palsta oli edelleen yllättävän vehreä. Kotiin lähti mukaan kurpitsaa, kurkkuja, punajuuria, mangoldia, sipulia, purjo ja perunaa.

Tein punajuuresta ja perunasta sosekeiton.



Hokkaidokurpitsa pääsi uuniin ja sai lautasella seurakseen savusiikaa.


Nyt jääkaapissa nököttävät odottamassa paleohkot kerroskiisselit. Ehkä niistä saa voimaa maanantaille.


maanantai 1. elokuuta 2011

Viikonloppuruokaa: vorschmackia sukulaisille, kookoskiisseliä kullalle

Lauantai

Aamupalalla oli porkkanarieskoja, joihin en tällä kertaa laittanut ollenkaan siemeniä.


Tomaattihummusta, johtuen siitä, että yritän välttää maitotuotteiden käyttöä.


Ja lämmintä omena-chiapuuroa, uutta supersuosikkiani.


Päivällä oli tarjolla ruokaa myös sukulaisille. Kuvia en ehtinyt nappaamaan ennen kuin suurin osa ruoasta oli kadonnut (ruoan valmistus meni todella viime tippaan)...

Tarjolla oli vorschmackia (sis. sipulia, lampaanjauhelihaa, tomaattipyrettä ja anjovista) ja blue kongo perunoita. Kyseessä oli elämäni ensimmäinen vorschmack, mutta luultavasti ei kuitenkaan viimeinen. Ei siihen nyt varsinaisesti mikään himo jäänyt. Mutta oli se aika kivaa vaihtelua.

Lisukkeina oli sekalaista seurakuntaa, johon oli yritetty ympätä mahdollisimman paljon palstatuotteita.

Tarjolla oli sesammarinoituja punajuurenlehtiä ja punajuuri-porkkanasalaattia.


Lisäksi tarjolla oli kurkkusalaattia valkoisesta avomaankurkusta, jolla on hieno nimi: mezzo lungo bianco.

Jälkiruoaksi piti olla Monkeyfoodin reseptillä tehtyä kookoskiisseliä ja marjakimara. Loppujen lopuksi tarjosin vain marjakimaran - ja tummaa suklaata. Kiisselille kävi nimittäin ikävästi, sillä tein samaan aikaan paria muutakin ruokalajia, jonka vuoksi kiisseliin laittamani perunajauhot ja arrowjuuri paakkuuntuivat. En kehdannut tarjota anopille.

Sunnuntai

Palstan kurkkumäärä on oikeasti sellainen, että kurkkua on nyt joka aterialla. Sunnuntaiaamupalalla kurkku ja tomaatti pilkottiin ja maustettiin oliiviöljyllä.


Minä en vielä ole kasvissyöntivuosieni jälkeen tottunut syömään lihaa aamupalalla, joten itse söin mangoldimunakasta, kun taas puoliso söi porsaankylkeä.


Mangoldimunakkaaseen käytin kookoskiisselin valmistuksesta yli jääneet kaksi valkuaista. Laitoin toki myös kaksi kokonaista kananmunaa. Kunnon protskupaketti :)

Illalla ruokateemana oli rääppiäiset ja edellisen päivän fiaskojen parantelu.

Yritin lauantaina nimittäin tehdä myös kesäkurpitsahummusta. Tuloksena oli jotakin koostumukselaan juoksevaa ja maultaan omituista. Nautimme tuon luomukseni joka tapauksessa alkuruoaksi sunnuntaina. Kutsuin sitä kylmäksi kesäkurpitsakeitoksi.


Lauantaista yli jääneet blue kongo -perunat viipaloitiin ja paistettiin oliiviöljy-valkosipuli-timjamiöljyssä.


Rääppiäiset eivät ole hassummat, kun proteiiniksi saa ihanaa lohta!


Ja kun ei tarvinnut olla niin hienoa, niin paakkuista kookoskiisseliäkin kehtasi tarjota. Paakkuja tai ei, niin maku oli taivaallinen!


Sokerina pohjalla: löysin parvekkeelta maailman pienimmän tomaatin. Pääsisikö tällä ennätysten kirjaan?

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Pienviljelijän yrttikuivausprojekti

Ensin lehtikaalin kuulumiset heinäkuun alussa (tämä kuva on otettu pari viikkoa sitten):


Parvekkeella on siis kolme lehtikaalin tainta. Hyvin ovat pärjänneet.

Lisäksi parvekkeella kasvaa timjamia (tavallista ja sitruunatimjamia), suklaaminttua (kyllä, tällainenkin lajike on), steviaa, salviaa, bergamottia, kirsikkatomaattia, tomatilloja ja thaibasilikaa.


Vaikka jonkin verran yrttejä tulee hyödynnettyä tuoreeltaan, niin ei kuitenkaan sellaisia määriä, mitä parvekkeelta niitä pukkaa. Niinpä olen kuivattanut yrttejä talven varalle. Etenkin suklaaminttutee tuntuu ajatuksena varsin houkuttelevalta. Ja salvialla maustettu lihapata kylmänä talvipäivänä.

Köyhän miehen kuivauslaite näyttää tältä:


Yrtit laitetaan talouspaperin päälle puiselle tarjottimelle kuivumaan. Käännellään silloin tällöin. Purkitetaan, kun ovat kuivia.

Kuivatin myös palstalla kasvavien kehäkukkien terälehtiä. Niitäkin voi käyttää teessä, ripotella salaatin päälle tai käyttää sahramin sijaan antamaan ruoalle väriä. Kesän värit käytettävissä sitten talvellakin :)


torstai 28. heinäkuuta 2011

Viikonloppuruokaa: omena-chiatuorepuuro

Palstalta haettiin ensimmäiset kesäkurpitsat. Lajike oli meille uusi. Vallan mainio tuttavuus! Tosi helppo kuoria ja sekä maku että koostumus olivat hyviä.


Lauantain aamupalana oli sörsseli, jossa oli voissa paistettua kesäkurpitsaa, omien sipuleiden varsia, tomaattia ja kananmunaa. Kuva tärähti (kuvaajalla oli niin nälkä, että ei ehtinyt nappaamaan kuin yhden kuvan), mutta jösses että oli hyvää .


Aamupalan jälkiruoaksi (no men förstås!) oli omena-kookoslettu. Lettuun laitoin muistaakseni kaksi munaa ja puoli desiä kookoshiutaleita, ei muuta. Omenat paistoin gheessä ja päälle ripottelin kanelia ja kardemummaa. Tämä ei siis vielä ole mikään varsinainen resepti, koska lettusen koostumus oli melko kuiva. Toisaalta, jos kyytipoikana olisi kermaa tai cashewkermaa, niin ongelma olisi ratkaistu sillä.


Sunnuntaiaamuna kehittelin uuden tuorepuuron: omena-chiapuuron. Addiktoivaa. Täydellistä tämän hetkiseen ruokavaliooni (ei maitotuotteita eikä pähkinöitä). Ensi viikonloppuna ajattelin tehdä tästä lämpimän version.

Omena-chiatuorepuuro

1 avokado
1 omena
1 mittalusikallinen hamppuproteiinijauhetta
chiasiemenlimaa (sanoisin, että noin 2 rkl chiaa ja 1 dl vettä)
kanelia, kardemummaa ja vaniljaa maun mukaan

Kaikki ainekset sekoitetaan blenderissä.



maanantai 23. toukokuuta 2011

Lehtikaali!

Mental note to self:

- hanki jostakin lehtikaalin siemeniä
- istuta lehtikaalia parvekkeelle (paljon!)
- syö lehtikaalia!

Miten mä ton lehtikaalin vasta nyt hokasin!? *hakkaa vanhaa päätään seinään*

Toisaalta, onneksi viljelykausi on vasta alussa, eikä siis ole vielä liian myöhäistä!

Vanhalla kunnon Kotiliedellä on netissä lehtikaalista fiksu artikkeli, josta selviää muun muassa kaalin ravintoarvot. Samaisessa artikkelissa hehkutetaan myös mangoldia, joka on itselleni jo vanha tuttu, mutta helppoutensa takia ehdottomasti hehkutuksen arvoinen.

torstai 19. toukokuuta 2011

Parsababy

Tässä se on! Kolmen vuoden kasvatuksen tulos!

Ensimmäinen oman maan parsa.


Olen aikaisemmin lukenut, että kaupassa myytävä parsa ei ole mitään tuoreeseen verrattuna. Parsa pitäisi kuulemma syödä viimeistään puolen tunnin kuluessa poimimisesta. Tämä yksilö syötiin juuri noin puolisen tuntia poimimisen jälkeen. Ja arvatkaapa millainen maku oli? Se oli hernemäinen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...